Estradilla: Arja Koriseva

Vihdoin löytyi jotain uuden merkinnän arvoista! Hän, jota elämäni aikana olen ylivoimaisesti eniten fanittanut, oli eilen televisiossa. Hyvät naiset ja herrat: Arja Koriseva! Tuo Valkea Ruusu -konsertti on melkein neljä vuotta vanha taltiointi (kun Arja odotti vielä nuorinta lastaan) ja tullut tv:stä kyllä kokonaisuudessaan aiemminkin, mutta ei muistaakseni tuollaista kätevää "20 minuuttia pelkkää Arjaa" -pätkää. (*mutinaa* ja tämä sitten unohtaa tallentaa sen...!!) Onneksi se on nähtävissä Ylen Areenassa - kaikki nyt kipin kapin sinne katsomaan, ennen kuin 30 päivää kuluu umpeen.

Siinä on se Arja, jota minä eniten rakastan ja fanitan. Säteilevän kaunis olemus, uskomaton ääni, jonka veroista ei tässä maassa ole toista, tyylikäs, arvokas, mutta silti pilke silmäkulmassa. Kappalevalinnatkin - Kun aika on, Sulle silmäni annan, Lazzarella, Niin - ovat erinomaisen hyviä ja kuulostavat kerrassaan mainiolta Riku Niemen ison orkesterin kanssa. Musikaalinäyttämöiden lisäksi Arja on parhaimmillaan juuri isoissa konserteissa, joissa karismalla on tilaa täyttää koko lava ja sali. Lisäksi, lieneekö tarpeen mainitakaan, miten tyrmäävän kauniilta Arja tuossa pätkässä näyttää punaisessa iltapuvussaan ja ruusuja hiuksissa. *sigh*

Jei! Olipa jo YouTubeenkin lisätty Lazzarella. 

Listojen Lista

Tämmöinen kiva musameemi löytyi Duussilta, ja eihän tämä olisi musiikkiblogi eikä mikään, jollen tuota listaa tekisi. Täysin mahdotonta oli valita ainoastaan yksi biisi per kategoria, joten lähes jokaisesta löytyy vaihtoehtoja. Sekin on todettava, että minkäs sitä seepra raidoilleen voi - lista nimittäin sisältää jälleen kerran paljon La Oreja de Van Goghia ja muuta espanjankielistä, kun sitä olen jo pitkään eniten kuunnellut. Yritin sentään jotain muutakin miettiä sekaan. Yhden videon / kategoria laitoin tähän ja muut biisilinkit johtavat YouTubeen.

1. Your favourite song (ja niitähän riittää, tässä tämän hetken suosikki)


La Oreja de Van Gogh: Rosas

2. A song that makes you happy


La Oreja de Van Gogh: Inmortal
Fran Perea: Dame una alegría







3. A song that makes you sad


Merche: Se acabó
Viivy vielä hetki - päätyi listalle lähinnä sen ansiosta, että törmäsin ihan sattumalta tähän Arja Korisevan (yli 10 vuotta vanhaan, mutta erityisen hyvään) versioon YouTubea selaillessa...




4. A song that reminds you of someone


La Oreja de Van Gogh: La Primera Version
Natasha St-Pier: Pourquoi tant de larmes




5. A song that reminds you from somewhere


Paulina Rubio: Ni una sola palabra - Espanjan kesätyökesä
Star Academy 3: L'orange - Ranskan Erasmus-vuosi ;D
Shania Twain: From This Moment On - Kanadan vaihtarivuosi



6. A song that reminds you of a certain event


La Oreja de Van Gogh: Puedes contar conmigo - Moralzarzalin konsertti!!




7. A song that you can dance to


Corazon salvaje - parhaita tanssilavoilla soitettavia lattareita, suomenkielinen versio Anne & Anneli Mattilan Kun syntyy sieluun silta
Vanhan myllyn taru - kiva perusfoksi Arjan versiona 
Yön kuningatar - yksi suosikkitangoistani, esittäjänä sen alunperinkin levyttänyt Eija Kantola
Just a gigolo - tämän kevään boogie woogie -kurssini yksi soitetuimmista kappaleista :D




8. A song that makes you fall asleep


Scandinavian Music Group: Onnellinen nainen
Katie Melua: Piece by Piece (videon alussa Katie puhuu oletettavasti omaa äidinkieltään georgiaa - !! -, koska esitys on taltioitu Georgiassa) 




9. A song from your favourite band


Girls Aloud: The Promise
Rajaton: La Dolce Vita
Scandinavian Music Group: Casablanca
La Oreja de Van Gogh: Deseos de Cosas Imposibles




10. A song that no one would expect you to love


El Canto del Loco: Zapatillas - no en nyt tiedä, miten yllättävä tämä on, kun on kuitenkin kyse espanjankielisestä biisistä, mutta toivottavasti biisin punkrock-meininki ainakin yllättää!




