Ruotsi 2009: Malena Ernman - La voix

Malena Ernman & La voix'han sen Melodifestivalenin sitten voitti ja edustaa Ruotsia toukokuussa Moskovassa. (Tarvittaessa kaikki lopputulokset löytyy täältä.) Sanotaanko, että olen ihan semityytyväinen tulokseen - sama juttu kuin Espanjan kanssa: tämäkin biisi kuului paremmuusjärjestykseni keskikastiin, joten harmittaa, etteivät suosikkini pärjänneet, mutta toisaalta olen helpottunut, koska olisi Ruotsi huonommankin voinut valita. Vanhaan malliin tuntuvat naapurimaassa olevan kovastikin luottavaisia kappaleen voittomahdollisuuksista Moskovassa, mutta itse en kyllä sentään ykköstilaan jaksa uskoa. Muista sijoituksista en mene puhumaan mitään. Jo toista vuotta peräkkäin muuten Ruotsia edustaa Fredrik Kempen tekemä laulu.


Tykkäsin:
- kertosäkeen melodia (tosin sanoista on edelleen vaikea saada selvää)
- tietynasteinen erilaisuus, ei kuitenkaan liian outo
- laulajan puku
- koreografia

En tykännyt:
- genre
- laulaja
- säkeistön melodia
- Yön kuningattaren aariaa muistuttava kohta

Tämä oli allekirjoittaneen mielestä paremmuusjärjestys finaalissa:

1. Måns Zelmerlöw: Hope & Glory
2. Sarah Dawn Finer: Moving On
3. Molly Sandén: Så vill stjärnorna
4. Agnes: Love, Love, Love
5. Emilia: You're My World

6. Malena Ernman: La voix
7. E.M.D.: Baby, Goodbye
8. Alcazar: Stay The Night

Kaukana takana:
9. Sofia: Alla
10. H.E.A.T: 1000 Miles
11. Caroline af Ugglas: Snälla snälla

Ja kukaanhan ei enää sitten muista sitä, että väitin Mollylla olevan jotain mahdollisuuksia pärjätä... Ei tykänneet juryt eivätkä katsojatkaan, surullista. Oli sitten varmaan liian tylsä kappale, mistä en ole kyllä yhtään samaa mieltä. Jäi peräti finaalin viimeiseksi :( Etukäteissuosikkeja ainakin Ruotsin median mukaan olivat Malenan lisäksi Caroline af Ugglas ja Måns Zelmerlöw, ja oikeasti jouduin viikon ajan pelkäämään, ettei tulisi skräll'ien skräll'iä ja Ugglas voittaisi. Tiukille se menikin, 2. sija ja ainoastaan 4000 ääntä (! n. 1 750 000:sta) eroa Malenaan. Tuollaisten friikkien menestymis- mahdollisuudet on juuri yksi niistä asioista, joita inhoan Euroviisuissa. E.M.D.:n 3. tilasta yllätyin, koska itselläni se oli kategoriassa "suht turhat", mutta varmaan taas pikkutyttöjen äänillä on ollut vaikutusta. Måns voitti alueraatien äänet, mutta Ruotsin menestymismahdollisuuksia viisuissa ajatellen täytyy kyllä olla ihan tyytyväinen, että kansa uskalsi äänestää jotain vähän erilaista. Hope & Glory (4.) on erittäin hyvä biisi, mutta aika tavallinen kuitenkin. Alcazar (5.) nyt on yksi niistä Melodifestivalenin instituutioista, jotka vaan pärjää biisistä riippumatta - keskikastia niin alueellisten juryjen kuin katsojienkin mielestä. Sarah Dawn Finer putosi yhtä ropinalla kuin Måns alueraatien toisen sijan jälkeen, harmi. Hieno biisi olisi ansainnut paremman kuin kuudennen sijan. H.E.A.T:in ällötykset (7.) pärjäsivät liian hyvin, tyhmää. Agnesin 8. ja Emilian 9. sijat oli melko odotettuja, kaikilla nyt vaan ei ole niin hyvä musiikkimaku kuin mulla =) Ja Sofian turhaakin turhempi Madonna-lookin kopiointi + kreikankielen oppitunti (valitettavan tyypillinen euroviisu muuten) sai ansaitsemansa viimeistä edellisen sijan. Eipä ole ollenkaan oma lehmä ojassa, kun Sofian kreikan kieli häiritsee huomattavasti paljon enemmän kuin voittajaviisun ranska... :D

Sivuhuom. Illan paras vitsi: Insertti Shirley Clampista uudella uralla kassantätinä laulamassa "En pizza ska ätas" (MF 2004: "Min kärlek ska brinnas") ja "Med kassen fyllt av mat" (MF 2009: "Med hjärtat fyllt av ljus"). Nauroin aivan vedet silmissä!! :D Olipa muuten itse Marija Šerifović paikalla lukemassa kv. juryn tuloksia... Molitva on ainakin 2000-luvun hienoin Euroviisut voittanut kappale. Ja vielä on sanottava sekin, että juontaja Petra Medekin on onnistunut voittamaan ruotsalaisten sympatiat puolelleen alun vastustuksesta huolimatta. Minä tykkäsin alusta lähtien! Toivottavasti juontaisi ensi vuonnakin.

