Tangomarkkinoista ja Iskelmä-Finlandiasta

Onpa ollut taas tämäkin blogi kesälomalla vähän luvattoman pitkän ajan. Nyt tuli mieleen painavaa sanottavaa parista asiasta, nimittäin Tangomarkkinoista ja Iskelmä-Finlandiasta.

Ensinnäkin, Tangomarkkinat.

1) Yhden kuninkaallisen valinta. Kuninkaallisia tosiaan on jo paljon enemmän kuin suurin osa kansasta pystyy ulkomuistista luettelemaan, joten siinä mielessä kannatan tätä tänä vuonna lanseerattua vain yhden kuninkaallisen valintaa. Pitkän aikavälin tähtäimellä veikkaan sen kuitenkin johtavan siihen, että miehet voittavat useammin kuin naiset, mikä ei sitten ole mitenkään päin reilua. Kärjistetysti väitän, että jatkossa naisen on oltava erittäin hyvä ja miehen vain hyvä voittaakseen tangokuninkaallisen tittelin. Toivottavasti seuraavat viisi tai kymmenen vuotta todistavat sen, että olen väärässä...

2) Modernit tangot. Näitähän kuultiin tänä vuonna finaalissa, eli esim. Lauri Tähkää ja muuta iskelmää tangoksi sovitettuna. Mielestäni tämä finaalin osio ei toiminut ollenkaan. Lähes jokaista kappaletta kuunnellessa tuli sellainen olo, että tämä nyt vaan ei ole tango ja se siitä. Kun on niin paljon hienoja tangoja, sellaisiakin, joita ei joka vuosi kuulla tangolaulukilpailussa, niin miksi niitä pitää väkisin vääntää sellaisista lauluista, joissa tangoon ei ole aineksia? Ideana tällainen genreillä leikittely kuulostaa kyllä kieltämättä hyvältä, mutta sen toimimiseksi täytyisi valita sovitettavaksi paremmin tangoiksi sopivia, dramaattisia ja melodisia kappaleita.

3) Vapaavalintaiset kappaleet. Tästä osiosta ehdotonta plussaa, koska Tangomarkkinoiden voittajan äänen pitää taipua niin paljon muuhunkin kuin tangoon. Tango kun vain on niin pieni (tosin tietysti hieno) osa tanssilavojenkaan musiikista. Omavalintainen kappale kertoo myös paljon artistin persoonasta ja parhaimmillaan antaa vihjeen monipuolisuudesta (tai sen puutteesta). Mielenkiintoisimpia valintoja tänä vuonna oli Anni Parkkilan versio Nightwishin Eva'sta, nostan hattua!

4) Televisioinnin siirtyminen Ylelle. Kukapa niitä mainostaukoja kaipaisi, joten plussaa tästäkin. Mutta on se kumma ettei Yleisradion kokoisesta talosta näytä löytyvän kuin yksi ainoa miespuolinen musiikkitapahtumien juontaja. Janne Porkasta päästiin, mutta Peltsi saatiin tilalle. Ei kovin kummoinen vaihtokauppa. Se oli kyllä hienoa, että Yle antoi tapahtumalle paljon tilaa kanavillaan sekä televisiossa että radiossa.

5) Tangolaulukilpailun tämän vuoden parhaat. Makuasioistahan voidaan tietysti olla montaa mieltä ja varmasti tuomaristo on valintansa tarkkaan punninnut, mutta eivätpä olleet sen paremmin Amadeus Lundberg kuin Kaija Lustilakaan omien suosikkieni joukossa. Lauantain finaaliin päässeistä Marko Maunukselan olisin halunnut voittavan, ja muut suosikkini putosivat jo Turun karsinnassa tai Seinäjoella torstaina.

6) Lundbergin ja Lustilan kaksintaistelu. Idolsista tuttu kuvio, eli molemmat lauloivat saman tangon Onnemme kyyneleet, minkä jälkeen Lundberg kruunattiin voittajaksi ja kas kummaa - lauloi vielä saman kappaleen uudestaan. Ihan hieno tango, mutta kolmannella peräkkäisellä kerralla (ellei jo toisellakin) alkoi kyllä jo toistaa itseään. Jos kerta kaksintaistelu pitää järjestää kahden parhaan välillä, voisivatko he laulaa esim. tangosävellyskilpailun kaksi parasta tangoa, ettei tulisi niin paljon saman laulun toistoa? Tuomariston luulisi kuitenkin osaavan päättää voittajan muutenkin (ja erityisesti koko kilpailu-urakan perusteella) kuin vertailemalla kahta saman laulun esitystä.

Ehkä tuo riittää Tangomarkkinoista. Tämän illan Iskelmä-Finlandiasta ei ole esittää niin perusteellista analyysiä - varsinkaan kun en ole edes vielä nähnyt koko lähetystä - mutta voittajan sentään kuulin. Palkintohan on tunnetusti ainoastaan yhden ihmisen mielipide, ja itse olisin suonut voiton Finlandersille. Jo pelkästään monipuolisemman musiikin ja pidemmän uran ansiosta kuin Charles Plogmanilla. No, en ole kyllä enää vähään aikaan kuunnellut niin aktiivisesti Iskelmäradiota, että Plogmanin siirtyminen siellä voimasoittoon haittaisi. Ehdokkaat sentään onneksi olivat tänä vuonna vähän paremmin iskelmägenreen sopivia kuin viime vuonna.

P.S. Miten voi olla mahdollista, ettei vieläkin itsensä jonkinasteiseksi Arja Koriseva -faniksi itsensä luokitteleva allekirjoittanut ole vieläkään kuullut uutta Yövaras-sinkkua [EDIT 24.7.: Sinkun nimi onkin aivain tuotannon viime metreillä muuttunut muotoon Yövieras] eikä ole aikeissa mennä Heinolaan Piukat Paikat -musikaaliin? Ulkonäöltään uuden uutukaiset sivut on sentään tullut bongattua ja lippu 20-vuotisjuhlakonserttiin hankittua. Ja jos vaikka Valasrantaan elokuun lopulla, kun nyt vieläkin on se kesälavakausi avaamatta... Sitten kun joku vielä saisi taottua päähäni sen tosiasian, että tässä on todellakin fanitettu jo se 20 vuotta.