Meneillään olevassa digiboksin kovalevyn tyhjennysprojektissa pääsin tänään siihen vaiheeseen, että katsoin vihdoin Jesus Christ Superstarin, jota en koskaan ollut nähnyt. Toki niitä on musikaalifriikillä vielä useampiakin musikaaleja, mitkä täytyy ehdottomasti nähdä - tosin nyt lista on yhtä produktiota lyhempi. Johtuneeko 70-luvun toteutuksesta, puhkikuluneesta aiheesta vai mistä, mutta ihan kauhean paljon en JCS:sta tykännyt. Vähän samanlainen olo jäi kuin taannoin Hairin jälkeen, eli jotenkin sekava ja levoton. Jesus Christ Superstarin musiikkikaan ei etukäteen ollut tuttua - niin, paitsi tietysti I don't know how to love him, jonka tosin en edes muistanut kyseisestä musikaalista olevankaan. Ehdottomasti musikaalin paras laulu!
Huomenna tulee paikatuksi vihdoin toinen jättimäinen aukko musikaalisivistyksessäni, nimittäin The Phantom of the Operan kokoinen.
Sittenkin hämminkiä
7 vuotta sitten
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kerro nyt ihmeessä, mitä mietit!