¡Aquí estamos!

Muñeca de trapo on kuin onkin hengissä ja voi edelleen hyvin, vaikka täällä blogin puolella onkin enemmän tai vähemmän suunnittelematonta hiljaiseloa vietetty koko kesä ja vähän enemmänkin. Muutamien elämänmuutosten seurauksena ei ole enää niin paljon omaa aikaa käytettävissä, mutta nyt rauhallisen lauantain kunniaksi yritän ainakin tilapäisesti parantaa tapani. 

Bloggaamisen taustalla soi tällä hetkellä Cadena Dial, koskapa ihan pian siellä on vieraana Merche uuden levynsä tiimoilta! Ihan parasta, että pystyn kuuntelemaan tuota netin kautta suorana. Enää kolme päivää uuden levyn Acordes de mi diario ilmestymiseen. =) Tuskinpa pystyn vastustamaan kiusausta tilata levy heti, vaikka ihan ehdoitta en uusiin biiseihin olekaan ihastunut. Varsinkin eka single Si te marchas vaati useammankin kuuntelukerran tykästymiseen, enkä kyllä vieläkään ole ihan vakuuttunut. Tämä esitys Espanjan "Fama,
¡a bailar!" -ohjelmassa kyllä parantaa laulun pisteitä ihan huimasti, tykkään!!  



Nyt täytynee jo keskittyä kuuntelemiseen, mutta varmasti tänne on tulossa arviointia levystä, kunhan sen jossain vaiheessa käsiini saan.

P.S. Lisäys lähetyksen jälkeen. Jos en tätä ennen ollut varma, että Acordes de mi diario pitää hankkia käsiinsä ihanjustniinkuhetinyt, niin tulipahan sekin selväksi. :D Levyllä on luvassa paaaaaaaaaljon ihanampaa materiaalia kuin tuo yllekin laittamani Si te marchas, monipuolisempaa ja autenttisempaa Mercheä! No, olisi sen kyllä voinut arvatakin. =)

Estradilla: Arja Koriseva

Vihdoin löytyi jotain uuden merkinnän arvoista! Hän, jota elämäni aikana olen ylivoimaisesti eniten fanittanut, oli eilen televisiossa. Hyvät naiset ja herrat: Arja Koriseva! Tuo Valkea Ruusu -konsertti on melkein neljä vuotta vanha taltiointi (kun Arja odotti vielä nuorinta lastaan) ja tullut tv:stä kyllä kokonaisuudessaan aiemminkin, mutta ei muistaakseni tuollaista kätevää "20 minuuttia pelkkää Arjaa" -pätkää. (*mutinaa* ja tämä sitten unohtaa tallentaa sen...!!) Onneksi se on nähtävissä Ylen Areenassa - kaikki nyt kipin kapin sinne katsomaan, ennen kuin 30 päivää kuluu umpeen.

Siinä on se Arja, jota minä eniten rakastan ja fanitan. Säteilevän kaunis olemus, uskomaton ääni, jonka veroista ei tässä maassa ole toista, tyylikäs, arvokas, mutta silti pilke silmäkulmassa. Kappalevalinnatkin - Kun aika on, Sulle silmäni annan, Lazzarella, Niin - ovat erinomaisen hyviä ja kuulostavat kerrassaan mainiolta Riku Niemen ison orkesterin kanssa. Musikaalinäyttämöiden lisäksi Arja on parhaimmillaan juuri isoissa konserteissa, joissa karismalla on tilaa täyttää koko lava ja sali. Lisäksi, lieneekö tarpeen mainitakaan, miten tyrmäävän kauniilta Arja tuossa pätkässä näyttää punaisessa iltapuvussaan ja ruusuja hiuksissa. *sigh*

Jei! Olipa jo YouTubeenkin lisätty Lazzarella. 

Listojen Lista

Tämmöinen kiva musameemi löytyi Duussilta, ja eihän tämä olisi musiikkiblogi eikä mikään, jollen tuota listaa tekisi. Täysin mahdotonta oli valita ainoastaan yksi biisi per kategoria, joten lähes jokaisesta löytyy vaihtoehtoja. Sekin on todettava, että minkäs sitä seepra raidoilleen voi - lista nimittäin sisältää jälleen kerran paljon La Oreja de Van Goghia ja muuta espanjankielistä, kun sitä olen jo pitkään eniten kuunnellut. Yritin sentään jotain muutakin miettiä sekaan. Yhden videon / kategoria laitoin tähän ja muut biisilinkit johtavat YouTubeen.

1. Your favourite song (ja niitähän riittää, tässä tämän hetken suosikki)


La Oreja de Van Gogh: Rosas

2. A song that makes you happy


La Oreja de Van Gogh: Inmortal
Fran Perea: Dame una alegría







3. A song that makes you sad


Merche: Se acabó
Viivy vielä hetki - päätyi listalle lähinnä sen ansiosta, että törmäsin ihan sattumalta tähän Arja Korisevan (yli 10 vuotta vanhaan, mutta erityisen hyvään) versioon YouTubea selaillessa...