11. A song that describes you


Abba: Thank You For The Music (duh!)
El Sueño de Morfeo: Esta soy yo





12. A song from your favourite album


Merche: Cal y arena (Albumi: Cal y arena)
Girls Aloud: Whole Lotta History (Albumi: The Sound of Girls Aloud - the Greatest Hits)
El Sueño de Morfeo: Demasiado tarde (Albumi: Nos vemos en el camino)
La Oreja de Van Gogh: La Playa (Albumi: Nuestra casa a la izquierda del tiempo)



13. A song that you listen to when you're angry


Ultra Bra: Itket ja kuuntelet
El Sueño de Morfeo: Enterate ya
Hanna Pakarinen: Leave Me Alone
Kyo: Je saigne encore




14. A song that you listen to when you're happy


Merche: Porque
El Sueño de Morfeo: Para toda la vida
Linda Bengtzing: Hur svårt kan det va




15. A song that you listen to when you're sad


La Oreja de Van Gogh: Muñeca de Trapo
Jari Sillanpää: Valvon
Merche: No tengo vida




16. A song that you want to play at your wedding


Sonja Aldén & Shirley Clamp: Du är allt (ei sillä että mitään häitä tulisi koskaan olemaan...!!)





17. A song that you want to play at your funeral


Arja Koriseva: Minun tieni - ja tämän samaisen artistin esittämänä, kiitos ;)




18. A song that makes you laugh


Linda Bengtzing & Markoolio: Värsta Schlagern - melkein nolottaa laittaa tämä tähän, mutta ei tullut muitakaan mieleen! :D




19. Your favourite song at this time last year 


Laura Pausini: Musica sará
Merche: Ángeles

Anna Erikssonia englanniksi

Uusi päivä ja parempi mieli. =) On ollut jo pitempään mielessä, että tämäkin video pitää ehdottomasti tänne laittaa. Anna Eriksson sitten meni ja vaihtoi laulukielen englantiin, mutta tykkään edelleen! Vaikka fanitin jo ihan ensimmäisestä levystä lähtien, niin on tämä uusin vaihe, missä Anna tekee omat biisinsä ihan itse, ehdottomasti parasta tähän mennessä. Monet uudet levyt jää hankkimisen jälkeen pölyttymään levyhyllyyn, mutta Ihoden kanssa sellaista ongelmaa ei ole. Paremmasta rahatilanteesta ja Annan englanninkielisestä levystä (ilmestyy kuun lopulla) haaveillessa korvikkeeksi on kelvattava tämä Garden of Love -video. Sekin on todettava, että kyllä on laulaja-säveltäjä Erikssonilla lahjoja! Ei nimittäin ole tämä kappale mikään ihan helpoimmasta päästä laulettava tuon rytminsä takia.

Tanssin hurmaa

Vihdoin ja viimein eilisiltana tuli taas (liian) pitkä tanssitaukokin rikottua. Oikein harmitti, ettei tule käytyä useammin - sen verran mukava ilta oli! Illan artistien Johanna Pakosen ja Tiina Pitkäsen ansiotahan se oli, että allekirjoittanutkin paikalle ilmestyi, eikä kyllä tarvinnut pettyä odotuksissa. Johannasta olen tykkäillyt tangokuningattaruudesta (v. 2002) lähtien, ja kyllä tekisi mieli tammikuun lopussa ilmestyvä uusi levy ostaa ihan jo pelkästään Jälkeen kaiken suuren -biisin takia. Se kuuluu niiden kappaleiden kategoriaan, joita on ihan pakko jäädä kuuntelemaan loppuun asti, kun sen radiosta kuulee. Aänestin sitä jopa viime vuoden parhaaksi iskelmäksi, vaikka Arjan Yövieraskin olisi ollut ehdolla. Muutamia kivoja covereitakin oli Johannalla ohjelmistossa, The Baseballs'in Umbrella-versio ja Norah Jonesin Come Away With Me.

Tiina Pitkästä en muistaakseni koskaan ole vielä nähnyt livenä, mutta tykkäsin!! Mielettömyys -kappale on myös ollut niitä, joihin olen ihastunut Iskelmää kuunnellessa, tosin siitä lienee jo muutama vuosi aikaa. Yksinäisin tyttö kaupungin -levyn biisinäytteitä pääsee kuuntelemaan täältä - livenä Mielettömyyden ja nimikappaleen lisäksi kuultiin ainakin Jos. Pakko olisi pysyä pois Anttilan levyalesta, mutta eilisen myötä siitä tuli entistä vaikeampaa! :P Tätä kirjoittaessa kuuntelen samalla noita biisinäytteitä, eikä sekään kyllä auta sitten yhtään, pyh... Miten onkaan voinut aiemmin mennä niin totaalisen ohi noin hyvä levy?!? Ja tämä seuraava sitten taas ihan kympillä liittyy mitenkään Tiina Pitkäsen musiikkiin, mutta kielifriikkinä on pakko ihmetellä, onko bändin nimessä Pequeno joku oikeakin logiikka takana? Pequeño'n (lausuttuna [pe'kenjo]) ymmärtäisin hyvinkin, sehän tarkoittaa espanjaksi pientä, mutta ilman tuota aaltoviivaa ei kyllä mene jakeluun. Muusikot kyllä vitsailivatkin jotain bändin nimestä ja se lausuttiin varmaan ainakin kolmella eri tavalla illan aikana.

Mikäs sen parempaa, kuin päästä vielä tanssimaankin noin hyvän musiikin tahtiin. Oli varsinainen lattari-ilta, useammatkin ihanat cha-chat ja sambaa tuli mentyä. Hidasta valssia ja cha-cha'ta yritin opettaa kaverillekin, mutta heh, varmaan parempi hänen saada oppinsa tanssikurssilta, jolle keskiviikkona mennään. Eilinen oli siitäkin kiva, että pari ihan uuttakin - ja loistavaa! - tanssittajaa tapasin, cha cha-miehen ja jenkkamiehen. Mutta se ei ollut yhtään kiva, että kunto meinasi loppua ihan täysin kesken. Joskus sitä vedettiin kolmetkin tanssit viikossa, eikä tuntunut missään!

