Estradilla: Arja Koriseva

Vihdoin löytyi jotain uuden merkinnän arvoista! Hän, jota elämäni aikana olen ylivoimaisesti eniten fanittanut, oli eilen televisiossa. Hyvät naiset ja herrat: Arja Koriseva! Tuo Valkea Ruusu -konsertti on melkein neljä vuotta vanha taltiointi (kun Arja odotti vielä nuorinta lastaan) ja tullut tv:stä kyllä kokonaisuudessaan aiemminkin, mutta ei muistaakseni tuollaista kätevää "20 minuuttia pelkkää Arjaa" -pätkää. (*mutinaa* ja tämä sitten unohtaa tallentaa sen...!!) Onneksi se on nähtävissä Ylen Areenassa - kaikki nyt kipin kapin sinne katsomaan, ennen kuin 30 päivää kuluu umpeen.

Siinä on se Arja, jota minä eniten rakastan ja fanitan. Säteilevän kaunis olemus, uskomaton ääni, jonka veroista ei tässä maassa ole toista, tyylikäs, arvokas, mutta silti pilke silmäkulmassa. Kappalevalinnatkin - Kun aika on, Sulle silmäni annan, Lazzarella, Niin - ovat erinomaisen hyviä ja kuulostavat kerrassaan mainiolta Riku Niemen ison orkesterin kanssa. Musikaalinäyttämöiden lisäksi Arja on parhaimmillaan juuri isoissa konserteissa, joissa karismalla on tilaa täyttää koko lava ja sali. Lisäksi, lieneekö tarpeen mainitakaan, miten tyrmäävän kauniilta Arja tuossa pätkässä näyttää punaisessa iltapuvussaan ja ruusuja hiuksissa. *sigh*

Jei! Olipa jo YouTubeenkin lisätty Lazzarella. 

LOVG:n Moralzarzal-keikka kuvina

Tässä vihdoin lisää kuvia viiden viikon takaiselta La Oreja de Van Goghin keikalta Espanjan Moralzarzalista. Keikkaraporttini kuvat olivat omiani, mutta kuten näistä näkee, asialla on ollut mielettömän taitava valokuvauksen harrastaja Katariina Siimes. Jättisuuri kiitos siihen suuntaan luvasta kuvien käyttöön! Voisin tässä taas hehkuttaa (kuvaajan lisäksi tietysti) Leireä vaikka ikuisuuden, mutta annettakoon kuvien puhua puolestaan.

ETHÄN KOPIOI KUVIA!

" Mi corazón lleno de pena

        y yo una muñeca de trapo..."

Yleisöstä Leirelle heitetty pehmokoira

*sigh*

basisti Álvaro

Hauskimpia hetkiä keikalla :D

THE pose ;)

Voisiko täydellisempää kuvaa enää olla...

"Por eso esperaba con la carita empapada 

a que llegaras con rosas, 

con mil rosas para mí..." Rosas-laulusta

Joko Jueves tai Deseos de cosas imposibles

Nainen, joka on syntynyt esiintymään!

ks. edellä

"Gracias de corazón!"

Kaikki kuvat © Katariina Siimes

"Porque ya sabes que me encantan esas cosas, que no importa si es muy tonto, soy así"

Olen siirtänyt ja siirtänyt tätä La Oreja de Van Goghin keikkaraportin kirjoittamista, koska täytyisi olla aikamoinen mestari sanojen kanssa, että saisi murto-osankaan siitä mielettömästä fiiliksestä vangittua lauseiksi, riveiksi tai rivien väliin. Kaikki ylisanat ja kehuvat adjektiivitkin tuntuvat niin laimeilta, kun kyseessä kuitenkin oli ylivoimaisesti paras konsertti, missä koskaan olen ollut. Että kirjoita sitten siitä jotain fiksua, argh!