4. A song that reminds you of someone


La Oreja de Van Gogh: La Primera Version
Natasha St-Pier: Pourquoi tant de larmes




5. A song that reminds you from somewhere


Paulina Rubio: Ni una sola palabra - Espanjan kesätyökesä
Star Academy 3: L'orange - Ranskan Erasmus-vuosi ;D
Shania Twain: From This Moment On - Kanadan vaihtarivuosi



6. A song that reminds you of a certain event


La Oreja de Van Gogh: Puedes contar conmigo - Moralzarzalin konsertti!!




7. A song that you can dance to


Corazon salvaje - parhaita tanssilavoilla soitettavia lattareita, suomenkielinen versio Anne & Anneli Mattilan Kun syntyy sieluun silta
Vanhan myllyn taru - kiva perusfoksi Arjan versiona 
Yön kuningatar - yksi suosikkitangoistani, esittäjänä sen alunperinkin levyttänyt Eija Kantola
Just a gigolo - tämän kevään boogie woogie -kurssini yksi soitetuimmista kappaleista :D




8. A song that makes you fall asleep


Scandinavian Music Group: Onnellinen nainen
Katie Melua: Piece by Piece (videon alussa Katie puhuu oletettavasti omaa äidinkieltään georgiaa - !! -, koska esitys on taltioitu Georgiassa) 




9. A song from your favourite band


Girls Aloud: The Promise
Rajaton: La Dolce Vita
Scandinavian Music Group: Casablanca
La Oreja de Van Gogh: Deseos de Cosas Imposibles




10. A song that no one would expect you to love


El Canto del Loco: Zapatillas - no en nyt tiedä, miten yllättävä tämä on, kun on kuitenkin kyse espanjankielisestä biisistä, mutta toivottavasti biisin punkrock-meininki ainakin yllättää!




11. A song that describes you


Abba: Thank You For The Music (duh!)
El Sueño de Morfeo: Esta soy yo





12. A song from your favourite album


Merche: Cal y arena (Albumi: Cal y arena)
Girls Aloud: Whole Lotta History (Albumi: The Sound of Girls Aloud - the Greatest Hits)
El Sueño de Morfeo: Demasiado tarde (Albumi: Nos vemos en el camino)
La Oreja de Van Gogh: La Playa (Albumi: Nuestra casa a la izquierda del tiempo)



13. A song that you listen to when you're angry


Ultra Bra: Itket ja kuuntelet
El Sueño de Morfeo: Enterate ya
Hanna Pakarinen: Leave Me Alone
Kyo: Je saigne encore




14. A song that you listen to when you're happy


Merche: Porque
El Sueño de Morfeo: Para toda la vida
Linda Bengtzing: Hur svårt kan det va




15. A song that you listen to when you're sad


La Oreja de Van Gogh: Muñeca de Trapo
Jari Sillanpää: Valvon
Merche: No tengo vida




16. A song that you want to play at your wedding


Sonja Aldén & Shirley Clamp: Du är allt (ei sillä että mitään häitä tulisi koskaan olemaan...!!)





17. A song that you want to play at your funeral


Arja Koriseva: Minun tieni - ja tämän samaisen artistin esittämänä, kiitos ;)




18. A song that makes you laugh


Linda Bengtzing & Markoolio: Värsta Schlagern - melkein nolottaa laittaa tämä tähän, mutta ei tullut muitakaan mieleen! :D




19. Your favourite song at this time last year 


Laura Pausini: Musica sará
Merche: Ángeles

LOVG:n Moralzarzal-keikka kuvina

Tässä vihdoin lisää kuvia viiden viikon takaiselta La Oreja de Van Goghin keikalta Espanjan Moralzarzalista. Keikkaraporttini kuvat olivat omiani, mutta kuten näistä näkee, asialla on ollut mielettömän taitava valokuvauksen harrastaja Katariina Siimes. Jättisuuri kiitos siihen suuntaan luvasta kuvien käyttöön! Voisin tässä taas hehkuttaa (kuvaajan lisäksi tietysti) Leireä vaikka ikuisuuden, mutta annettakoon kuvien puhua puolestaan.

ETHÄN KOPIOI KUVIA!

" Mi corazón lleno de pena

        y yo una muñeca de trapo..."

Yleisöstä Leirelle heitetty pehmokoira

*sigh*

basisti Álvaro

Hauskimpia hetkiä keikalla :D

THE pose ;)

Voisiko täydellisempää kuvaa enää olla...

