"Porque ya sabes que me encantan esas cosas, que no importa si es muy tonto, soy así"

Olen siirtänyt ja siirtänyt tätä La Oreja de Van Goghin keikkaraportin kirjoittamista, koska täytyisi olla aikamoinen mestari sanojen kanssa, että saisi murto-osankaan siitä mielettömästä fiiliksestä vangittua lauseiksi, riveiksi tai rivien väliin. Kaikki ylisanat ja kehuvat adjektiivitkin tuntuvat niin laimeilta, kun kyseessä kuitenkin oli ylivoimaisesti paras konsertti, missä koskaan olen ollut. Että kirjoita sitten siitä jotain fiksua, argh!

Ensinnäkin, koko se päivä, lauantai 6. maaliskuuta, oli niin oma kokemuksensa: bussilla Madridista Moralzarzalin loskalähiöön, ajantappamista lounaalla (jamón serrano'a!) ja café cortado'iden ääressä. Toiseksikaan en ole koskaan ikinä jonottanut minkään konserttipaikan edustalla kolmea tuntia ja ovien avauduttua odottanut eturivissä vielä tunnin verran ennen keikkaa. Pitihän tämäkin päivä nähdä, La Orejan ja solistinsa Leire Martínezin takia. <3 Aika meni onneksi todella nopeasti hyvän keikkaseuran ansiosta ja soundcheckin makupaloja kuunnellen. Etukäteen olin varautunut heikonlaiseen näkyvyyteen useamman kymmenen metrin päästä, mutta mitä vielä. Suomesta asti kun ollaan tultu fanittamaan, niin tungetaan samantien eturiviin asti. :D Eli nähtiin Leire parhaimmillaan parin metrin päästä!!! Se nainen on kyllä livenä jotain niin uskomatonta... *sigh*

Konsertti kesti parisen tuntia, ja sen aikana kuultiin suurin osa kummankin Leiren solistiaikana tehdyn levyn, A las cinco en el Astoria'n ja Nuestra casa a la izquierda del tiempo'n, kappaleista. Tuon jälkimmäisen luulin jostain syystä ilmestyvän vasta ensi syksynä, mutta niin vaan se jo kauppojen hyllyilläkin komeili ja tuli ilman muuta ostettua, kuinkas muutenkaan! :D Täytynee kirjoittaa levystä ihan oma merkintänsä, mutta kyseessä on siis pääasiassa Amaia Monteron aikana La Orejan levyttämien kappaleiden uudet versiot Leiren laulamana, uusina sovituksina ja vieläpä sinfoniaorkesterin säestyksellä...!!! Yksinkertaisesti täydellisin levy, minkä tällä hetkellä tiedän. 


En oikeastaan pysty nimeämään edes konsertin kohokohtia, kun jokainen laulu oli itsessään niin ihana ja unohtumaton. "Oman lauluni" Muñeca de Trapo'n kuuleminen livenä oli kyllä ihan mieletöntä! Jueves'issakin menee aina kylmät väreet, tuli se sitten livenä tai levyltä. Itse en aiemmin tuntenutkaan kappaletta Deseos de cosas imposibles, jonka Leire lauloi myös istualtaan ennen Jueves'ia, mutta kyllähän se Lo que te conté mientras te hacias la dormida -levyltä löytyy. Ellei muistini ihan petä, Puedes contar conmigo tuli pariinkin kertaan; "que recordarás las tardes de invierno por Madrid, las noches enteras sin dormir..." =) (jälleen yksi esimerkki La Orejalle tyypillisestä ihan loistavasta sanoituksesta!). Rosas ja La Playa ovat aina olleet suuria suosikkejani, ja nyt vasta tuon edelliseen merkintään linkkaamani videon myötä olen täysin addiktoitunut myös Cuéntame al oído -kappaleeseen. A las cinco en el Astoria -levyltä kuultiin Jueves'in lisäksi tietenkin El último vals ja Inmortal (como que no :D) sekä kaikki ihanat Más, Cumplir un año menos, Europa VII, La Visita, Sola ja La Primera version. Lauloin kyllä mukana niin paljon kun keuhkoista lähti ja vähän enemmänkin. 


Tässä nyt sentään jotain muistoja konsertista. Loistavan musiikin ja livetunnelman lisäksi ilahduin erityisesti siitä, että kaikki bändin jäsenet vaikuttivat livenäkin erittäin symppiksiltä - jäivät keikan jälkeen kunnolla kiittämään yleisöä, heittelemään rumpukapuloita ja plektroja onnellisille faneille, eivätkä todellakaan kiiruhtaneet nokka pystyssä takahuoneeseen. Muutamia konsertin tähtihetkiä ei voi sanoin kuvata, koska kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, ja toivottavasti palaan niihin hetkiin vielä tässä lähipäivinä. 


Ja kun ei nyt selkeästi sitä Leireä tullut tässä vielä tarpeeksi hehkutettua, niin täältä pesee: Leire!!! <3 <3 <3 Vähältä piti, etten ostanut Madridista baskinkielen sanakirjaa, että olisi taas uusi kieli opiskeltavana. :D Eipä tässä ole muuta lisättävää kuin sama, mitä Leirekin usein sanoo laulun tai keikan päätteeksi: "Gracias de corazón!"