Näiden Espanjan viisujen kanssa pitäisi näköjään aina nukkua yön yli, ennenkuin muodostaa mitään mielipiteitä saati julkaisee niitä. =) Olikohan kolmas vuosi putkeen, kun ensin haukun pystyyn koko viisun, ja sitten käännänkin tyylikkäästi takkini ja alan tykätä siitä. Euroviisutkin olisi kokonaan eri kilpailu, jos visuaalisia esityksiä ei otettaisi ollenkaan huomioon. Tämän päivän kuluessa aloin tykkäämään itse tuosta Daniel Digesin laulusta sellaisenaan, kun jätetään se lavashow arvostelun ulkopuolelle. Ulkomuistini ulottuu Espanjan viisuista neljään viime vuoteen, ja tällä hetkellä olisin valmis rankkaamaan Daniel Digesin niin Las Ketchupia, NASHia, Rodolfo Chiliquatrea kuin Sorayaakin paremmaksi. Jee, mikä saavutus! ;) Muiden maiden tämän vuoden edustajiin en pysty tätä vielä vertaamaan, paitsi Suomen, ja kyllä Daniel nyt Kuunkuiskaajat pesee omassa rankingissani mennen tullen. Vuoden trendi kuulemma tuleekin olemaan viime vuoden voittaja-Fairytale'a kopioivat "retroviisut", mieluiten haitarilla säestettynä. Toivottavasti Espanja ainakin niiden kastissa pärjäisi hyvin! Tästäkin takinkääntämisestä huolimatta Algo pequeñito'a enemmän tykkään yhä Samuel y Patrician, Fran Dielin ja Lorenan viisuista. Lorena oli niinkin hyvä, että ansaitsee tulla laitetuksi myös tähän:
Pääsipä melkein puoliksi unohtumaan tuo eilisiltainen Espanjan Euroviisukarsintojen finaali. Nyt on kuitenkin kaikki finaalibiisit katsastettu ja kuunneltu (tai ainakin alkupalat niistä), joten ei kun biisejä järjestykseen. Tässä lyhyet näytteet kaikista:
Spoilaan nyt kaikki heti kärkeen lopputuloksesta kertomalla, että Espanjan edustajaksihan valittiin Daniel Diges kappaleella Algo pequeñito:
Mielestäni oli kyllä mollivalssirytmeineen ja hanuririffeineen ihan hirmu suomalainen ja iskelmävaikutteinen biisi! Enpä nyt kyllä kaikista maista juuri Espanjalta olis ihan tuollaista halunnut viisuihin. Tavallaan tuo on kyllä parempi kuin viimevuotinen Sorayan tanssijumputus, jää ehkä paremmin mieleen (tai sitten ei...) mutta voi hyvä rakas Espanja kun ei tuolla jumbosijoja paremmaksi pääse. Ainakaan allekirjoittaneen mielestä. Sitäkin täytyy ihmetellä, että mistä ihmeestä nuo espanjalaisten ideat noihin koreografioihin / puvustukseen oikein tulee?! Kaikkine ballerinoineen, klovneineen ja tinasotamiehineen varsin sekava esitys. Sitäkin täytyy kritisoida (mikä on kyllä espanjalaisten artistien ongelma yleisemminkin kuin vain tämän señor Danielin), että ei varmaan tätäkään kappaletta ihan noin täysillä tarttisi vetää kuin tuossa lopussa. Mutta tämä onkin vaan lunkin skandinaavin mielipide, jota tulinen ja temperamenttinen espanjalainen taiteilijasielu tuskin ymmärtää. ;)
Omaksi suosikikseni taisi nousta Samuelin ja Patrician Recuérdame. Parasta siinä on oikeastaan hyvät artistit ja melodia sekä visuaalinen toteutus, jossa ei ärsytä mikään asia. Kivaa, helppoa ja hyväntuulista kuunneltavaa - juuri sellaiset elementit kasassa, miksi minä espanjalaisesta popista tykkään.
Samuelin ja Patrician lisäksi tykkäsin oikeastaan yllättävän paljon myös Fran Dielin kappaleesta Cuando se trata de tí. Ja nyt puhutaan pelkästään kappaleesta, artisti oli hiukan liian kukkopoika makuuni ja anteeksi nyt vaan, mutta MITÄ sillä oli jalassa?!