"Por eso esperaba con la carita empapada 

a que llegaras con rosas, 

con mil rosas para mí..." Rosas-laulusta

Joko Jueves tai Deseos de cosas imposibles

Nainen, joka on syntynyt esiintymään!

ks. edellä

"Gracias de corazón!"

Kaikki kuvat © Katariina Siimes

LOVG: Nuestra Casa a la Izquierda del Tiempo

Eipä liene vaikea arvata viime viikkojen soitetuinta levyä tässä huushollissa. ITunesin myötä tuli kaivettua levyhyllystä kaikkia puoliksi jo unohtuineitakin aarteita ja laitettua koneelle/iPodiin, mutta tällä kertaa yksi viimeisistä hankinnoista on selkeästi yli muiden: La Oreja de Van Goghin Nuestra Casa a la Izquierda del Tiempo. Ihan paras levy meille kaikille, jotka vieläkin tykätään La Orejan vanhemmasta(kin) materiaalista kuin hullu puurosta, mutta joille kuitenkin Leire on se ainoa oikea laulusolisti. Ja ihan kuin ei Leiren äänessä ja ihanissa biiseissä olisi vielä parhautta tarpeeksi - kaiken hyvän lisäksi kappaleiden taustalla soittaa ihka oikea Bratislavan sinfoniaorkesteri! Tästä vielä jos levyn ainekset paranee, niin mulle saa kyllä tulla näyttämään sen levyn, ennenkuin uskon moista todeksi.

Yksittäistä suosikkikappaletta on ihan mahdoton nimetä, joten mainitsenpa jotain jokaisesta. París on erittäin hauska valinta levyn avauskappaleeksi siinä mielessä, että se linkittää levyn edeltäjäänsä, A las cinco en el Astoria'an, jonka kappale Sola loppuu París'in avausfraasiin "Ven, acércate". 

Cuéntame al Oído'n videota olen hehkuttanut jo aikaisemminkin - biisi tuli tutummaksi oikeastaan vasta Moralzarzalissa livekeikalla. Ehkä paras mahdollinen kuvaileva adjektiivi laulun tunnelmasta on 'seesteinen'. Se pieni (eikä aina ihan niin pienikään :D) kielifriikki minussa bongailee uusia suosikkisanoja sieltä täältä, ja nyt niiden listalle on päässyt ehdottomasti myös "un guiño" tästä laulusta. 

El Último Vals on tuttu Leiren versiona jo A las cinco en el Astoria'lta, mutta pidän tästä sovituksesta vielä enemmän. Välisoitto varsinkin toimii ihan loistavasti jousilla soitettuna ja samoin pidän hyvin paljon niistä jousimelodioista, mitä on lisätty kertosäkeen taakse. 

La Playa on niitä kappaleita, joka varmasti saa allekirjoittaneen vielä itkemään, kun sellainen hetki tulee, ja ihan pelkästään kauneutensa takia. Aloitusrivi "No sé si aún me recuerdas" (En tiedä, muistatko minut vielä) koukuttaa heti, eikä sen kuultuaan voi lopettaa laulun kuuntelemista kesken. "Te voy a escribir la canción más bonita del mundo" (Kirjoitan sinulle maailman kauneimman laulun) pysäyttää ihan joka kerta. 

Jos pitäisi valita levyltä yksi paras sovitus, se palkinto menisi varmaankin kappaleelle Rosas. Ihan kuin jostain elokuvasta... Parhaan sanoituksen titteli on myös lähellä, mutta niitä on niin paljon muitakin, että on mahdotonta valita yhtä. Tässä tekstissä on monia suosikkikohtiani, kuten "Porque ya sabes / que me encantan esas cosas / que no importa si es muy tonto, soy así" (tiedäthän jo, että tykkään niistä jutuista, eikä sen väliä jos se on tyhmää, kun vaan olen sellainen) ja "Allí me quedé, en una mano el corazón / y en la otra excusas que ni tú entendías". (Siihen jäin, toisessa kädessä sydämeni ja toisessa tekosyitä, joita et itsekään ymmärtänyt). Ja lisäksi, jos en jo ennestään rakastaisi Leiren ääntä niin paljon, viimeistään tämän biisin kuulemisen jälkeen olisin vakuuttunut - vakuutu itse postauksen lopussa olevasta videosta. 

20 de Enero on siitä erilainen, ettei siinä ole ollenkaan sinfoniaorkesteria, mikä on ihan piristävä poikkeus. Alkupuolikkaan pelkistetyn kaunis pianosäestys täydentyy toisen säkeistön aluksi kappaleen vauhdikkaampaan tempoon sopivilla rummuilla, koskettimilla ja kitaroilla. 