Musiikkivuosi 2009

Joulukin jo oli ja meni ja pukki toi Suuren musikaalikirjan... :D Kun nyt tässä vuosi on kääntymässä uudeksi, niin tuntuu olevan tapana siellä sun täällä vetää yhteen kulunutta vuotta. Keksin tämän idean jo eilen illalla, enkä millään meinannut saada unta, kun suunnittelin näitä kivoja listojani! Eli tässä se tulee - Muñeca de Trapo'n musiikkivuosi 2009 pähkinänkuoressa. Tarkennuksena vielä, etten puhu tässä välttämättä vuonna 2009 julkaistuista levyistä tai kappaleista, vaan niistä joita tänä vuonna itse kuuntelin.

1. Vuoden uusi löytö: Merche

Helmikuussa kuulin ensimmäistä kertaa Eras tu'n ja se oli kyllä rakkautta ensikuulemalta. Kätevästi juuri edellisen vuoden lopulla ilmestynyt Discografia completa löysi tiensä Espanjasta levyhyllyyni, joten ei tarvinnut alkaa metsästellä eri levyjä eri paikoista. Tähän näytteeksi jouluaattona tv:stä tullut ohjelmapätkä, jossa Merche tulkitsee hiljattain menehtyneen Nino Bravon kappaleen Mi gran amor.



Myös kärkisijoilla: Leire Martínez, Girls Aloud

2. Vuoden paras hankkimani CD:
La Oreja de Van Gogh - A las cinco en el Astoria

Ei tälle tarvita kuin yksi perustelu: tasan ainut tämän vuoden aikana ostamani levy, jonka ensikuuntelulla meni kylmät väreet. Jokaisesta kappaleesta tykkään ihan hurjasti enkä kyllästy niihin sitten millään. Ei olisi etukäteen uskonut, mutta niin vaan kävi, että laulusolisti Amaian vaihtuessa Leireen bändi parani entisestään - ja paljon.

Myös kärkisijoilla: Merche - Necesito libertad, Cal y arena

3. Vuoden paras hankkimani suomenkielinen CD:
Jari Sillanpää - Albumi

Niin vaan kävi, että Jari Sillanpää vei tässä pisimmän korren, vaikka Arjakin julkaisi uutta materiaalia tänä vuonna. Albumi -CD:n (linkistä kuuntelemaan näytteet biiseistä) tasosta kertoo paljolti se, ettei sitä kuunnellessa tarvitse skipata yhtään kappaletta yli, mikä on hyvin harvinaista viime vuosina hankkimissani iskelmälevyissä. Lisäksi Taivas tietää-, Valvon- tai Jos hämmentyisin -laulujen tyyliset balladit koskettavat jokaisella kuuntelukerralla, ja Oon kuka oon -teksti nyt vaan yksinkertaisesti kertoo minusta.

Myös kärkisijoilla:
Anna Eriksson - Ihode
Anne Mattila - On siitä aikaa, kun radiota kuunneltiin

4. Vuoden paras konsertti:
Laura Pausini - Primavera in Anticipo

Ihan mielettömän karismaattinen live-esiintyjä ja sympaattiselta vaikuttava tähti, kuten konsertin jälkeisessä postauksessakin totesin. Jos kerta Tampere-talon salissa tunnelma oli katossa, mikä olisikaan ollut fiilis hallikonsertissa...

5. Vuoden paras kappale: La Oreja de Van Gogh - Jueves

Perustelut ja laulun video löytyvät täältä.

Myös kärkisijoilla:
Merche - Angeles, Le deseo (ja niin monet muut!)
Nolwenn Leroy - Endormie
Arja Koriseva - Entä huomenna
Jari Sillanpää - Valvon
Laura Pausini: Gente

Tuota listaa kun katselee, niin ihan mahdottoman mukava musiikkivuosi 2009 on takana! Mitähän se 2010 tuokaan tullessaan...

Minä taistelen!

Niin se vaan on jo joulukuu, enkä ole edes alkanut kuunnella joulumusiikkia vielä. Muina vuosina se on alkanut jo vähintään pari viikkoa aiemmin... Ei vaan jotenkin ole joulufiilistä tuon ainaisen vesisateen takia.

Tämänkään postauksen aihe ei ole joulumusiikki, vaan Arja Korisevan uusi levy Minä taistelen, jonka nyt vihdoin sain pari viikkoa ilmestymisen jälkeen - kiitokset ihanalle siskolleni. Kerta se on ensimmäinenkin, etten hanki Arjan uutta levyä heti, kun se on mahdollista. Mitähän siitä nyt sanoisi... Kuuntelukertoja on takana vasta neljä, joten aika vahvasti ensivaikutelmasta vielä puhun. Vaikuttaa sellaiselta levyltä, joka aukeaa vasta muutaman lisäkuuntelun jälkeen. Arjan levyt on aina olleet erilaisia kuin se tyypillinen perusiskelmähuttu, mutta tällä levyllä ollaan ehkä lähempänä sitä luokitusta kuin ikinä. Veikkaisin sen johtuvan siitä, että paljon muidenkin iskelmäartistien kanssa yhteistyötä tehneet Ilkka Vainio ja Risto Asikainen ovat tämänkin levyn takana ensimmäistä kertaa Arjan levytyshistoriassa. (Tai sitten olen vaan lopullisesti kasvanut ulos siitä täpinäfanittamisen vaiheesta, eikä Arjankaan levyt ole enää Jotain Elämää Suurempaa - mikä on kyllä ehdottomasti positiivinen eikä negatiivinen juttu.)

