Viikonloppuna näin pitkästä aikaa Helsingissä asuvaa hyvää ystävääni. Ei luulisi Helsingin ja Turunkaan välinen etäisyys niin ylivoimainen olevan, ettei pystyttäisi näkemään useammin, muttakun eipysty ja eiehdi ja eijaksa ja eitulelähdettyä ja sitä rataa. Oli kuitenkin taas niin ihanat pari päivää, että ehdottomasti täytyisi pystyä ja jaksaa ja ehtiä useammin!
Tässä maistiainen niiden parin päivän aikana kuunnellusta musiikista. Slumdog Millionaire'n näin jo toukokuussa, mutta niin vaan se jäi mieleen yhtenä vaikuttavimmista elokuvakokemuksista.
Jai ho'takin enemmän kuunneltiin Happoradion biisiä Puhu äänellä jonka kuulen. Eipä ole suomenkielisiä bändejä tullut kuunneltua Ultra Brata ja Scandinavian Music Groupia lukuunottamatta, mutta tuosta laulusta pidän paljon!
Ja tässä vielä viikonlopun tunnelmaa parin kuvan muodossa:
Tervetuloseremonia uusille ranskalaisille
7 vuotta sitten
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kerro nyt ihmeessä, mitä mietit!