Jueves on jo klassikko, jonka sanoituksesta olen kirjoittanut täällä, eikä se tälläkään viikolla enää paljon ajankohtaisempi voisi olla. Tästä on kyllä pakko todeta, että A las cinco en el Astoria'n versio on mielestäni aavistuksen verran parempi - vaikkei rytmi tässä laulussa olekaan ollenkaan tärkeä, niin jotenkin nuo jouset peittävät sen liiaksi alleen.  

Loa Loa on arvatenkin baskinkielinen kansanlaulunpätkä, ja on ihan loistavaa, että myös se on päässyt levylle mukaan! Leiren a cappella -laulu kaikuu tunteikkaana ja vahvana. 

Muñeca de Trapo on saanut uudessa sovituksessaan alkuperäistä hiukan pelkistetymmän muodon, mutta toimii silti. Olen niiiiiiiiiin tyytyväinen, että siitä päätettiin levyttää myös Leiren versio!!!  

Soledad-biisissä kuulen vieläkin aika vahvana entisen solistin Amaian äänen - onhan se La Playa'n ja París'in ohella niitä kappaleita, jotka on tulleet tutuimmiksi El Viaje de Copperpot -albumilta. Ehdottomasti levyn hyväntuulisimpia kappaleita, tekee heti mieli alkaa laulaa mukana.  

Deseos de Cosas Imposibles on erittäin pelkistetty ja erittäin herkkä, ainoastaan Leiren lauluääni, kitara ja hiukan pianoa taustalla. Sanoitus on jälleen kerran kaunis, mutta mitä ihmettä mahtaa tarkoittaa "igual que se espera como esperan en la Plaza de Mayo" (samaan tapaan kuin odotetaan Plaza de Mayo -aukiolla) - kyseisen niminen aukio nimittäin sijaitsee ainakin Buenos Airesissa, mutta odotetaankohan tai onkohan siellä odotettu jotain erityistä... Kunhan vaan mietin... :D Ja voisiko tätäkään nyt todentuntuisemmin sanoa: "Me callo porque es más cómodo engañarse / me callo porque ha ganado la razón al corazón" (Vaikenin, koska on mukavampaa pettää itseään, vaikenin, koska järki voitti sydämen). 

Levyn päätöskappale Puedes contar conmigo on muistoissani suora linkki Moralzarzalin keikalle - varmastikin juuri siitä syystä, että se kuultiin illan aikana kahdesti ja sanoituksessa myös mainitaan Madrid. Sanoituksesta voisin poimia kohdan jos toisenkin, miten se liittyy juuri tämänhetkiseen omaan elämääni, mutta jätetäänpä tekemättä. Parasta kuitenkin tässäkin laulussa on se energisyys ja mahtavat keikkamuistot. 

Cumplir un año menos

Hahaa, tämän voisi pikkuhiljaa muuttaa La Oreja de Van Gogh -aiheiseksi blogiksi... ;) Tämän päivän teemalaulu on ehdottomasti Cumplir un año menos, missä on jälleen kerran aivan nerokkaat sanat. Voikun sitä voisikin täyttää aina yhden vuoden vähemmän, syyskuun jälkeen tulisi elokuu, huominen olisi aina vähän enemmän eilinen ja tästä päivästä lähtien kasvaisin siihen asti kun synnyin. Synttärikakun kynttilät syttyisivät puhaltamalla, pudonneet kyyneleet palaisivat takaisin silmiin ja uutisissa kerrottaisiin, että luodit palaisivat aseisiin, joilla on tapettu. Elämäni onnellisimpaan päivään palaaminen sopisi enemmän kuin hyvin, koska sitten pääsisin taas Moralzarzaliin ja La Orejan keikalle. :D Kuten laulussa sanotaan, en tänäkään vuonna haluaisi muuta lahjaa kuin mahdollisuuden kääntää kalenteria, että vuodet kuluisivat taaksepäin. (Paitsi että sain jo - ipod nanon!! - ja pari niiiiiiiiiiiiiiiiin kivaa yllätystä sähköpostiin, että niitä muistellessa hymyilen koko seuraavan vuoden... Toinen jätettäköön salaisuudeksi, mutta toinen oli onnitteluvideo itseltään La Oreja de Van Goghilta! Kannatti todellakin ostaa se uusi levy Nuestra Casa a la Izquierda del Tiempo. <3) Tämä biisi on tosin A las cinco en el Astoria'lta, ja en nyt vieläkään pääse yli siitä, miltä tuo Leire tuossakin videossa näyttää. <3 <3 <3

"Porque ya sabes que me encantan esas cosas, que no importa si es muy tonto, soy así"

Olen siirtänyt ja siirtänyt tätä La Oreja de Van Goghin keikkaraportin kirjoittamista, koska täytyisi olla aikamoinen mestari sanojen kanssa, että saisi murto-osankaan siitä mielettömästä fiiliksestä vangittua lauseiksi, riveiksi tai rivien väliin. Kaikki ylisanat ja kehuvat adjektiivitkin tuntuvat niin laimeilta, kun kyseessä kuitenkin oli ylivoimaisesti paras konsertti, missä koskaan olen ollut. Että kirjoita sitten siitä jotain fiksua, argh!