Ihan ensimmäisen kuuntelukerran jälkeen vaikutelma oli tasapaksu, mutta mitä enemmän levyä kuuntelen, sitä enemmän alan tykätä biiseistä yksittäin. Ehdottomia suosikkeja ovat Entä huomenna, Elämä tekee tän, Pieni laulu ja Isän silmät. (Täältä kuuntelemaan lyhyet näytteet.) Heti top 4:n takana on mahtipontiset buggit En voi unohtaa (Teemu Harjukarin sävellys!) ja Minä taistelen (pääsisipä niitä tanssailemaan ensi kesänä...) ja muuten vaan hyvä Ei enää koske. Entä huomenna -kappaleeseen rakastuin jo juhlakonsertissa. Siinä toimii yksinkertaisesti kaikki - teksti, johon samaistun vahvasti, sävellys ja Arjan eläytyminen. Elämä tekee tän menee kivasti tanssijalan alle, toimi erittäin hyvin jo kesällä Valasrannassa. Pieni laulu on yksi niitä kappaleita levyllä, jossa on eniten Arjan näköinen teksti: "Hymyjä kun tasku pullottaa / jo ajatuskin siitä naurattaa". Isän silmät edustaa sitä balladiosastoa, mihin sijoittuvia Arjan vahvasti tulkitsemia kappaleita olen aiemmillakin levyillä rakastanut (Aina rakkaus tiensä etsii, Niin monta kertaa, Tää tunne meille jää...) ja joita tällekin olisi saanut tulla vielä lisää. Sen takia varmaan noista Entä huomenna ja Isän silmät -kappaleista niin paljon tykkäänkin, kun ne ovat sieltä rauhallisemmasta päästä. Yövieras ja Tanssi talossa mun ovat tällä hetkellä sellaisia ihan mukavia kappaleita, tosin ensimmäiseen meinaa jo kyllästyä ja toisen kertsissä häiritsee aavistuksen verran täysin sama melodiakulku kuin Eija Kantolan Puolet minua -kappaleessa.

Yhteensä 12 kappaleesta 9 pistin kategoriaan "tykkään", ja ainoastaan kolme (Elämän askeleet, Vapaus on valhe - joiden komppi on sanalla sanoen rasittava - ja Viiden tähden mies - en ihan hulluna tykkää sen tekstistä) kategoriaan "en tykkää". Tämä on kyllä selkeästi parempi kuin keskimäärin iskelmägenren levyissä, yleensä ehkä puolet kappaleista on hyviä ja muut sitten vähän vähemmän hyviä - mutta huonompi kuin viime aikoina ostamani Merchen ja La Oreja de Van Goghin huippuhyvät levyt, mitkä eivät tietenkään sijoitu iskelmägenreen, joten vertailu ei siinä mielessä ole kai ihan paikallaan. Ehkä vaan jotenkin analysoin tätä Arjan uutuutta ihan liikaa, parempi olisi nauttia vaan fiilispohjalta. Suurin osa uuden levyn kappaleista toimineekin paremmin tanssijalalla testattuna, ja kun en ole pitkään aikaan ollut tansseissa, niin ehkä analysoin tätä levyä enemmän kuuntelunäkökulmasta. Se on ehdottomasti plussaa tämän genren levylle, että suurin osa kappaleista on duurissa ja muutenkin positiivisia, Arjan näköisiä tekstejä (nimim. hän, joka ei oikein tykkää Anne Mattilan Rannalla kyynelten meren -kappaleesta: "...ja me itkimme vierekkäin / me kaksi rannalla kyynelten meren / sen eronneet löytää vain voi / aava on lohduton / surun tunteita tuuli soi"). Arjan ääni on jälleen saanut uutta vahvuutta - ja herkkyyttä - haastavien musikaaliroolien myötä; paikoitellen kuulostaa jopa siltä, että kappaleet ovat vähän liian yksinkertaisia hänen laulettavakseen.

Aika näyttää, kuinka kauan tuo levy pysyy aktiivisessa kuuntelussa. Ei tullut Arjan parasta levyä (joka edelleen on mielestäni Kuuntelitko sydäntäs), mutta paremmasta päästä kuitenkin.

Päivän yllätys

Arjan uuden levyn kantta pääsee kurkkaamaan täällä. Oma reaktioni oli välitön OHO! On kyllä niin erilainen ja hieno, paljon modernimpi kuin mitä Arjalta on pitkään aikaan nähty. Ainoastaan kampausta olisin miettinyt uusiksi, mutta tuota tyyliä Arja nyt on viime aikoina paljonkin suosinut. Lupaa erittäin hyvää tulevaa levyä ajatellen, kun jo kuullut kappaleet (Yövieras, Elämä tekee tän, Minä taistelen ja neljäs, jonka nimi ei ole tiedossa, mutta jossa lauletaan monesti "Entä huomenna") ovat ihan loistavia, ja kansikin näyttää noin tyylikkäältä. Enää reilu kuukausi kärvistelyä, Minä taistelen -levyn julkaisupäivähän on ainakin näillä näkymin 18.11.