Ensinnäkin, koko se päivä, lauantai 6. maaliskuuta, oli niin oma kokemuksensa: bussilla Madridista Moralzarzalin loskalähiöön, ajantappamista lounaalla (jamón serrano'a!) ja café cortado'iden ääressä. Toiseksikaan en ole koskaan ikinä jonottanut minkään konserttipaikan edustalla kolmea tuntia ja ovien avauduttua odottanut eturivissä vielä tunnin verran ennen keikkaa. Pitihän tämäkin päivä nähdä, La Orejan ja solistinsa Leire Martínezin takia. <3 Aika meni onneksi todella nopeasti hyvän keikkaseuran ansiosta ja soundcheckin makupaloja kuunnellen. Etukäteen olin varautunut heikonlaiseen näkyvyyteen useamman kymmenen metrin päästä, mutta mitä vielä. Suomesta asti kun ollaan tultu fanittamaan, niin tungetaan samantien eturiviin asti. :D Eli nähtiin Leire parhaimmillaan parin metrin päästä!!! Se nainen on kyllä livenä jotain niin uskomatonta... *sigh*

Konsertti kesti parisen tuntia, ja sen aikana kuultiin suurin osa kummankin Leiren solistiaikana tehdyn levyn, A las cinco en el Astoria'n ja Nuestra casa a la izquierda del tiempo'n, kappaleista. Tuon jälkimmäisen luulin jostain syystä ilmestyvän vasta ensi syksynä, mutta niin vaan se jo kauppojen hyllyilläkin komeili ja tuli ilman muuta ostettua, kuinkas muutenkaan! :D Täytynee kirjoittaa levystä ihan oma merkintänsä, mutta kyseessä on siis pääasiassa Amaia Monteron aikana La Orejan levyttämien kappaleiden uudet versiot Leiren laulamana, uusina sovituksina ja vieläpä sinfoniaorkesterin säestyksellä...!!! Yksinkertaisesti täydellisin levy, minkä tällä hetkellä tiedän. 


En oikeastaan pysty nimeämään edes konsertin kohokohtia, kun jokainen laulu oli itsessään niin ihana ja unohtumaton. "Oman lauluni" Muñeca de Trapo'n kuuleminen livenä oli kyllä ihan mieletöntä! Jueves'issakin menee aina kylmät väreet, tuli se sitten livenä tai levyltä. Itse en aiemmin tuntenutkaan kappaletta Deseos de cosas imposibles, jonka Leire lauloi myös istualtaan ennen Jueves'ia, mutta kyllähän se Lo que te conté mientras te hacias la dormida -levyltä löytyy. Ellei muistini ihan petä, Puedes contar conmigo tuli pariinkin kertaan; "que recordarás las tardes de invierno por Madrid, las noches enteras sin dormir..." =) (jälleen yksi esimerkki La Orejalle tyypillisestä ihan loistavasta sanoituksesta!). Rosas ja La Playa ovat aina olleet suuria suosikkejani, ja nyt vasta tuon edelliseen merkintään linkkaamani videon myötä olen täysin addiktoitunut myös Cuéntame al oído -kappaleeseen. A las cinco en el Astoria -levyltä kuultiin Jueves'in lisäksi tietenkin El último vals ja Inmortal (como que no :D) sekä kaikki ihanat Más, Cumplir un año menos, Europa VII, La Visita, Sola ja La Primera version. Lauloin kyllä mukana niin paljon kun keuhkoista lähti ja vähän enemmänkin. 


Tässä nyt sentään jotain muistoja konsertista. Loistavan musiikin ja livetunnelman lisäksi ilahduin erityisesti siitä, että kaikki bändin jäsenet vaikuttivat livenäkin erittäin symppiksiltä - jäivät keikan jälkeen kunnolla kiittämään yleisöä, heittelemään rumpukapuloita ja plektroja onnellisille faneille, eivätkä todellakaan kiiruhtaneet nokka pystyssä takahuoneeseen. Muutamia konsertin tähtihetkiä ei voi sanoin kuvata, koska kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, ja toivottavasti palaan niihin hetkiin vielä tässä lähipäivinä. 