Balladipuolella vahvaäänisiä naislaulajia oli peräti neljä: Lorena - Amor mágico, Anabel Conde - Sin miedos, Coral - En una vida ja Ainhoa Cantalapiedra - Volveré. Kaksi ensimmäistä näistä meni itselläni kategoriaan "Tykkäsin" ja kaksi viimeistä lokeroon "no jaa..". Lorenan esityksessä tosin se gospelkuoro meni jo ehkä vähän yli, mutta muuten kappale oli ihanan mahtipontinen ja positiivinen. Tänään mulla ei näköjään kuitenkaan ole mikään mahtipontinen päivä, kun toisella kuuntelulla & katselulla tuon Anabel Condenkin viisun yliesittäminen tuntuu jo liialliselta. Coralista yllätyin positiivisesti, lähinnä kappaleen kauneudesta, mutta kun artistin äänestä vaan en tykkää, niin ei se kyllä suosikikseni nouse vaikka olisi vuodesta toiseen mukana kappaleella millä hyvänsä. Ja lisäksi häneen pätee varmaan kaikista eniten se, mitä tuli mainittua tuosta espanjalaislaulajien yliesittämisestä. Baskilaulaja Ainhoa oli pettymys sekä liian pateettisella biisillä että 1600-lukuun viittaavalla esiintyjien puvustuksella, eikä esitystä pelastanut edes vanha kunnon vaatetemppu.
Finaalin pahnanpohjimmaisiksi luokittelin tyttöbändi Venuksen Perfecta'n (miten voidaankaan niin näteistä tytöistä saada stailauksella niin rumia?!), José Galisteon Beautiful Life'n (myönnän olevani tiukkis, mutta Espanjasta nyt vaan ei saa lähettää edes osittain englanninkielistä biisiä!) ja John Cobran Carol'in (no tulihan se sieltä, yksi järkyttävän inhottava kappale, jota en edes kestänyt kuunnella ensiminuuttia pidemmälle).
Hahaa, taas jälleen kerran vähän La Oreja de Van Goghia päivän piristykseksi! Heiltä kun näyttää löytyvän päivään kuin päivään sopiva kappale. Parasta juuri tänään on Más, jossa lauletaan "Hoy es una tarde fría de febrero" = Tänään on kylmä helmikuun iltapäivä. Kaksi viikkoa reissuun!!
Pikapostauksena pari huomisen teemaan liittyvää laulua. Ensimmäinen löytyy täältä, Nolwenn Leroy ja 14 février. Toinen on Mercheä, ensimmäisellä levyllä Mi sueño julkaistu San Valentin. Näistä olisi kiva kirjoittaa pitemmätkin analyysit, mutta tähän väliin nyt en vain yksinkertaisesti ehdi.
Täytyy tunnustaa, että on jäänyt tuon rakkaan naapurimaamme Ruotsin tapahtumien seuraaminen ihan äärimmäisen vähälle viime aikoina. Oman kotoisen Kuorosotamme innostamana piipahdin kuitenkin kurkistamassa, onko Ruotsissa menossa samainen ohjelma, kuten aikaisempina vuosina tähän aikaan on ollut. No eipä ole, koska 4. kausi starttaa vasta maaliskuun lopulla, ja numero kolmonen on päässyt livahtamaan itseltäni ihan täysin ohi silmien ja korvien viime syksynä. Onneksi sielläkään ei ollut ketään "pakko nähdä" -artistia kuoronjohtajana, kuten 1. kauden Linda Bengtzing.
Tämä pitkähkö alkuhöpinä on johtamassa siihen, että Körslaget'in kanavalla TV4:llä on kuitenkin menossa Let's Dance, ja siellä tanssin saloihin tutustumassa on mm. Molly Sandén! 12 parista jäljellä on vielä 8 - ja Molly on edelleen mukana. Kun nyt etsin katsottavakseni nuo klipit Tubesta, niin enpä kyllä rahojani Mollyn voiton puolesta likoon laittaisi (tämä on kuitenkin vain maallikon mielipide...). Esim. cha cha löytyy täältä, ja se nyt oli sentään paremmasta päästä. Pisteidenlaskusta mitään tietämättä veikkaan, että Mollyn fanit ja pikkutytöt ovat olleet ahkerina äänestämässä. Pitänee kuitenkin jatkossa perjantaisin käydä kurkkaamassa, kuinka pitkään Molly pysyy mukana ja minkä tanssin on päässyt tanssimaan.
Viime syksynä Tukholmasta ostamani Mollyn esikoislevyn parhaaksi biisiksi nousi nimikappale Samma himmel. Olipas sillä levyllä paljon enemmän hyviä balladeja kuin muistinkaan!
Juuri kun pääsin viikonloppuna julistamasta, ettei Euroviisut voisi enää vähempää kiinnostaa, sorruin kuitenkin Espanjan television sivuillevilkaisemaan, missä vaiheessa karsinnat ovat siellä menossa. Samaan tapaan kuin aiempina vuosina siellä oli ensimmäisessä vaiheessa kymmeniä ja kymmeniä kappaleita (jopa 305?!?), joita halukkaat saivat netissä äänestää - tällä kertaa tosin kymmenen niistä eniten äänestettyä näkyy menevän televisioitavaan finaaliin suoraan ilman mitään erillistä välikarsintavaihetta. Mutta voi elämä, kuka oikeasti jaksaa kuunnella ne kaikki alkuvaiheen kappaleet ja muodostaa niistä mielipiteensä?!? Itselleni pelkän listan selaaminen aiheutti jo keskittymisvaikeuksia. :P Muutaman biisin klikkasin kuunneltavaksi, vain ja ainoastaan sillä perusteella, että artisti oli ennestään tuttu.