Arja Koriseva - 20 vuotta kuningattarena

* In case you are interested in reading an English version of this post regarding Arja Koriseva's concert "20 years as Tango Queen", please visit my friend John's blog. He wasn't able to make it this time to Arja's concert, but I was glad to send him some photos. He translated my story of the concert in English and put it up on his blog - it must have not been an easy job knowing how difficult Finnish can be, but his Finnish is close to perfect. A British gentleman who loves Finnish music, Arja Koriseva, tango, Finland... Pretty incredible, eh? *

Sunnuntainen Arja Korisevan 20 vuotta kuningattarena -juhlakonsertti herätti allekirjoittaneessa monenlaisia ajatuksia. Ensinnäkin on todettava se, että 20 vuotta on ihan järjettömän pitkä aika fanittaa yhtään ketään - enemmän kuin kaksi kolmannesta elämästäni. En ole enää se sama kymmenenvuotias pikkutyttö, joka moneen vuoteen ei edes kuunnellut muuta musiikkia kuin Arjaa - nykyisin kyllä ostan vieläkin levyt ja käyn musikaalit, tanssit ja konsertit, mutta enää ei ole samanlaista pakkoa nähdä jokaikinen produktio tai tv-ohjelma, arkistoida jokainen lehtileike tai istua konsertissa eturivissä. Onneksi. Levyjäkin kuuntelen kotona erittäin harvoin.

Tämä ei tietenkään poista sitä tosiasiaa, etteikö näihin 20 fanittamisen vuoteen olisi mahtunut paljon ikimuistoisia hetkiä. Tärkeitä ystäviä, koskettavia lauluja, kylmät väreet selkäpiissä nostattavia vahvoja tulkintoja. Ja ennen kaikkea itse Toivakan valloittava pippurisilmä, jonka pahimmille keikkakommelluksille naureskelen yhä uudestaan. Arja on selvinnyt tanssikeikasta ilman sähköjä Kapakanmäellä, kiipeillyt puihin Sound of Musicin Mariana vaikka nuorin lapsi teki jo tuloaan, rääkynyt My Fair Ladyn Elizana, meinannut lukemattomia kertoja kompastua johtoihin pienellä esiintymislavalla ja kuulemma saanut kärpäsenkin suuhunsa kesken laulun. Tässä vain muutamia esimerkkejä niistä nauruista, jotka olen saanut. Mutta ei se ole vain se nauru - itseäni koskettaa paljon enemmän Arjan rauhallisempi puoli, joka nousee pintaan esimerkiksi konserteissa ja kirkkokonserteissa. Se nöyryys ja kiitollisuus, millä Arja on suhtautunut yleisöönsä kaikki nämä vuodet - jos joku kaipaa erityistä syytä 20 vuoden tähteyteen, niin mielestäni siinä se on.

Minkälainen sitten oli tuo 20-vuotisjuhlakonsertti? Elämys, eihän siitä mihinkään pääse. Vieläkin voin ylpeänä sanoa, ettei Suomessa tällä hetkellä ole ketään artistia, jonka konserttiin menisin mieluummin kuin Arjan. En vaan tiedä ketään toista laulajaa, jolla olisi niin vahva ja puhtaan sointuva ääni, joka ihan aina antaisi 110% itsestään yleisölleen tulkinnoissaan ja sädehtisi. Konsertin kappalevalintoihin olisin toivonut lisää yllätyksellisyyttä - en tiedä, oliko tietoista vai tiedostamatonta, mutta tosi paljon samoja lauluja kuultiin kuin 10-vuotisjuhlakonsertissa. Yllätyksiä ei oikeastaan ollut kuin Olet kastetta maan ja Tää tunne meille jää, jonka senkin Arja etukäteishaastiksissa kertoi kuuluvan konsertin ohjelmaan. Tokihan esim. Tuulen värit, Kun ilta saapuu kaupunkiin, Muisto (Memory) ja Minun tieni (My Way) ovat niin upeita kappaleita ja Arjan tulkinnat niistä niin mielettömän hyviä, että oli yksinomaan hienoa, kun ne olivat tähänkin konserttiin päässeet mukaan. Hyvä veto oli aloittaa konsertti Enkelin Silmin -laululla - se sai yleisön heti mukaan ja oli kivaa vaihtelua siihen, että se on aina tullut siellä lopussa. Ensimmäinen puolikas oli kyllä noiden liiankin tuttujen kappaleiden (Rannalla, Kultaiset korvarenkaat, Kuningaskobra...) vuoksi tylsempi, mutta onneksi toisella puolikkaalla tätä ongelmaa ei enää ollut. Toinen puolikas alkoi neljällä (?) marraskuussa julkaistavan uuden levyn laululla, ja on kyllä sanottava, että HYVÄ levy on tulossa!! Kappaleiden nimistä en ole niin varma, mutta suosikkini sain jo selville. (Palaan asiaan varmasti sitten, kun levy on ilmestynyt.) Ja kun nyt tuli kehuttua tuota Arjan vakavampaa puolta, niin siitä olivat erinomaisia näytteitä esimerkiksi Kun minuun kosketat, Jotain jää ja Kun aika on. Uuden levyn kappaleiden lisäksi konsertin parasta antia oli musikaalipotpuri Laulavat Sadepisarat - My Fair Lady - Sound of Music - Herrasmieshuijarit - Piukat Paikat - eli kaikki nuo musikaalit, joissa Arja on tähän mennessä näytellyt. Itseäni ei olisi kyllä yhtään haitannut, jos nämä kappaleet olisi esitetty kokonaisinakin ja ekalta puolikkaalta jätetty pari "liian tuttua" laulua pois. Alkuperäiset roolivaatteet oli kyllä hauska lisä, ja valokuvia tuli räpsittyä. Tämän jälkeen vielä konsertin hieno loppuhuipentuma: Rakastunut nainen, Muisto ja encorena Minun tieni. Eihän meillä lopuksi ollut muuta vaihtoehtoa kuin raikuvat aplodit seisaaltaan ja Arja sai kipittää lavalle kumartamaan useammankin kerran.