Ja kun ei nyt selkeästi sitä Leireä tullut tässä vielä tarpeeksi hehkutettua, niin täältä pesee: Leire!!! <3 <3 <3 Vähältä piti, etten ostanut Madridista baskinkielen sanakirjaa, että olisi taas uusi kieli opiskeltavana. :D Eipä tässä ole muuta lisättävää kuin sama, mitä Leirekin usein sanoo laulun tai keikan päätteeksi: "Gracias de corazón!"

La visita

IIIIIIIIIKKKKKKK!!! Mieletöntä! Kamat on jo pakattu, ja huomenna aamulla suuntaan junalla yhden yön majoitukseen siskolleni, josta sitten perjantai-aamuna lentokentälle ja Madridiin!! En pysty tarpeeksi hehkuttamaan, miten hieno siitä matkasta tulee. :D Paljon muutakin kivaa aktiviteettia ollaan jo kaverini kanssa suunniteltu niille päiville kun olen siellä, mutta sokerina pohjalla on tietysti se La Oreja de Van Goghin keikka. (Leire!!) Yksityiskohtainen raportti luvassa tännekin, kunhan palailen Suomeen. ;)

La Orejan konsertti tiedossa!!

No nyt on kyllä niin hehkuttamisen arvoisia uutisia ettei mitään rajaa!! Intoilin viime vuoden puolella bändistä nimeltä La Oreja de Van Gogh ainakin täällä, täällä ja täällä. Vähänpä tiesin tuota maaliskuun 11.päivän merkintää kirjoittaessani, eli että tänä vuonna samaan aikaan olisin juuri nähnyt La Orejan livenä!!! Olin joka tapauksessa päättänyt mennä jossain vaiheessa kevättä Madridiin erästä ystävää moikkaamaan, ja tänään hän sitten informoi, että bändin ilmeisesti ainut tämän vuoden keikka on maaliskuussa juuri Madridissa (tai lähistöllä). Tuo on kyllä sellainen tilaisuus, ettei sitä yksinkertaisesti vaan voi jättää käyttämättä, vaikken tässä tällä hetkellä ihan miljonääri olekaan. Tuon reissun toteutumisen hyväksi keittelen kaurapuuroa vaikka koko loppuvuoden!!

En meinaa millään uskoa tätä todeksi, vaikka lennotkin jo varasin ja keikkaliputkin on hankittu, kiitos ystäväni. Vaikka ulkomailla olenkin paljon reissannut, niin en koskaan ole ollut missään suosikkibändini tai artistini konsertissa!

Tähän mahtavaan fiilikseen sopisi montakin La Orejan biisiä, mutta kyllä se Inmortal kuitenkin on se energisin ja hyväntuulisin. Ja iiihhhh noita Leiren saparoita!!

Musiikkivuosi 2009

Joulukin jo oli ja meni ja pukki toi Suuren musikaalikirjan... :D Kun nyt tässä vuosi on kääntymässä uudeksi, niin tuntuu olevan tapana siellä sun täällä vetää yhteen kulunutta vuotta. Keksin tämän idean jo eilen illalla, enkä millään meinannut saada unta, kun suunnittelin näitä kivoja listojani! Eli tässä se tulee - Muñeca de Trapo'n musiikkivuosi 2009 pähkinänkuoressa. Tarkennuksena vielä, etten puhu tässä välttämättä vuonna 2009 julkaistuista levyistä tai kappaleista, vaan niistä joita tänä vuonna itse kuuntelin.

1. Vuoden uusi löytö: Merche

Helmikuussa kuulin ensimmäistä kertaa Eras tu'n ja se oli kyllä rakkautta ensikuulemalta. Kätevästi juuri edellisen vuoden lopulla ilmestynyt Discografia completa löysi tiensä Espanjasta levyhyllyyni, joten ei tarvinnut alkaa metsästellä eri levyjä eri paikoista. Tähän näytteeksi jouluaattona tv:stä tullut ohjelmapätkä, jossa Merche tulkitsee hiljattain menehtyneen Nino Bravon kappaleen Mi gran amor.