Tähän lopuksi vielä se oma suosikkikappaleeni - vaikka nuo viisi ensimmäistä listallani olivatkin tänä vuonna suht tasavahvoja. Måns ja Hope & Glory tällä kertaa akustisena versiona, melkein jo alan ajatella sen olevan alkuperäistäkin parempi!

Melodifestivalen 2009: Andra Chansen, Norrköping

Vähän olisi tehnyt tänään mieli tanssimaan, mutta ajattelin sitten kuitenkin taas säästää parikymppiä ja jäädä kotiin Melodifestivalenin pariin. Sarah Dawn Finer pääsi onneksi finaaliin, toisena Caroline af Ugglas ja kansainvälisen juryn valintana Sofian Alla. SDF tulee olemaan yksi suosikeistani ensi viikollakin - tuollaiset voimaballadit on ihan mun musiikkia. Caroline af Ugglasin kohdalla menin jääkaapille tänään ja varmasti ensi viikollakin. Enpä kommentoi mitään muuta, ettei tarvitse alkaa sensuroimaan tekstiään... Sofia oli aika odotettu juryvalinta, ja vaikka muuten olenkin kiinnostunut eri kielistä, en kyllä nähnyt mitään pointtia kreikankieliselle laululle Ruotsin karsinnoissa. Tai sitten ehkä vaan ärsyttää, kun en ymmärrä sanoja =) Ja ennen kaikkea ärsyttää, kun Amy Diamond ei päässyt jatkoon duelleista eikä juryn avulla, kappale kun oli andran iloisimpia.

BWO:sta on sanottava sen verran, että tämä You're Not Alone on kyllä paras niistä neljästä kappaleesta, millä ovat osallistuneet Melodifestivalenille, mutta johtunee varmaan siitä, että se on balladivoittoinen ja muut ovat olleet up-tempoja. Mutta oikeasti, en ole vielä nähnyt enkä varmaan koskaan tule näkemään yhtään bändin esitystä, mikä ei ärsyttäisi aivan suunnattomasti. Ehkä sillä vaatetuksella halutaan tavoitella erikoisuutta, mutta en tajua. Enkä kyllä haluakaan tajuta. Ja nään painajaisia Alexander Bardista... Suomalaislähtöiset sisarukset Lili ja Susie Päivärinta huvittivat yhä edelleen - varmaan kyllä itse ihan uskoivat kappaleeseensa (ja moni muukin), mutta mulle se kävi melkein vitsiviisusta. Muut olivatkin niin turhia, ettei niistä ole mitään kommentoitavaa.

Viikon päästä finaalissa on sitten neljä suosikkiani: Molly Sandén, Måns Zelmerlöw, Sarah Dawn Finer ja Agnes. Ai niin, ja tykkään kyllä myös siitä Emilian kappaleesta, mutta sillä tuskin on mitään mahdollisuuksia voittoon. Voisin veikata, että kovin taistelu käydään Mollyn ja Månsin välillä, tosin Malena Ernman voi hyvinkin olla musta hevonen. Enkä kyllä ole edes varma, haluanko Mollyn voittoa... Kakkossija ja vuoden isoin hitti Ruotsissa, niinkuin Sanna Nielsen & Empty Room viime vuonna kuulostaisi paremmalta. Voittakoon Måns tai SDF, tosin Andran kautta ei ole kyllä ennenkään koko kisaa Ruotsissa voitettu.

AC-pohdintoja ja M-fanitusta

Täytyy kyllä sanoa, etten ole ollenkaan innoissani lauantain Melodifestivalenin Andra Chansenista. (Systeemihän menee siis näin.) Olen valinnut tasan kaksi kappaletta, jotka haluaisin jatkoon, ja muita en jaksaisi sitten yhtään. Finaalipaikkojahan on toki tarjolla juuri tuo kaksi, ja Sarah Dawn Finerin jatkoonpääsystä olenkin aika luottavainen, tai sanotaanko, että olisin, jos vastassa ei olisi BWO:ta tai Lili & Susieta. :p Toinen neljän rypäs on vielä kamalampi - itse kelpuuttaisin finaaliin ainoastaan Amy Diamondin (jos unohdetaan artistin lauluääni ja nautitaan hämäävän tarttuvasta biisistä, noloa...), kun kaikki muut (Caroline af Ugglas, Star Pilots, Rigo & the Topaz Sound Feat. Red Fox - eivät nämä viimeisetkään sitten helpompaa nimeä itselleen voineet keksiä... ) olivat semiensä suuria inhokkejani. Todennäköisesti jos skräll'it jatkuvat, en saa kumpaakaan suosikkiani finaaliin, vaan juuri jotkut ärsyttävimmät. SDF:lla ja Amyllä on onneksi mahdollisuus päästä finaaliin myös kv.juryn valintana, kun joka semissä valittiin sellaiseksi yksi ja nyt joku näistä neljästä pääsee kahden varsinaisen Andra-voittajan lisäksi 11. kappaleena finaaliin.