Ensinnäkin, koko se päivä, lauantai 6. maaliskuuta, oli niin oma kokemuksensa: bussilla Madridista Moralzarzalin loskalähiöön, ajantappamista lounaalla (jamón serrano'a!) ja café cortado'iden ääressä. Toiseksikaan en ole koskaan ikinä jonottanut minkään konserttipaikan edustalla kolmea tuntia ja ovien avauduttua odottanut eturivissä vielä tunnin verran ennen keikkaa. Pitihän tämäkin päivä nähdä, La Orejan ja solistinsa Leire Martínezin takia. <3 Aika meni onneksi todella nopeasti hyvän keikkaseuran ansiosta ja soundcheckin makupaloja kuunnellen. Etukäteen olin varautunut heikonlaiseen näkyvyyteen useamman kymmenen metrin päästä, mutta mitä vielä. Suomesta asti kun ollaan tultu fanittamaan, niin tungetaan samantien eturiviin asti. :D Eli nähtiin Leire parhaimmillaan parin metrin päästä!!! Se nainen on kyllä livenä jotain niin uskomatonta... *sigh*

Konsertti kesti parisen tuntia, ja sen aikana kuultiin suurin osa kummankin Leiren solistiaikana tehdyn levyn, A las cinco en el Astoria'n ja Nuestra casa a la izquierda del tiempo'n, kappaleista. Tuon jälkimmäisen luulin jostain syystä ilmestyvän vasta ensi syksynä, mutta niin vaan se jo kauppojen hyllyilläkin komeili ja tuli ilman muuta ostettua, kuinkas muutenkaan! :D Täytynee kirjoittaa levystä ihan oma merkintänsä, mutta kyseessä on siis pääasiassa Amaia Monteron aikana La Orejan levyttämien kappaleiden uudet versiot Leiren laulamana, uusina sovituksina ja vieläpä sinfoniaorkesterin säestyksellä...!!! Yksinkertaisesti täydellisin levy, minkä tällä hetkellä tiedän. 


En oikeastaan pysty nimeämään edes konsertin kohokohtia, kun jokainen laulu oli itsessään niin ihana ja unohtumaton. "Oman lauluni" Muñeca de Trapo'n kuuleminen livenä oli kyllä ihan mieletöntä! Jueves'issakin menee aina kylmät väreet, tuli se sitten livenä tai levyltä. Itse en aiemmin tuntenutkaan kappaletta Deseos de cosas imposibles, jonka Leire lauloi myös istualtaan ennen Jueves'ia, mutta kyllähän se Lo que te conté mientras te hacias la dormida -levyltä löytyy. Ellei muistini ihan petä, Puedes contar conmigo tuli pariinkin kertaan; "que recordarás las tardes de invierno por Madrid, las noches enteras sin dormir..." =) (jälleen yksi esimerkki La Orejalle tyypillisestä ihan loistavasta sanoituksesta!). Rosas ja La Playa ovat aina olleet suuria suosikkejani, ja nyt vasta tuon edelliseen merkintään linkkaamani videon myötä olen täysin addiktoitunut myös Cuéntame al oído -kappaleeseen. A las cinco en el Astoria -levyltä kuultiin Jueves'in lisäksi tietenkin El último vals ja Inmortal (como que no :D) sekä kaikki ihanat Más, Cumplir un año menos, Europa VII, La Visita, Sola ja La Primera version. Lauloin kyllä mukana niin paljon kun keuhkoista lähti ja vähän enemmänkin. 


Tässä nyt sentään jotain muistoja konsertista. Loistavan musiikin ja livetunnelman lisäksi ilahduin erityisesti siitä, että kaikki bändin jäsenet vaikuttivat livenäkin erittäin symppiksiltä - jäivät keikan jälkeen kunnolla kiittämään yleisöä, heittelemään rumpukapuloita ja plektroja onnellisille faneille, eivätkä todellakaan kiiruhtaneet nokka pystyssä takahuoneeseen. Muutamia konsertin tähtihetkiä ei voi sanoin kuvata, koska kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, ja toivottavasti palaan niihin hetkiin vielä tässä lähipäivinä. 


Ja kun ei nyt selkeästi sitä Leireä tullut tässä vielä tarpeeksi hehkutettua, niin täältä pesee: Leire!!! <3 <3 <3 Vähältä piti, etten ostanut Madridista baskinkielen sanakirjaa, että olisi taas uusi kieli opiskeltavana. :D Eipä tässä ole muuta lisättävää kuin sama, mitä Leirekin usein sanoo laulun tai keikan päätteeksi: "Gracias de corazón!"