Myös kärkisijoilla: Leire Martínez, Girls Aloud

2. Vuoden paras hankkimani CD:
La Oreja de Van Gogh - A las cinco en el Astoria

Ei tälle tarvita kuin yksi perustelu: tasan ainut tämän vuoden aikana ostamani levy, jonka ensikuuntelulla meni kylmät väreet. Jokaisesta kappaleesta tykkään ihan hurjasti enkä kyllästy niihin sitten millään. Ei olisi etukäteen uskonut, mutta niin vaan kävi, että laulusolisti Amaian vaihtuessa Leireen bändi parani entisestään - ja paljon.

Myös kärkisijoilla: Merche - Necesito libertad, Cal y arena

3. Vuoden paras hankkimani suomenkielinen CD:
Jari Sillanpää - Albumi

Niin vaan kävi, että Jari Sillanpää vei tässä pisimmän korren, vaikka Arjakin julkaisi uutta materiaalia tänä vuonna. Albumi -CD:n (linkistä kuuntelemaan näytteet biiseistä) tasosta kertoo paljolti se, ettei sitä kuunnellessa tarvitse skipata yhtään kappaletta yli, mikä on hyvin harvinaista viime vuosina hankkimissani iskelmälevyissä. Lisäksi Taivas tietää-, Valvon- tai Jos hämmentyisin -laulujen tyyliset balladit koskettavat jokaisella kuuntelukerralla, ja Oon kuka oon -teksti nyt vaan yksinkertaisesti kertoo minusta.

Myös kärkisijoilla:
Anna Eriksson - Ihode
Anne Mattila - On siitä aikaa, kun radiota kuunneltiin

4. Vuoden paras konsertti:
Laura Pausini - Primavera in Anticipo

Ihan mielettömän karismaattinen live-esiintyjä ja sympaattiselta vaikuttava tähti, kuten konsertin jälkeisessä postauksessakin totesin. Jos kerta Tampere-talon salissa tunnelma oli katossa, mikä olisikaan ollut fiilis hallikonsertissa...

5. Vuoden paras kappale: La Oreja de Van Gogh - Jueves

Perustelut ja laulun video löytyvät täältä.

Myös kärkisijoilla:
Merche - Angeles, Le deseo (ja niin monet muut!)
Nolwenn Leroy - Endormie
Arja Koriseva - Entä huomenna
Jari Sillanpää - Valvon
Laura Pausini: Gente

Tuota listaa kun katselee, niin ihan mahdottoman mukava musiikkivuosi 2009 on takana! Mitähän se 2010 tuokaan tullessaan...

Arja Koriseva - 20 vuotta kuningattarena

* In case you are interested in reading an English version of this post regarding Arja Koriseva's concert "20 years as Tango Queen", please visit my friend John's blog. He wasn't able to make it this time to Arja's concert, but I was glad to send him some photos. He translated my story of the concert in English and put it up on his blog - it must have not been an easy job knowing how difficult Finnish can be, but his Finnish is close to perfect. A British gentleman who loves Finnish music, Arja Koriseva, tango, Finland... Pretty incredible, eh? *

Sunnuntainen Arja Korisevan 20 vuotta kuningattarena -juhlakonsertti herätti allekirjoittaneessa monenlaisia ajatuksia. Ensinnäkin on todettava se, että 20 vuotta on ihan järjettömän pitkä aika fanittaa yhtään ketään - enemmän kuin kaksi kolmannesta elämästäni. En ole enää se sama kymmenenvuotias pikkutyttö, joka moneen vuoteen ei edes kuunnellut muuta musiikkia kuin Arjaa - nykyisin kyllä ostan vieläkin levyt ja käyn musikaalit, tanssit ja konsertit, mutta enää ei ole samanlaista pakkoa nähdä jokaikinen produktio tai tv-ohjelma, arkistoida jokainen lehtileike tai istua konsertissa eturivissä. Onneksi. Levyjäkin kuuntelen kotona erittäin harvoin.