Viikon parhaat naurut: Taisin lauantaina jotain urputtaakin, että Malena Ernmanin La Voix -kappaleen kertosäkeen sanoista ei saa mitään selvää, paitsi sen "la voix" -sanan sentään tajusin. Satuinpa sitten löytämään kertsin sanat netistä, ja nehän onkin kaikki ranskaa. :D *Melkein kipittämässä yliopistolle vaihtamaan pääainetta...* :p

Tuo, etten juuri innostu Andrasta, on selitettävissä yhdellä toisellakin syyllä. Kuten Last.fm:ssä viimeksi kuuntelemistani lauluista huomaa, ruotsalaista musiikkia siellä ei ole, vaan espanjalaista. Ajankohdan huomioiden erittäin hassua, mutta totta. En tiedä milloin, mutta joskus vielä hommaan Merchen Discografia completa'n. Neljä jo julkaistua levyä, jonkunlainen demobiisi-levy ja DVD samassa paketissa. =) Huvittavaa, miten suunnilleen samaan aikaan aina joka kevät bongaan jonkun uuden laulajan, joka nousee niiden ehdottomien lempiartistieni joukkoon. Kaksi vuotta sitten se oli Linda Bengtzing, viime vuonna Sonja Aldén ja nyt siis Merche. Le deseo'n ohella varmastikin TÄRKEIN kappale itselleni on tämä Ángeles:

Melodifestivalen 2009: 4. semi, Malmö

Varoitan jo etukäteen, että nyt saattaa tulla vähän painokelvotonta tekstiä. &%#¤#!! Yritän ilmaista asiani edes jonkun verran siististi. Äärimmäisen suututuksen syyhän on tietysti se, että duo Anna Sahlene & Maria Haukaas Storeng eivät päässeet jatkoon tämän illan neljännessä Melodifestivalen-semissä. En ala, en ala ja vielä kerran en ala!!! Eivät ymmärrä hyvän päälle nuo naapurimaalaiset ja piste. On se kumma kun ei viisukolmonen vuodelta 2002 ja viime vuoden viitonen kelpaa Ruotsin edustajaksi. Omasta mielestäni Killing Me Tenderly oli ehdottomasti koko tämän vuoden Melodifestivalenin paras kappale. Finaaliin pääsivät kuitenkin Agnes (no sentään onneksi) ja Malena Ernman, Andraan Sarah Dawn Finer ja Star Pilots. Tässä oma paremmuusjärjestykseni kaikista tämän semin kappaleista:

1. Anna Sahlene & Maria Haukaas Storeng: Killing Me Tenderly
2. Sarah Dawn Finer: Moving On
3. Agnes: Love Love Love
4. Susanne Alfvengren: Du är älskad där du går
5. Malena Ernman: La voix
...kaukana takana:
6. Next 3: Esta noche
7. Star Pilots: Higher
8. Thorleifs: Sweet Kissing in the Moonlight

Myönnän kyllä, että monesti valitsen omat suosikkini jo etukäteen artisteista ennen kappaleiden kuulemista, ja niin oli tietysti tälläkin kertaa, kun muistetaan kuinka paljon tykkäsin Maria Haukaas Storengista viime vuonna Euroviisuissa ja Anna Sahlenesta Så ska det låtassa. Mutta oli tuo niiden biisikin aivan mielettömän hyvä!! Minuun upposi, Bond-vaikutteineen kaikkineen. Mikä kertosäe, mikä modulaatio, mitkä esittäjät, mitkä äänet... Huokaus.

Agnesin kappale ansaitsi ehdottomasti finaalipaikan. Se on hyvä esimerkki tyypillisestä MF-kappaleesta, josta minä tykkään. Jotain Abba-viboja siitä tuli mieleen, en tosin tiedä miksi. Ehkä aavistuksen verran häiritsi, että se oli ensimmäinen kappale - olisi varmaan toiminut vielä paremmin shown loppupuolella tunnelman nostattajana. Toisen finalistin Malena Ernmanin kappaleessa oli se ongelma, että perinteisesti en ole ollut tuon oopperan ja diskopopin yhdistävän genren fani, joten siinä valossa kappale oli oikeastaan yllättävän hyvä. Fredrik Kempen syytäkö taas? Se kyllä ärsytti, ettei kertsin sanoista saanut mitään selvää. Sarah Dawn Finer olisi puolestani saanut marssia myös suoraan finaaliin, mutta ehkä ensi viikolla Andran kautta sitten. HIENO show hisseineen, tanssijoineen ja aurinkoineen, puhumattakaan ihanan mahtipontisesta ja puhtaasti lauletusta balladista. Olihan Sarahin I Remember Love kaksi vuotta sittenkin hieno balladi, mutta tässä oli vielä hienompi toteutus. Star Pilots edusti sitten valitettavasti sitä surkeiden lavaesitysten kategoriaa, en tykännyt niistä lentokoneenkorjaajahaalareista yhtään. Biisikin oli liian tusinadiskokamaa andra-paikan arvoiseksi, mutta minkäs teet.