Cuéntame al oído

Kuten luvattua, raportti La Oreja de Van Goghin konsertista on luvassa alkavalla viikolla, kunhan ehdin sen ajan kanssa väsätä. Alkupalaksi tämmöinen "vaatimaton" video, Cuéntame al oído - vanhempaa La Orejaa ihkauutena Leiren versiona. Miten voikaan olla joku bändi noin TÄYDELLINEN...!!!!!!

La visita

IIIIIIIIIKKKKKKK!!! Mieletöntä! Kamat on jo pakattu, ja huomenna aamulla suuntaan junalla yhden yön majoitukseen siskolleni, josta sitten perjantai-aamuna lentokentälle ja Madridiin!! En pysty tarpeeksi hehkuttamaan, miten hieno siitä matkasta tulee. :D Paljon muutakin kivaa aktiviteettia ollaan jo kaverini kanssa suunniteltu niille päiville kun olen siellä, mutta sokerina pohjalla on tietysti se La Oreja de Van Goghin keikka. (Leire!!) Yksityiskohtainen raportti luvassa tännekin, kunhan palailen Suomeen. ;)

Espanjan viisukarsinnat 2010, osa 3/3

Näiden Espanjan viisujen kanssa pitäisi näköjään aina nukkua yön yli, ennenkuin muodostaa mitään mielipiteitä saati julkaisee niitä. =) Olikohan kolmas vuosi putkeen, kun ensin haukun pystyyn koko viisun, ja sitten käännänkin tyylikkäästi takkini ja alan tykätä siitä. Euroviisutkin olisi kokonaan eri kilpailu, jos visuaalisia esityksiä ei otettaisi ollenkaan huomioon. Tämän päivän kuluessa aloin tykkäämään itse tuosta Daniel Digesin laulusta sellaisenaan, kun jätetään se lavashow arvostelun ulkopuolelle. Ulkomuistini ulottuu Espanjan viisuista neljään viime vuoteen, ja tällä hetkellä olisin valmis rankkaamaan Daniel Digesin niin Las Ketchupia, NASHia, Rodolfo Chiliquatrea kuin Sorayaakin paremmaksi. Jee, mikä saavutus! ;) Muiden maiden tämän vuoden edustajiin en pysty tätä vielä vertaamaan, paitsi Suomen, ja kyllä Daniel nyt Kuunkuiskaajat pesee omassa rankingissani mennen tullen. Vuoden trendi kuulemma tuleekin olemaan viime vuoden voittaja-Fairytale'a kopioivat "retroviisut", mieluiten haitarilla säestettynä. Toivottavasti Espanja ainakin niiden kastissa pärjäisi hyvin!


Tästäkin takinkääntämisestä huolimatta Algo pequeñito'a enemmän tykkään yhä Samuel y Patrician, Fran Dielin ja Lorenan viisuista.  Lorena oli niinkin hyvä, että ansaitsee tulla laitetuksi myös tähän:

Espanjan viisukarsinnat 2010, osa 2

Pääsipä melkein puoliksi unohtumaan tuo eilisiltainen Espanjan Euroviisukarsintojen finaali. Nyt on kuitenkin kaikki finaalibiisit katsastettu ja kuunneltu (tai ainakin alkupalat niistä), joten ei kun biisejä järjestykseen. Tässä lyhyet näytteet kaikista:

Spoilaan nyt kaikki heti kärkeen lopputuloksesta kertomalla, että Espanjan edustajaksihan valittiin Daniel Diges kappaleella Algo pequeñito:

Mielestäni oli kyllä mollivalssirytmeineen ja hanuririffeineen ihan hirmu suomalainen ja iskelmävaikutteinen biisi! Enpä nyt kyllä kaikista maista juuri Espanjalta olis ihan tuollaista halunnut viisuihin. Tavallaan tuo on kyllä parempi kuin viimevuotinen Sorayan tanssijumputus, jää ehkä paremmin mieleen (tai sitten ei...) mutta voi hyvä rakas Espanja kun ei tuolla jumbosijoja paremmaksi pääse. Ainakaan allekirjoittaneen mielestä. Sitäkin täytyy ihmetellä, että mistä ihmeestä nuo espanjalaisten ideat noihin koreografioihin / puvustukseen oikein tulee?! Kaikkine ballerinoineen, klovneineen ja tinasotamiehineen varsin sekava esitys. Sitäkin täytyy kritisoida (mikä on kyllä espanjalaisten artistien ongelma yleisemminkin kuin vain tämän señor Danielin), että ei varmaan tätäkään kappaletta ihan noin täysillä tarttisi vetää kuin tuossa lopussa. Mutta tämä onkin vaan lunkin skandinaavin mielipide, jota tulinen ja temperamenttinen espanjalainen taiteilijasielu tuskin ymmärtää. ;)

Omaksi suosikikseni taisi nousta Samuelin ja Patrician Recuérdame. Parasta siinä on oikeastaan hyvät artistit ja melodia sekä visuaalinen toteutus, jossa ei ärsytä mikään asia. Kivaa, helppoa ja hyväntuulista kuunneltavaa - juuri sellaiset elementit kasassa, miksi minä espanjalaisesta popista tykkään.