Tämä ei tietenkään poista sitä tosiasiaa, etteikö näihin 20 fanittamisen vuoteen olisi mahtunut paljon ikimuistoisia hetkiä. Tärkeitä ystäviä, koskettavia lauluja, kylmät väreet selkäpiissä nostattavia vahvoja tulkintoja. Ja ennen kaikkea itse Toivakan valloittava pippurisilmä, jonka pahimmille keikkakommelluksille naureskelen yhä uudestaan. Arja on selvinnyt tanssikeikasta ilman sähköjä Kapakanmäellä, kiipeillyt puihin Sound of Musicin Mariana vaikka nuorin lapsi teki jo tuloaan, rääkynyt My Fair Ladyn Elizana, meinannut lukemattomia kertoja kompastua johtoihin pienellä esiintymislavalla ja kuulemma saanut kärpäsenkin suuhunsa kesken laulun. Tässä vain muutamia esimerkkejä niistä nauruista, jotka olen saanut. Mutta ei se ole vain se nauru - itseäni koskettaa paljon enemmän Arjan rauhallisempi puoli, joka nousee pintaan esimerkiksi konserteissa ja kirkkokonserteissa. Se nöyryys ja kiitollisuus, millä Arja on suhtautunut yleisöönsä kaikki nämä vuodet - jos joku kaipaa erityistä syytä 20 vuoden tähteyteen, niin mielestäni siinä se on.

Minkälainen sitten oli tuo 20-vuotisjuhlakonsertti? Elämys, eihän siitä mihinkään pääse. Vieläkin voin ylpeänä sanoa, ettei Suomessa tällä hetkellä ole ketään artistia, jonka konserttiin menisin mieluummin kuin Arjan. En vaan tiedä ketään toista laulajaa, jolla olisi niin vahva ja puhtaan sointuva ääni, joka ihan aina antaisi 110% itsestään yleisölleen tulkinnoissaan ja sädehtisi. Konsertin kappalevalintoihin olisin toivonut lisää yllätyksellisyyttä - en tiedä, oliko tietoista vai tiedostamatonta, mutta tosi paljon samoja lauluja kuultiin kuin 10-vuotisjuhlakonsertissa. Yllätyksiä ei oikeastaan ollut kuin Olet kastetta maan ja Tää tunne meille jää, jonka senkin Arja etukäteishaastiksissa kertoi kuuluvan konsertin ohjelmaan. Tokihan esim. Tuulen värit, Kun ilta saapuu kaupunkiin, Muisto (Memory) ja Minun tieni (My Way) ovat niin upeita kappaleita ja Arjan tulkinnat niistä niin mielettömän hyviä, että oli yksinomaan hienoa, kun ne olivat tähänkin konserttiin päässeet mukaan. Hyvä veto oli aloittaa konsertti Enkelin Silmin -laululla - se sai yleisön heti mukaan ja oli kivaa vaihtelua siihen, että se on aina tullut siellä lopussa. Ensimmäinen puolikas oli kyllä noiden liiankin tuttujen kappaleiden (Rannalla, Kultaiset korvarenkaat, Kuningaskobra...) vuoksi tylsempi, mutta onneksi toisella puolikkaalla tätä ongelmaa ei enää ollut. Toinen puolikas alkoi neljällä (?) marraskuussa julkaistavan uuden levyn laululla, ja on kyllä sanottava, että HYVÄ levy on tulossa!! Kappaleiden nimistä en ole niin varma, mutta suosikkini sain jo selville. (Palaan asiaan varmasti sitten, kun levy on ilmestynyt.) Ja kun nyt tuli kehuttua tuota Arjan vakavampaa puolta, niin siitä olivat erinomaisia näytteitä esimerkiksi Kun minuun kosketat, Jotain jää ja Kun aika on. Uuden levyn kappaleiden lisäksi konsertin parasta antia oli musikaalipotpuri Laulavat Sadepisarat - My Fair Lady - Sound of Music - Herrasmieshuijarit - Piukat Paikat - eli kaikki nuo musikaalit, joissa Arja on tähän mennessä näytellyt. Itseäni ei olisi kyllä yhtään haitannut, jos nämä kappaleet olisi esitetty kokonaisinakin ja ekalta puolikkaalta jätetty pari "liian tuttua" laulua pois. Alkuperäiset roolivaatteet oli kyllä hauska lisä, ja valokuvia tuli räpsittyä. Tämän jälkeen vielä konsertin hieno loppuhuipentuma: Rakastunut nainen, Muisto ja encorena Minun tieni. Eihän meillä lopuksi ollut muuta vaihtoehtoa kuin raikuvat aplodit seisaaltaan ja Arja sai kipittää lavalle kumartamaan useammankin kerran.