Vielä yksi kappale, josta tykkäsin, oli Susanne Alfvengrenin Du är älskad där du går. Siinä ei yritetty kikkailla mitenkään, se oli kaunis ihan sellaisenaan. Karsiutumisesta en yllättynyt - mummeli oli ihan herttainen, mutta harvassa ovat ihmiset, jotka tätä kappaletta äänestäisivät. Jos tuo La voix oli tyypillinen Kempe-kappale, oli tämä hyvä esimerkki ihanasta Ingela "Pling" Forsman -laulusta, joita on niiiiiiiiiin monia (pelkästään tänä vuonna myös Shirleyn Med hjärtat fyllt av ljus ja Mollyn Så vill stjärnorna). Tämän semin inhokkiesiintyjäni paikasta kilpailevat tasaisesti Thorleifs ja Next 3. En vaan voi sille mitään, että luokittelen tuon Ruotsissa niin suositun dansband-genren täysin komiikan puolelle, ja sitä paitsi taidan olla hiukan väärää kohderyhmää tuolle Thorleifs-pappaenergialle. Biisi varmaan kyllä svengaisi lavoilla buggina tai jivenä, myönnetään. Next 3:n Esta noche oli joku ihme rap/reggaeton-sekoilu, eikä varmaan ehditty kuin eka säkeistön puoliväliin kun aloin jo odottaa sen loppumista. Olisivatkin pitäneet sen pelkkänä reggaetonina niin olisin saattanut tykätäkin.

Taidankin tästä painua SVT:n sivuille katsomaan repeatilla ihanaa Killing Me Tenderly'ä... =) Ei kun laitankin sen tähän. Nyt niiden kappaleiden pitäisi saada jäädä YouTubeenkin kun kaikilla on vihdoin virallinen lupa tulla julkaistuksi.


Mikä tarkoittaa myös sitä, että nyt ne kaikki muutkin kappaleet on katsottavissa SVT:n sivuilla, joten nään vihdoin myös Mollyn esityksen!

P.S. Huippuhyvä jakso eilen Så ska det låtassa! Sonja Aldén ei edes sen suurempia hehkutteluja kaipaa, kun oli niin ihku ihan ilman hehkuttamistakin, mutta myös viime vuoden MF:lta tuttu Sibel oli hyvä. Ja Brolle tietysti (tuli vaan ikävä viime vuoden SSDL:n jaksoa, jossa hän oli Linda Bengtzingin kanssa...). Hetkittäin ajattelin jopa, että on se Markooliokin ihan sympaattinen... pelottavaa. Paras laulu oli varmaankin Brollen ja Sibelin duetto In The Ghetto.

Paluu viisumaailmaan

"Hiihto"loman takia olin viikon verran poissa koneelta, mikä tekikin ihan hyvää. Tosin nyt olen taas niin pihalla viisukuvioista, että kestää vähän aikaa päästä taas ajan tasalle. Ruotsin viime lauantain kolmannesta semistä kuulin perjantaina ennakkoon minuutin pätkät kaikista lauluista ja jälkikäteen olen nähnyt SVT:n sivuilta vain pudonneet kolme (jotka olivat niin järkyttävän huonoja / koomisia, etten ollut uskoa niitä MF-kappaleiksi ollenkaan). Eli pitempi ja yksityiskohtainen rapo jää sen semin osalta väliin, mutta eipä siitä muuta raportoitavaa olekaan, kuin yksi sana: Molly!!! Molly Sandén tuli, meni ja hurmasi ruotsalaiset (kun allekirjoittaneen oli hurmannut jo viime keväänä), mistä palkintona oli menolippu suoraan Globeniin. Mutta niin olin vähän aavistellutkin... =D Heja Molly! Kuten kappaleen nimikin kuuluu, Så vill stjärnorna. Viime vuoden balladimenestyjä oli Empty Room ja tänä vuonna se on ehdottomasti Mollyn biisi, kun Shirley Clampistakaan ei siihen ollut. Ilman Måns Zelmerlöwiä Molly olisi jopa todennäköinen voittaja. Toinen finalisti E.M.D. ei sen minuutin klipin perusteella jäänyt mitenkään mieleen, todennäköisesti suht turhaa teinityttöihin uppoavaa poikapoppia...? Lähes jokavuotisen MF-osallistujan BWO:n joutuminen Andraan oli pieni yllätys, olisin veikannut suoraa finaalipaikkaa. Enpä jäänyt tuon esityksen näkemistä kaipaamaan, kun en ole aiempinakaan vuosina voinut sietää kyseisen bändin stailausta ja lavaesiintymisiä.