Samuelin ja Patrician lisäksi tykkäsin oikeastaan yllättävän paljon myös Fran Dielin kappaleesta Cuando se trata de tí. Ja nyt puhutaan pelkästään kappaleesta, artisti oli hiukan liian kukkopoika makuuni ja anteeksi nyt vaan, mutta MITÄ sillä oli jalassa?!

Balladipuolella vahvaäänisiä naislaulajia oli peräti neljä: Lorena - Amor mágico, Anabel Conde - Sin miedos, Coral - En una vida ja Ainhoa Cantalapiedra - Volveré. Kaksi ensimmäistä näistä meni itselläni kategoriaan "Tykkäsin" ja kaksi viimeistä lokeroon "no jaa..". Lorenan esityksessä tosin se gospelkuoro meni jo ehkä vähän yli, mutta muuten kappale oli ihanan mahtipontinen ja positiivinen. Tänään mulla ei näköjään kuitenkaan ole mikään mahtipontinen päivä, kun toisella kuuntelulla & katselulla tuon Anabel Condenkin viisun yliesittäminen tuntuu jo liialliselta. Coralista yllätyin positiivisesti, lähinnä kappaleen kauneudesta, mutta kun artistin äänestä vaan en tykkää, niin ei se kyllä suosikikseni nouse vaikka olisi vuodesta toiseen mukana kappaleella millä hyvänsä. Ja lisäksi häneen pätee varmaan kaikista eniten se, mitä tuli mainittua tuosta espanjalaislaulajien yliesittämisestä. Baskilaulaja Ainhoa oli pettymys sekä liian pateettisella biisillä että 1600-lukuun viittaavalla esiintyjien puvustuksella, eikä esitystä pelastanut edes vanha kunnon vaatetemppu.

Finaalin pahnanpohjimmaisiksi luokittelin tyttöbändi Venuksen Perfecta'n (miten voidaankaan niin näteistä tytöistä saada stailauksella niin rumia?!), José Galisteon Beautiful Life'n (myönnän olevani tiukkis, mutta Espanjasta nyt vaan ei saa lähettää edes osittain englanninkielistä biisiä!) ja John Cobran Carol'in (no tulihan se sieltä, yksi järkyttävän inhottava kappale, jota en edes kestänyt kuunnella ensiminuuttia pidemmälle).

Tässäpä vielä Espanjan finaalin lopputulokset:

Hoy es una tarde fría de febrero

Hahaa, taas jälleen kerran vähän La Oreja de Van Goghia päivän piristykseksi! Heiltä kun näyttää löytyvän päivään kuin päivään sopiva kappale. Parasta juuri tänään on Más, jossa lauletaan "Hoy es una tarde fría de febrero" = Tänään on kylmä helmikuun iltapäivä. Kaksi viikkoa reissuun!!

Hyvää ystävänpäivää!

Pikapostauksena pari huomisen teemaan liittyvää laulua. Ensimmäinen löytyy täältä, Nolwenn Leroy ja 14 février. Toinen on Mercheä, ensimmäisellä levyllä Mi sueño julkaistu San Valentin. Näistä olisi kiva kirjoittaa pitemmätkin analyysit, mutta tähän väliin nyt en vain yksinkertaisesti ehdi.

Molly Sandén Let's Dance-ohjelmassa

Täytyy tunnustaa, että on jäänyt tuon rakkaan naapurimaamme Ruotsin tapahtumien seuraaminen ihan äärimmäisen vähälle viime aikoina. Oman kotoisen Kuorosotamme innostamana piipahdin kuitenkin kurkistamassa, onko Ruotsissa menossa samainen ohjelma, kuten aikaisempina vuosina tähän aikaan on ollut. No eipä ole, koska 4. kausi starttaa vasta maaliskuun lopulla, ja numero kolmonen on päässyt livahtamaan itseltäni ihan täysin ohi silmien ja korvien viime syksynä. Onneksi sielläkään ei ollut ketään "pakko nähdä" -artistia kuoronjohtajana, kuten 1. kauden Linda Bengtzing. 

