Käy luonain eilinen

Kuten hyvin tiedetään, musiikki-innostuksillani on tapana kulkea kausittain, ja nyt on sitten menossa Carpenters-kausi. On niitä ollut muutama ennenkin, tulee aivan yhtä säännöllisen epäsäännöllisin välein kuin Abba-kaudetkin. Tämän uusimman Carpenters-kauden käynnisti tietysti ostamani Anne Mattilan levy On siitä aikaa, kun radiota kuunneltiin..., hienoja versioita vieläkin hienommista Carpentersin alkuperäis- kappaleista. Carpenters on ihan loistava siihen tilanteeseen, kun tekee mieli vaan maata sängyllä ja nauttia yksinkertaisen kauniista musiikista. Yesterday Once More on ollut ihan ylivoimainen suosikkini kautta aikojen, sekä lisäksi Close To You, Solitaire, Top of the World ja Rainy Days and Mondays todellakin vain muutamia mainitakseni. Tähän asti piti kuitenkin elää, että törmäsin uuteen suosikkiini, I Need To Be In Love. Aika lähellä täydellisen ihanaa melodiaa ja sanatkin kertoo melko tarkkaan omasta elämästäni. Jos Wikipediaan on luottaminen, oli myös Karen Carpenterille itsellensä tärkein laulu omasta tuotannosta. Tässä kuitenkin hittisikermä:



P.S. Oli tässä samalla tätä postausta valmistellessa toisessa välilehdessä auki Norjan Euroviisukarsintojen eka semifinaali. Niitä en olekaan vielä koskaan ennen katsonut... =) Norjan kieli vaan on niin kivan ja hassun kuuloista ja Maria Haukaas Storeng pirteän mukava myös juontajana. Suomen karsinnoista en jaksa vieläkään innostua, ihan biisinä ja tietysti artisteista tykkään eniten Jari Sillanpäästä & Kirkkaasta kipinästä, mutta eiköhän tuommoiset Zeljko Joksimovic-vaikutteet ole jo muutaman vuoden myöhässä. Jokuhan sinne on pakko lähettää, joten vaikka sitten Kwan tai Signmark. Kunhan jotain muuta vaihteeksi kuin raskaampaa rokkia tai pappaosastoa. Eipä silti, mun inhokkina oleminen Suomen karsinnoissa on melko varma tae kisamatkasta, ainakin viime vuosina (Lordi ja Teräsbetoni)... *mutinaa* Onneksi on nämä muiden maiden karsinnat! =)