Mutkan kautta liittyy tämä seuraavakin juttu Melodifestivaleniin, nimittäin huomenna alkaa taas Så ska det låta! (Niin siis Ruotsin Bumtsibum-formaatista on kyse - taas näitä ohjelmia, että huvittaa itseänikin myöntää katsovani sitä - tietysti ainoastaan ne jaksot, kun on hyviä artisteja...) Ja ensimmäisessä jaksossa heti aivan ihana Sonja Aldén. Paljon muitakin hyviä on tulossa kevään aikana, mm. Jill Johnson, Måns Zelmerlöw, Molly Sandén, Sanna Nielsen ja Agnes Carlsson.

Espanjan viisukarsintojen toisen semin esityksiä - finaaliin päässeitä lukuunottamatta - en ole edes vielä katsonut, jotenkin vähän lopahti into sen surkean eka semin jälkeen. Tosin melkein kaikki toisen semin kappaleet kuulostivat ennakkokuuntelulla jopa hyviltä! Ehkä en edes uskalla ottaa selvää, onko ne onnistuttu pilaamaan live-esityksillä. Finaaliin pääsivät Soraya Arnelasin tanssibiisi La noche es para mí, Virginian balladi True love ja Jorge Gonzálezin lattari/reggaeton Si yo vengo a enamorarte. Lauantaina onkin sitten sekä kolmas semi että finaali.

Melodifestivalen 2009: 2. semi, Skellefteå

Joo. Ei kannata olla tänä vuonna allekirjoittaneen suosikki Melodifestivalenilla, koska silloin uhkaa jatkosta karsiutuminen melko varmasti. Sitten rupean kyllä oikeasti murjottamaan, jos Molly tai Anna Sahlene & Maria Haukaas Storeng juuttuvat alkueräänsä. Skräll ("kohu") -sanaa voitaneen käyttää tälläkin kertaa, kun H.E.A.T paineli suoraan Globeniin. Onneksi toisena sentään Måns Zelmerlöw, Andraan Amy Diamond ja Lili & Susie. Jos olisi saanut toivoa, niin näinhän se paremmuusjärjestys olisi ollut:

1. Måns Zelmerlöw: Hope & Glory
2. Jennifer Brown: Never Been Here Before
3. Amy Diamond: It's My Life
4. Cookies 'n' Beans: What If
5. Markoolio: Kärlekssång från mig
6. Lili & Susie: Show Me Heaven
7. H.E.A.T: 1000 Miles
8. Lasse Lindh och bandet: Jag ska slåss i dina kvarter!

En kyllä vielä tähän päivään asti ymmärtänyt sitä joka puolelta tulvivaa Måns-hehkutusta, mutta kyllä se vaan niin on: Kempe teki taas ihan superhyvän kappaleen! Ruotsalaista viisuhumppaa parhaimmillaan. Rallattelen Hope & Glorya jo nyt ja pahaa pelkään, että myös koko ensi viikon... Ja pirun vaikea tuosta Månsistakaan on olla tykkäämättä (uskokaa pois, yrittänyt olen). Måns oli niin suloisen jännittynyt ennen tulosten julkistamista, mutta eihän tuosta nyt kahta sanaa ollut, finaalipaikka oli varma jo sillä hetkellä kun mies ilmoitti kisaan lähtevänsä. Vaikka Marie Serneholt oli hyvä viime viikolla, taisi unelmavävyainesta oleva poikaystävä pistää vielä piirun verran paremmaksi, ihme kyllä. Tosin jos Ruotsi haluaa lähteä toisena vuonna peräkkäin lähes identtisellä kappaleella tavoittelemaan sijoituksia 15 ja risat, niin tämän ne valitsevat. H.E.A.T:in kasariheavyrock-genre taas ei tunnetusti uppoa minuun pätkän vertaa - juuri kun Suomestakin päätettiin valita kevyempää niin tuota räminää kaipaan kyllä Ruotsista vielä vähemmän. Biisi sinällään oli kyllä ok, se on pakko myöntää.