Jos minulta kysytään Arjan kaikkien aikojen parasta kappaletta, on se ehdottomasti Aina rakkaus tiensä etsii. En ole kyllä kertaakaan kuullut sitä livenä Arjan esittämänä, mutta vuoden '95 Rakastunut nainen -levyltä se löytyy.

"Kovin arvaamatta särkyy
korttitalo, jonka teet
Tiedän nyt, sen jälkeen pelkoa
on turha tuntea
Kun ei menettää voi mitään
kaikki mahdollista on
monin verroin jos vain haluaa
ja uskaltaa, voi voittaa.

Aina jostain pinnan alta,
alta kaiken poltetun,
kipinän jo tuhkaan painuneen
voi löytää uudelleen
Aina rakkaus tiensä etsii,
ja se tyhjään sydämeen
enemmän saa taas mahtumaan
uutta onneaan."
(suom. san. Pirjo Nyman)

Kaikki muu voi mennä

Missään omistamassani musiikkisoittimessa ei kyllä soi vieläkään mikään muu kuin La Oreja de Van Gogh ja Merche, joten senkin takiakin on ollut vähän hiljaista tässä blogissa. Lauantaina olin kuitenkin taas tanssimassa, ja musiikki ainakin oli loistavaa, jos muuten olikin vähän tahmea ilta. Anne Mattilasta tykkäilin ennen niinkin paljon, että paria poikkeusta lukuunottamatta kaikki levyt löytyy hyllystä, mutta viime aikoina on ollut pakko saada (ostaa...) niin monia muita hyviä levyjä, että Annen tavalliset levyt - Carpenters-covereita sisältävää kokoelmaa On siitä aikaa, kun radiota kuunneltiin lukuunottamatta - eivät ole sille listalle mahtuneet. Tietysti jos voitan lotossa tai vaikka joulupukki tuo tuon uuden Kaikki muu voi mennä -levyn (linkistä kuuntelemaan näytteitä), en pistä pahakseni =) Sen verran hyvä on esimerkiksi radioissakin hyvin soinut Viilenee-kappale, sekä Kauan sitten luotasi pakenin, jonka kuulin ensimmäistä kertaa lauantaina ja jonka tekstiin tykästyin kovasti. Hauskana kuriositeettinä keikasta vielä sellainen tarina, että vierailevana rumpalina parissa kappaleessa soitti Annen pikkuveli Arttu, n. 10 v. Kun Anne sitten kysyi biisien jälkeen Artulta, kenen rumpaliksi tämä tahtoisi alkaa, oli vastaus kuulemma "Annelin". Anne itse ei tainnut oikein tykätä tästä vastauksesta, heh! ;-D

Mars mars kaikki Tubeen kuuntelemaan Hei postimiestä - äänessä kaikki neljä laulavaa siskosta: Anne, Anneli, Anniina ja Anitta.

"Kun katsoo maailmaa enkelin silmin..."

Viikko sitten vietin lauantai-iltaa pitkästä aikaa (sitten viime kesän) tansseissa, joiden solistina oli Arja Koriseva. Jos tätä joku sellainen lukee, joka ei asiaa vielä tiedä, kerrottakoon, että kyseessähän on siis ylivoimaisesti suurin esikuvani kautta aikojen - joskin nykyisellään taidan jo vähän olla kasvanut siitä fanittamisesta ulos. Vieläkin on kyllä kiva käydä moikkaamassa Arjaa silloin kun hän sopivasti lähistölle tulee esiintymään, ja konsertit, tanssit, musikaalit, kaikki kelpaa. Musikaalia varten voi toisinaan reissata pitemmällekin :D Kirjanpidon mukaan melkein 70 käymästäni keikasta yli puolet on olleet tanssikeikkoja, joten ei kyllä mikään ihme, että muutamat kappaleet tursuu jo ulos korvistakin. Mutta, kahdenkymmenenkin fanitusvuoden jälkeen on todettava, että kyllä niitä hyviäkin biisejä seteistä löytyy! Valasrannassa kuultiin sellaisiakin vanhoja klassikoita kuin Rakkauden vanki, Kun minuun kosketat (tietenkin, kun illan toisena artistina oli alkuperäinen duettokumppani Ari Klem) ja Enkelin silmin (aina vaan tuo yhtä hyvän fiiliksen). Marraskuussa saadaan pitkästä aikaa levyllinen ihan uutta Arjan musiikkia, joten maistiaisina tulevasta kuultiin Yövieras ja Elämä teki mulle tän. Sanoja en niin paljon kuunnellut, mutta melodioista ja rytmeistä tykkäilin kovasti! Ja parastahan Arjan keikoissa on aina se, että taatusti tietää artistin vetävän täysillä ja antavan kaikkensa.

Eipä muuta kuin kuun loppua ja 20-vuotisjuhlakonserttia odotellessa! Tällainen kylmät väreet ainakin allekirjoittaneelle aiheuttanut esitys kuultiin 10 vuotta sitten juhlakonsertissa:


Ehdottomasti Arjan parhaita tulkintoja kautta aikojen! Kiitokset myös videon lataajalle.