Ainhoan muistin Operación Triunfosta (2.kauden voittaja) ja Àlex Casademuntin tiedän Merchen kautta, mutta nuo muut neljä tunnen alunperin Espanjan viisukarsintojen perusteella. Bizarre on ainut, keneen olen halunnut tutustua enemmän kuin tuon pakollisen viisukappaleen verran. Paras se noista kuudestakin on, kirkkaasti. (Pitänee muuten laittaa joskus vielä toinen postaus Bizarren parhaista kappaleista.) Tosin ehkä en tältä bändiltä ihan noin balladipitoista kappaletta olisi odottanut, mutta mikäs siinä. Varsinkin Coralin ja Isin hehkutusta viisufanien keskuudessa en ymmärrä sitten yhtään.
Tähän jäi sitten tutustumiseni esikarsintavaiheen kappaleisiin, koska nuo kymmenen finalistiakin julkistettiin jo tänä aamuna. Bizarren finaalimahdollisuuksiin en uskonut ollenkaan, eikä sellaista ihmettä tapahtunutkaan. Sitä en sen sijaan ymmärrä, että mitä tuo Coral siellä finaalissa tekee... Ainhoan kappale on sentään vähän parempi, mutta eipä todellakaan fanituksen arvoinen sekään. Muihin finalisteihin palaan jossain vaiheessa, kunhan olen ennättänyt perehtyä niihin enemmän.
Uusi päivä ja parempi mieli. =) On ollut jo pitempään mielessä, että tämäkin video pitää ehdottomasti tänne laittaa. Anna Eriksson sitten meni ja vaihtoi laulukielen englantiin, mutta tykkään edelleen! Vaikka fanitin jo ihan ensimmäisestä levystä lähtien, niin on tämä uusin vaihe, missä Anna tekee omat biisinsä ihan itse, ehdottomasti parasta tähän mennessä. Monet uudet levyt jää hankkimisen jälkeen pölyttymään levyhyllyyn, mutta Ihoden kanssa sellaista ongelmaa ei ole. Paremmasta rahatilanteesta ja Annan englanninkielisestä levystä (ilmestyy kuun lopulla) haaveillessa korvikkeeksi on kelvattava tämä Garden of Love -video. Sekin on todettava, että kyllä on laulaja-säveltäjä Erikssonilla lahjoja! Ei nimittäin ole tämä kappale mikään ihan helpoimmasta päästä laulettava tuon rytminsä takia.
Jee, pitipä nyt laittaa uusi postauskin tuon uuden ulkoasun kunniaksi. Tänään on taas yksi niitä päiviä, jonka tahtoisi vaan unohtaa mahdollisimman nopeasti. :P Onneksi La Oreja de Van Gogh on pukenut tämänkin fiiliksen sanoiksi, ja biisiä kuunnellessa tulee ehdottomasti parempi mieli. =) *Hehkutusta* Keikka tasan kuukauden päästä!! Ja varsinkin myös sen tiedon huomaamisesta ilostuin, että La Orejan uusi levy Nuestra casa a la izquierda del tiempo ilmestyy lokakuussa!! Tässä siis osuvimmat rivit tekstistä, ja koko lyriikka täällä.
Hoy es un día de esos de la cama infinita y el café oxinado de ayer
Dormiré entre diamantes para desayunar siempre sola tan sola que el silencio es ahora un buen amante para escuchar
Dos vueltas de llave me separan del mundo
pero no sé a qué lado girar Abro la ventana que me invita al silencio mi paisaje emocional
Mi sonrisa era inmensa y mi mirada sincera
Y ahora ya no sé quién soy
Tengo el corazón anestesiado
P.S. Piti päivittää tuo ulkoasu myös sen takia, etten tänä vuonna aio niin innokkaasti kirjoitella enää Euroviisuista. Ei jotenkin jaksa kiinnostaa yhtään - Suomen karsinnat meni täysin ohi (mikä ei ole kyllä mikään ihme; ymmärsin, ettei siellä ollut mitään hyvää edes tarjolla), ja tänään taisi alkaa Ruotsin Melodifestivalenkin, mutta jäipä tuossa bloginmuokkaustohinassa sekin katsomatta.
"Por eso esperaba con la carita empapada a que llegaras con rosas, mil rosas para mí, porque ya sabes que me encantan esas cosas que no importa si es muy tonto, soy así. Y aún me parece mentira que se escape mi vida imaginando que vuelves a pasarte por aquí donde los viernes cada tarde, como siempre la esperanza dice "quieta, hoy quizas sí..."
"Who can live without it? /
I ask in all honesty /
What would life be? /
Without a song or a dance what are we? /
So I say thank you for the music /
for giving it to me"
"Lainasin" nimeni yhden suosikkibändini, La Oreja de Van Goghin, samannimisestä kappaleesta - muñeca de trapo'han siis tarkoittaa räsynukkea. Biisin sanat Video