Amy Diamondia fanittelisin varmasti paljon enemmän, jos olisin siinä 20 vuotta nuorempi, vaikka nytkin täytyy todeta, että jotakin sympaattista siinä tytössä kyllä on. It's My Life oli ihanan tarttuva rallatus ja hyvin ja ennen kaikkea energisesti Amy sen veti. Parempi kuin Thank You viime vuonna - ja sitten kun joskus isoksi kasvettuaan oppisi vielä laulamaan puhtaammin eikä niin paljon nenäänsä, niin tykkäisin vielä enemmän. Lili & Susie on kai (?) olleet jotain suurta 80-luvulla, ja sieltä oli valitettavasti biisikin suoraan. En voinut kuin nauraa melko tarkkaan koko laulun läpi.

Omasta mielestäni paras kappale Månsin jälkeen oli Jennifer Brownin Never Been Here Before, jolle ei siis minkään sortin jatkopaikkaa herunut. Olisi kyllä varmaan jäänyt Emilian You're My World'in jalkoihin finaalissa, siinä määrin varsinkin esitykset muistuttivat toisiaan. Aina tuonne näköjään mahtuu sekaan yksi country-kappalekin, ja tänä vuonna se oli Cookies 'n' Beansin What If. Kivan erilainen se oli jo genrensäkin takia - ainoastaan esityksen ihan liika dramaattisuus häiritsi. Markoolio + balladi -yhtälö ihmetytti varsinkin tämän takia (Linda! :D) ja kunnolla, mutta kyllähän se sitten vitsiviisuksi paljastui. Ei kyllä tuota(kaan) ruotsalaishuumoria tajuttaisi ulkomailla. (Eikä kerrota kenellekään, että sävellys ja taustat oli mielestäni oikeastaan aika hienot... :p) Lasse Lindhin biisi oli melko tarkkaan turha - ei onneksi sentään ihan niin turha kuin miehen viimevuotinen.

Sitten viime lauantain ruotsalaiset ehtivät haukkua pystyyn sekä uuden systeemin (liian monimutkainen) että juontaja Petra Meden (koska ei ole Kristian Luuk). Minä ainakin tajusin sen systeemin, joten ei se nyt ihan hirveän monimutkainen voi olla... Ainoastaan se on tyhmää, että kansainvälisen juryn valinta voi olla jompi kumpi niistäkin, jotka ovat päässeet jo Andraan. Tässä tapauksessa niille tulee siis kaksinkertaiset mahdollisuudet päästä finaaliin, joko Andrasta tai juryn valitsemana. Eikö juryn suosikki voisi olla sellainen, joka muuten ei olisi päässyt jatkoon ollenkaan? Toki sekin tietysti riippuu siitä kuka tulee valituksi juryn suosikiksi: Viime viikon Caroline af Ugglasille en tosiaankaan olisi halunnut yhtään ylimääräisiä finaalimahdollisuuksia, mutta tämän viikon Amy Diamondille kyllä. Ja Petra Medehän on vaiks kuin hyvä! Minä tykkään.

Melodifestivalen 2009: 1.semi, Göteborg

Tätä on odotettu: Melodifestivalen 2009:n ensimmäistä semifinaalia!! Olin niin innoissani, kun se alkoi taas, mutta lopputulos ärsyttää kyllä ja kunnolla! En muista, milloin olisin näin paljon joutunut pettymään ruotsalaisten äänestyskäyttäytymiseen. Globenin finaaliin menivät Emilia: You're My World ja Alcazar: Stay the Night, Andra chanseniin Scotts: Jag tror på oss ja Caroline af Ugglas: Snälla snälla. Missä Shirley Clamp?!? Missä Marie Serneholt?!? (Ja mikähän logiikka siinäkin on, että SVT:n Melodifestivalen-sivuilla voi katsoa uudestaan ainoastaan pudonneet kappaleet eikä jatkoon päässeitä? Linkkaisin YouTubeen, mutta sieltäkin SVT vaatii niitä poistamaan sitä mukaa kun sinne ilmestyvät...) Tässä kappaleet omasta mielestäni parhaimmasta huonoimpaan:

1. Emilia: You're My World
2. Marie Serneholt: Disconnect Me
3. Shirley Clamp: Med hjärtat fyllt av ljus
4. Jonathan Fagerlund: Welcome To My Life
5. Alcazar: Stay the Night
6. Nina Söderquist: Tick Tock
7. Scotts: Jag tror på oss
8. Caroline af Ugglas: Snälla snälla

Tuosta Shirleyn biisistä, Med hjärtat fyllt av ljus, on sanottava, ettei se kyllä ihan För att du finns'in tai Empty Room'in tasoinen ole, vaikkakin ensimmäinen siitä (lähinnä samantyyppisen toteutuksen takia) kyllä tuli kovasti mieleen. Ja ihan kuin Shirleyn ääni ei olisi ihan riittänyt siihen... Mutta tykkäsin siitä silti, enkä ymmärrä, miksei se päässyt pidemmälle. Marie Serneholtin Disconnect Me'ssa oli ainakin mun tanssijalkaan menevä rytmi, vaikkakin säkeistö kyllä lupasi vähän enemmän kuin mitä keskinkertainen kertsi sitten tarjosi. Mutta mistä ihmeestä tuo Marie on niin tuttu, tai keneen hänet sekoitan, en vaan saa päähäni... A-Teensistähän hän on lähtöisin, mutta enpä kyllä sitäkään bändiä ole niin paljoa kuunnellut että tuntisin laulajat ulkonäöltä. Kolmas kappale, mistä oikeasti tykkäsin, oli onneksi finaaliin mennyt Emilian You're My World. Kymmenen vuoden takainen Big Big World oli lähinnä rasittava renkutus, onneksi tämä sentään ihan eri luokkaa.