Tangomarkkinoista ja Iskelmä-Finlandiasta

Onpa ollut taas tämäkin blogi kesälomalla vähän luvattoman pitkän ajan. Nyt tuli mieleen painavaa sanottavaa parista asiasta, nimittäin Tangomarkkinoista ja Iskelmä-Finlandiasta.

Ensinnäkin, Tangomarkkinat.

1) Yhden kuninkaallisen valinta. Kuninkaallisia tosiaan on jo paljon enemmän kuin suurin osa kansasta pystyy ulkomuistista luettelemaan, joten siinä mielessä kannatan tätä tänä vuonna lanseerattua vain yhden kuninkaallisen valintaa. Pitkän aikavälin tähtäimellä veikkaan sen kuitenkin johtavan siihen, että miehet voittavat useammin kuin naiset, mikä ei sitten ole mitenkään päin reilua. Kärjistetysti väitän, että jatkossa naisen on oltava erittäin hyvä ja miehen vain hyvä voittaakseen tangokuninkaallisen tittelin. Toivottavasti seuraavat viisi tai kymmenen vuotta todistavat sen, että olen väärässä...

2) Modernit tangot. Näitähän kuultiin tänä vuonna finaalissa, eli esim. Lauri Tähkää ja muuta iskelmää tangoksi sovitettuna. Mielestäni tämä finaalin osio ei toiminut ollenkaan. Lähes jokaista kappaletta kuunnellessa tuli sellainen olo, että tämä nyt vaan ei ole tango ja se siitä. Kun on niin paljon hienoja tangoja, sellaisiakin, joita ei joka vuosi kuulla tangolaulukilpailussa, niin miksi niitä pitää väkisin vääntää sellaisista lauluista, joissa tangoon ei ole aineksia? Ideana tällainen genreillä leikittely kuulostaa kyllä kieltämättä hyvältä, mutta sen toimimiseksi täytyisi valita sovitettavaksi paremmin tangoiksi sopivia, dramaattisia ja melodisia kappaleita.

3) Vapaavalintaiset kappaleet. Tästä osiosta ehdotonta plussaa, koska Tangomarkkinoiden voittajan äänen pitää taipua niin paljon muuhunkin kuin tangoon. Tango kun vain on niin pieni (tosin tietysti hieno) osa tanssilavojenkaan musiikista. Omavalintainen kappale kertoo myös paljon artistin persoonasta ja parhaimmillaan antaa vihjeen monipuolisuudesta (tai sen puutteesta). Mielenkiintoisimpia valintoja tänä vuonna oli Anni Parkkilan versio Nightwishin Eva'sta, nostan hattua!

4) Televisioinnin siirtyminen Ylelle. Kukapa niitä mainostaukoja kaipaisi, joten plussaa tästäkin. Mutta on se kumma ettei Yleisradion kokoisesta talosta näytä löytyvän kuin yksi ainoa miespuolinen musiikkitapahtumien juontaja. Janne Porkasta päästiin, mutta Peltsi saatiin tilalle. Ei kovin kummoinen vaihtokauppa. Se oli kyllä hienoa, että Yle antoi tapahtumalle paljon tilaa kanavillaan sekä televisiossa että radiossa.

5) Tangolaulukilpailun tämän vuoden parhaat. Makuasioistahan voidaan tietysti olla montaa mieltä ja varmasti tuomaristo on valintansa tarkkaan punninnut, mutta eivätpä olleet sen paremmin Amadeus Lundberg kuin Kaija Lustilakaan omien suosikkieni joukossa. Lauantain finaaliin päässeistä Marko Maunukselan olisin halunnut voittavan, ja muut suosikkini putosivat jo Turun karsinnassa tai Seinäjoella torstaina.

6) Lundbergin ja Lustilan kaksintaistelu. Idolsista tuttu kuvio, eli molemmat lauloivat saman tangon Onnemme kyyneleet, minkä jälkeen Lundberg kruunattiin voittajaksi ja kas kummaa - lauloi vielä saman kappaleen uudestaan. Ihan hieno tango, mutta kolmannella peräkkäisellä kerralla (ellei jo toisellakin) alkoi kyllä jo toistaa itseään. Jos kerta kaksintaistelu pitää järjestää kahden parhaan välillä, voisivatko he laulaa esim. tangosävellyskilpailun kaksi parasta tangoa, ettei tulisi niin paljon saman laulun toistoa? Tuomariston luulisi kuitenkin osaavan päättää voittajan muutenkin (ja erityisesti koko kilpailu-urakan perusteella) kuin vertailemalla kahta saman laulun esitystä.

Ehkä tuo riittää Tangomarkkinoista. Tämän illan Iskelmä-Finlandiasta ei ole esittää niin perusteellista analyysiä - varsinkaan kun en ole edes vielä nähnyt koko lähetystä - mutta voittajan sentään kuulin. Palkintohan on tunnetusti ainoastaan yhden ihmisen mielipide, ja itse olisin suonut voiton Finlandersille. Jo pelkästään monipuolisemman musiikin ja pidemmän uran ansiosta kuin Charles Plogmanilla. No, en ole kyllä enää vähään aikaan kuunnellut niin aktiivisesti Iskelmäradiota, että Plogmanin siirtyminen siellä voimasoittoon haittaisi. Ehdokkaat sentään onneksi olivat tänä vuonna vähän paremmin iskelmägenreen sopivia kuin viime vuonna.