Tämä pitkähkö alkuhöpinä on johtamassa siihen, että Körslaget'in kanavalla TV4:llä on kuitenkin menossa Let's Dance, ja siellä tanssin saloihin tutustumassa on mm. Molly Sandén! 12 parista jäljellä on vielä 8 - ja Molly on edelleen mukana. Kun nyt etsin katsottavakseni nuo klipit Tubesta, niin enpä kyllä rahojani Mollyn voiton puolesta likoon laittaisi (tämä on kuitenkin vain maallikon mielipide...). Esim. cha cha löytyy täältä, ja se nyt oli sentään paremmasta päästä. Pisteidenlaskusta mitään tietämättä veikkaan, että Mollyn fanit ja pikkutytöt ovat olleet ahkerina äänestämässä. Pitänee kuitenkin jatkossa perjantaisin käydä kurkkaamassa, kuinka pitkään Molly pysyy mukana ja minkä tanssin on päässyt tanssimaan.

Viime syksynä Tukholmasta ostamani Mollyn esikoislevyn parhaaksi biisiksi nousi nimikappale Samma himmel. Olipas sillä levyllä paljon enemmän hyviä balladeja kuin muistinkaan!

Espanjan viisukarsinnat 2010, osa 1

Juuri kun pääsin viikonloppuna julistamasta, ettei Euroviisut voisi enää vähempää kiinnostaa, sorruin kuitenkin Espanjan television sivuille vilkaisemaan, missä vaiheessa karsinnat ovat siellä menossa. Samaan tapaan kuin aiempina vuosina siellä oli ensimmäisessä vaiheessa kymmeniä ja kymmeniä kappaleita (jopa 305?!?), joita halukkaat saivat netissä äänestää - tällä kertaa tosin kymmenen niistä eniten äänestettyä näkyy menevän televisioitavaan finaaliin suoraan ilman mitään erillistä välikarsintavaihetta. Mutta voi elämä, kuka oikeasti jaksaa kuunnella ne kaikki alkuvaiheen kappaleet ja muodostaa niistä mielipiteensä?!? Itselleni pelkän listan selaaminen aiheutti jo keskittymisvaikeuksia. :P Muutaman biisin klikkasin kuunneltavaksi, vain ja ainoastaan sillä perusteella, että artisti oli ennestään tuttu. 

- Ainhoa Cantalapiedra: Volveré

- Àlex y Joan Casademunt: Tan solo mirarte

- Arkaitz: Angel caído

- Bizarre: Un segundo más

- Coral Segovia: En una vida

- Isi: Amor sin veneno

Ainhoan muistin Operación Triunfosta (2.kauden voittaja) ja Àlex Casademuntin tiedän Merchen kautta, mutta nuo muut neljä tunnen alunperin Espanjan viisukarsintojen perusteella. Bizarre on ainut, keneen olen halunnut tutustua enemmän kuin tuon pakollisen viisukappaleen verran. Paras se noista kuudestakin on, kirkkaasti. (Pitänee muuten laittaa joskus vielä toinen postaus Bizarren parhaista kappaleista.) Tosin ehkä en tältä bändiltä ihan noin balladipitoista kappaletta olisi odottanut, mutta mikäs siinä. Varsinkin Coralin ja Isin hehkutusta viisufanien keskuudessa en ymmärrä sitten yhtään. 

Tähän jäi sitten tutustumiseni esikarsintavaiheen kappaleisiin, koska nuo kymmenen finalistiakin julkistettiin jo tänä aamuna. Bizarren finaalimahdollisuuksiin en uskonut ollenkaan, eikä sellaista ihmettä tapahtunutkaan. Sitä en sen sijaan ymmärrä, että mitä tuo Coral siellä finaalissa tekee... Ainhoan kappale on sentään vähän parempi, mutta eipä todellakaan fanituksen arvoinen sekään. Muihin finalisteihin palaan jossain vaiheessa, kunhan olen ennättänyt perehtyä niihin enemmän.

Anna Erikssonia englanniksi

Uusi päivä ja parempi mieli. =) On ollut jo pitempään mielessä, että tämäkin video pitää ehdottomasti tänne laittaa. Anna Eriksson sitten meni ja vaihtoi laulukielen englantiin, mutta tykkään edelleen! Vaikka fanitin jo ihan ensimmäisestä levystä lähtien, niin on tämä uusin vaihe, missä Anna tekee omat biisinsä ihan itse, ehdottomasti parasta tähän mennessä. Monet uudet levyt jää hankkimisen jälkeen pölyttymään levyhyllyyn, mutta Ihoden kanssa sellaista ongelmaa ei ole. Paremmasta rahatilanteesta ja Annan englanninkielisestä levystä (ilmestyy kuun lopulla) haaveillessa korvikkeeksi on kelvattava tämä Garden of Love -video. Sekin on todettava, että kyllä on laulaja-säveltäjä Erikssonilla lahjoja! Ei nimittäin ole tämä kappale mikään ihan helpoimmasta päästä laulettava tuon rytminsä takia.