Alcazaria luulin ennakkokaavailuissa suosikikseni, mutta osoittautui pettymykseksi. Varmaan niillä neonpunaisilla ja turkooseilla vaatteilla oli jotain tekemistä asian kanssa (#&%¤), ja biisikin oli vähän liian itseään toistava. Varmasti kyllä on yksi voittajasuosikeista, sitä en epäile yhtään. Scottsin Jag tror på oss'han oli demovaiheessa Linda Bengtzingin esittämä, mutta ei tämä toteutus ainakaan yhtään Lindalle sopivalta kappaleelta kuulostanut. (Ja parempi toki Lindan nyt ottaa vaan rauhallisesti ja odotella uutta tulokasta kuin tuhlata voimiaan stressaavassa MF-rumbassa...) Jotenkin tekopirteä, ja aika paljon jotain päälle liimattua positiivisuutta, tai siltä ainakin vaikutti. Samantyyppisestä Jonathan Fagerlundin kappaleesta Welcome To My Life tykkäsin enemmän, vaikutti paljon aidommalta. Nina Söderquistin Tick Tock -kappaleessa oli kivaa räväkkyyttä, mutta lavashow ja lähinnä artistin nahkapuku ei todellakaan toiminut. Caroline af Ugglasista en mieluiten kirjoittaisi yhtään mitään, on ollut suuri inhokkini jo vuodesta 2007. Tällä kertaa biisi oli sentään edes siedettävän tapainen, mutta en kyllä vieläkään ymmärrä, miten tuolla lauluäänellä (variskin osaa raakkua paremmin) ja ulkonäöllä telkkariin pääsee. Ja oli kyllä järkytys, että tämän artistin biisi oli myös se kansainvälisen juryn valinta... Ennen sen julkistamista olin ihan varma, että siinä vähintään olisi Shirleyn takaportti päästä uudestaan karsimaan finaaliin.

Vaikkei lopputulos ollutkaan toivottu, niin huippukivaa kuitenkin, että show on taas käynnissä. Hassu ja omituisia höpöttelevä juontaja Kristian Luuk oli vaihtunut ehkä vähän perinteisempään Petra Medeen, josta myös tykkäsin - kymmenine mekkoineen. Alussa hihittelin itsekseni viime vuoden edustajalle Charlotte Perrellille, josta oli filmattu insertti, jossa hän muka ei halunnut luopua Sångfågel-palkinnosta ja kommentoi kotisohvalla muka katkerana viime vuoden Euroviisu-flopistaan "Kan man inte kolla på något nytt liksom?!". Ja musikaaliteema, vaikka olikin täyttä huumoria, oli ihana! (Inserttilinkistä näkee sitäkin.) En edes halua muistella eräänkin nimeltä mainitsemattoman maan viikontakaista finaalia hunkseineen ja muine rimanalituksineen... Ensi viikon Skellefteån semissä ei tosin ole ketään suosikkejani, mutta kyllä niistä kolmannesta ja neljännestä semistä vielä hyvä tulee.

Yleistä viisuintoilua =)

Patricia Kaasin biisiksi on nyt sitten varmistunut S'il fallait le faire (linkistä kuuntelemaan ja katselemaan). Onhan sitä tädillä ääntä, mutta kun en innostu niin en. Kyllä tämä tietysti aina kaikki pahimmat vitsiviisut pesee, mutta ei varmaan miksikään suureksi suosikikseni nouse. Siltikin kyllä toivon Ranskalle menestystä. =)

Espanjan kolmen semifinaalin ja finaalin rumba pyörähtävät käyntiin viikon päästä lauantaina. Hauska nähdä, mitä espanjalaiset valitsevat Rodolfo Chikilicuatren jälkeen (joka muuten on varmaan historian ainoa vitsiviisu, mikä on saanut mut nauramaan)... Kaikkia biisejä en ole vielä ehtinyt kuunnella, mutta tähänastinen suosikkini Mirela ja kappale Nada es comparable a ti näyttäisi olevan vasta kolmannessa semissä 28. helmikuuta.

Kaksi yötä Melodifestivalenin starttiin! Jos joltain on mennyt ohi... ;) Shirley Clampin balladilta odotan paljon, ja Marie Serneholtia fanittelen sitä enemmän, mitä lähemmäksi lauantai tulee.