Jos minulta kysytään Arjan kaikkien aikojen parasta kappaletta, on se ehdottomasti Aina rakkaus tiensä etsii. En ole kyllä kertaakaan kuullut sitä livenä Arjan esittämänä, mutta vuoden '95 Rakastunut nainen -levyltä se löytyy.

"Kovin arvaamatta särkyy
korttitalo, jonka teet
Tiedän nyt, sen jälkeen pelkoa
on turha tuntea
Kun ei menettää voi mitään
kaikki mahdollista on
monin verroin jos vain haluaa
ja uskaltaa, voi voittaa.

Aina jostain pinnan alta,
alta kaiken poltetun,
kipinän jo tuhkaan painuneen
voi löytää uudelleen
Aina rakkaus tiensä etsii,
ja se tyhjään sydämeen
enemmän saa taas mahtumaan
uutta onneaan."
(suom. san. Pirjo Nyman)

Primavera in anticipo

Olin viikonlopun reissussa, jonka varsinaisesta syystä tähän Euroviisupostausten väliin. Finaali"analyysikin" on tulossa, kunhan inspiroidun. Viisut tuli toki katsottua, mutta sunnuntai-illan konsertti käänsi ajatukset aika tehokkaasti Euroopan "nykymusiikin tilasta" (ja hah!) Italian suuntaan. Laura Pausinista olen tykkäillyt paljon vuosien varrella, mutta oikeastaan vasta tämän kevään yhteensattumat aiheuttivat sen, että nyt tykkäilen entistäkin enemmän! Eipä siihen tarvittu kuin 1) yhden kaverin hehkutus, miten loistava liveartisti on kyseessä, 2) lyhyt kärvistely, kun toinen kaveri kertoi olevansa menossa konserttiin ja 3) onnekas sattuma: kolmannen kaverin kanssa tuli puheeksi se, että hänkin oli menossa ja oli vielä varannut ylimääräisiä lippuja. Ja niinpä sitten tuli koettua aivan mielettömän hieno konsertti!! Laulujen sovitukset olivat jonkun verran rokimpia kuin olin odottanut, mutta se oikeastaan vaan lisäsi sitä mahtavaa livetunnelmaa. Pääpaino oli tietysti uusimman levyn Primavera in anticipo biiseissä, mutta yllättävän paljon vanhempia tuttuja kappaleitakin iltaan mahtui. Erittäin sympaattinen laulaja, joka jutteli kaikkea hauskaa kappaleiden välissä. Puoliksi englanniksi ja puoliksi italiaksi, jonkun verran sitä italiaakin sentään onneksi ymmärsin - ja loput kysyin konsertin jälkeen vieressä istuneelta sujuvasti italiaa puhuvalta ystävältäni. Hauskin yllätys oli ehdottomasti se, kun alettiin laulamaan illan artistille "Tanti auguri a te" eli "Paljon onnea vaan". Luulen muistavani monta vuotta eteenpäin Laura Pausinin syntymäpäivän! :D Ilmeisesti ihan päivän päälle ei päästy onnittelemaan, koska varsinainen synttäri oli ollut päivää ennen, mutta hyvä näinkin. Oletettavasti kemut jatkuivat konsertin jälkeen... Niin mutta tärkeintähän on itse musiikki:


Samassa klipissä kaksi loistavaa kappaletta Io canto ja Gente



Vaikuttava konsertin avauskappale ja yksi uuden levyn suosikeistani Invece no



Ja tietysti vielä konsertin ja levyn nimikappale Primavera in anticipo

Jälleen kerran tähän voisi laittaa vaikka minkä kappaleen suosikeistani, mutta riittäköön nuo tällä kertaa.