P.S. Miten voi olla mahdollista, ettei vieläkin itsensä jonkinasteiseksi Arja Koriseva -faniksi itsensä luokitteleva allekirjoittanut ole vieläkään kuullut uutta Yövaras-sinkkua [EDIT 24.7.: Sinkun nimi onkin aivain tuotannon viime metreillä muuttunut muotoon Yövieras] eikä ole aikeissa mennä Heinolaan Piukat Paikat -musikaaliin? Ulkonäöltään uuden uutukaiset sivut on sentään tullut bongattua ja lippu 20-vuotisjuhlakonserttiin hankittua. Ja jos vaikka Valasrantaan elokuun lopulla, kun nyt vieläkin on se kesälavakausi avaamatta... Sitten kun joku vielä saisi taottua päähäni sen tosiasian, että tässä on todellakin fanitettu jo se 20 vuotta.

Huojuva talo

Tänään vaikka tällainen päivän biisi:


Pääsiäisenä katselin vasta hankkimaani Anna Erikssonin Live 2008 DVD:tä ja muistin taas, miksi niin monta kyseisen artistin levyäkin hyllystäni löytyy. Hienoja tekstejä ja koukuttavia melodioita, varsinkin nuo uusimmat Annan ja Sipe Santapukin tekemät laulut Ihode-levyltä. Annan tekemästä laulustahan on myös blogini nimi, tosin Jari Sillanpään levytyshän se on. Monen hyvän Anna Erikssonin oman laulun lisäksi DVD:llä oli myös muutama uusi tuttavuus, mm. itselleni aiemmin tuntematon Benny Andersson - Björn Ulvaeus -tuotantoa oleva When All Is Said And Done. The Phantom of The Operasta tutun ihanan All I Ask Of You -kappaleen löysin nyt pitkästä aikaa uudestaan, elokuva odottaakin digiboksilla katsomistaan.

Sinussa on jotain

Eilen pääsin vähän muistelemaan sitä aikaa, kun Suomenkin Euroviisukarsinnoissa oli vielä hyvää musiikkia. Annika Eklundista olen tykännyt paljon jo tangoprinsessa-ajoista lähtien (vuosi 2001), ja musiikki on edelleenkin mukavaa ja iloista (tosin tanssijan näkökulmasta vähän tasapaksua) pop-iskelmää. Mutta kun laulut muuten on loistavia, ei sitä joka artistilta tarvi tullakaan kaikkea mahdollista tanssilajia.

Vanhana Ultra Bra -fanina tämä Kerkko Koskisen sävellys Shanghain valot kyllä uppoaa allekirjoittaneeseen enemmän kuin hyvin:


Meninköhän muistaakseni fuskuna eilen, tosin toimisi loistavasti myös buggina...

Saman 2006 vuoden toinen viisukarsintakappale Sinussa on jotain on myös hyvä:


Lisäksi kuultiin tietysti monia muita suosikkilaulujani, kuten uusin sinkku Julia jäi henkiin, Särkyvää, Valoja ja varjoja, Sydän täynnä tyhjää, Ole hiljaa ja suutele mua, Rakkausseikkailu 2007... Ihme kyllä tuttujakin riitti mukavasti, joten varsinkin hiljaisemman alun jälkeen ilta oli taas kiva. Saattaapa olla, että 15.4. ilmestyvä uusi levy löytää tiensä ennemmin tai myöhemmin minunkin levyhyllyyni. Siitä ei taida olla pelkoa, että Annika Iskelmä-Finlandiaa tänä vuonna voittaisi, vaikka ehdolla onkin... Omasta mielestäni palkinto kuuluu ehdottomasti Finlandersille.

"Näin vanha swingi kutsuu meitä tanssimaan..."

Sain sitten piiiiiiiiitkän tauon jälkeen patistettuani itseni eilen tansseihin. Olin varautunut jäämään seinäruusuksi, koska varmaan taukoni aikana kaikki tututkin olisivat mut jo unohtaneet, mutta vielä mitä. Tanssia neljä tuntia lähes putkeen, ja tutut hakivat minkä ehtivät. Cha cha'ta on tullut tanssittua tässä kevään aikana ihan tunneillakin jokusen kerran, ja sen nyt tiesi etukäteenkin, että Eija Kantolan tansseissa hyviä - ei vaan loistavia - lattareita olisi tiedossa.

Muun muassa näiden kappaleiden takia eilinen oli loistoilta (alkuperäiskielisinä versioina...):

Cha cha Para toda la vida (Kylmä, kuuma ja kaunis, jonka osittain espanjaksi laulamisesta Eija Kantola saa ehdottomasti hatunnoston allekirjottaneelta :D)


Valssi Padam, padam (Edith Piaf, kukas muukaan! Tämä tosin kuultiin suomeksi)


Eikä tietysti Eija Kantolan uusimmalta levyltä löytyvä bugg Haaremin hunnut ole hassumpi sekään, tosin Argentiina on vielä parempi, muttei ollut YouTubessa. Samoin olen aina tykännyt The Pointer Sistersin kappaleesta Slowhand, jonka Eija Kantola on levyttänyt nimellä Kiiruhda hiljaa.

Ei epäilystäkään, totesin saman jo viime kesänä eikä se siitä ole mihinkään muuttunut, että kyseessä on Suomen tämän hetken paras tanssiartisti.