Skånen lahja Ruotsin country-musiikille

Melodifestivalenin alkuun on vielä viikko, mutta puoliksi sattuman kautta tulin muistaneeksi yhden aiempien vuosien suosikeistani, nimittäin Jill Johnsonin. Tästähän, eli Ruotsin euroviisukarsintojen voitosta ura alkoi vuonna 1998... On muuten mielettömän hieno biisi:


Kärleken är

Tuosta perinteisestä MF-balladista huolimatta Jill on ennenkaikkea countrylaulaja, mikä tyylilaji kyllä sopii hänelle enemmän kuin hyvin =) Tässä on uusimman levyn uusin sinkku, josta tykkäilen kovastikin, Top of the World:



Enkä voi olla laittamatta tähän vielä vanhaa hienoa cover-klassikkoa, kun siitäkin löytyi näin hieno versio:


Desperado (Sivuhuom. Tuo Skånen aksentti on kyllä jotain niin söpöä...! =D)

Milloinkahan seuraavan kerran saadaan nähdä Jill Johnson piristämässä Melodifestivalenia jollain vauhdikkaalla country-kappaleella? Juontamassahan hän oli 2005, mutta edellisestä kilpailukerrasta on jo kuusi vuotta aikaa:


Crazy In Love

MF-ennakko: 3. & 4. semi

3. semifinaali 21.2.

Vaisun toisen semin jälkeen päästään taas asiaan. Molly Sandén! Muistutan edelleen Mollyn iästä, joka on siis ainoastaan 16 vuotta. Varsinainen musiikin ihmelapsi.

Hallelujah viime kesänä (?) Sommarkrysset-ohjelmassa

Kolmannen semin toinen suosikkini on luultavasti Velvet... Viime vuoden Déjà vu ei ihan uponnut, mutta vuoden 2006 MF-biisi saa sentään tanssijalkaan vähän vipinää.

Mi amore

4. semifinaali 28.2.

Kun kuulin viimeisen semin superduosta, oli pakko melkein hypätä kattoon asti ja päästää pari riemunkiljahdusta. Anna Sahlene ja Maria Haukaas Storeng! Sahlene edusti 2002 Viroa Euroviisuissa ja sijoittui peräti kolmanneksi:


Runaway

Norjalainen Mariahan oli viime vuoden Belgradin viisujen viides ja oma suosikkini koko kisassa. Tähän vaikka viime vuoden viisu Allsång på Skansen -ohjelmasta. (Ja itse asiassa sain vasta pari päivää sitten tietää, että Susanna Heikki on levyttänyt tämän suomeksi. Tahtoo kuulla!)


Hold On, Be Strong

Neljännen semin toisen suosikkini paikasta taitavat kisata Agnes ja Sarah Dawn Finer. Agnesiin tykästyin viime kauden Körslaget'issa (Ruotsin Kuorosota) ja Sarahin MF-biisi 2007 I Remember Love oli yksi sen vuoden mahtipontisista ja hyvistä balladeista.

MF-ennakko: 1. & 2. semi

Vajaa kolme viikkoa täytyisi vielä kärvistellä ennen Melodifestivalenin starttia, mutta en yksinkertaisesti malta olla aloittamatta etkoilua jo nyt. Artistit ja laulujen nimet on jo tiedossa, ja kyllähän listalta omat suosikit pomppaa esille jo ennen kappaleiden kuulemistakin. =)

1. semifinaali 7.2.

Shirley Clamp! Vaikka tykkäänkin kahdesta muusta S:stä, Sonja Aldénista ja Sanna Nielsenistä, enemmän, kyllä Shirleykin on hyvä. En millään osaa päättää, kumpi näistä Shirleyn aikaisemmista MF-kipaleista on parempi:


Min kärlek, 2004


Att älska dig, 2005

Alcazar
Enpä hirveästi muita biisejä tunne kuin Crying at the Discotheque'n ja tämän, mutta tästä tykkään. Onpa kyllä muuten niin vimosen päälle mietitty koreografia :p


Not a Sinner Nor a Saint, 2003

Marie Serneholtista en aiemmin tiennytkään muuta kuin poikaystävä Måns Zelmerlöwin, mutta muutaman YouTubesta nähdyn biisin perusteella nostan hänet kovatasoisen ekan semin kolmanneksi suosikikseni.

2. semifinaali 14.2.

Kakkossemin nimet näyttävät sen verran turhilta, etteipä niistä oikein selvää suosikkia nouse. Månsin Cara Mia MF:lta vuodelta 2007 on näin jälkikäteen ihan kuunneltava, vaikken sen hypetystä ihan täysin tainnut silloin aikanaan ymmärtää. Jennifer Brownilla, josta en ennestään mitään tiennytkään, kuulostaa olevan mukava r'n'b -vaikutteinen ääni ja tyyli.