Tänään on vähän tällainen olo. Tai on itseasiassa ollut koko kevään, mutta tämän päivän teemalauluksi se sopii erinomaisesti. Oho, pitkästä aikaa teki mieli kuunnella ranskankielistä musiikkia... Vanha kunnon Kyo - vieläköhän sitä kuunnellaan Ranskassa?
Sain sitten piiiiiiiiitkän tauon jälkeen patistettuani itseni eilen tansseihin. Olin varautunut jäämään seinäruusuksi, koska varmaan taukoni aikana kaikki tututkin olisivat mut jo unohtaneet, mutta vielä mitä. Tanssia neljä tuntia lähes putkeen, ja tutut hakivat minkä ehtivät. Cha cha'ta on tullut tanssittua tässä kevään aikana ihan tunneillakin jokusen kerran, ja sen nyt tiesi etukäteenkin, että Eija Kantolan tansseissa hyviä - ei vaan loistavia - lattareita olisi tiedossa.
Muun muassa näiden kappaleiden takia eilinen oli loistoilta (alkuperäiskielisinä versioina...):
Cha cha Para toda la vida (Kylmä, kuuma ja kaunis, jonka osittain espanjaksi laulamisesta Eija Kantola saa ehdottomasti hatunnoston allekirjottaneelta :D)
Valssi Padam, padam (Edith Piaf, kukas muukaan! Tämä tosin kuultiin suomeksi)
Eikä tietysti Eija Kantolan uusimmalta levyltä löytyvä bugg Haaremin hunnut ole hassumpi sekään, tosin Argentiina on vielä parempi, muttei ollut YouTubessa. Samoin olen aina tykännyt The Pointer Sistersin kappaleesta Slowhand, jonka Eija Kantola on levyttänyt nimellä Kiiruhda hiljaa.
Ei epäilystäkään, totesin saman jo viime kesänä eikä se siitä ole mihinkään muuttunut, että kyseessä on Suomen tämän hetken paras tanssiartisti.
Tämä blogi on nyt vaarassa muuttua Merchen faniblogiksi, mutta en vaan voi sille mitään. Tuli pienoinen uskonpuute tämän vuoden Euroviisujen kanssa, että onko sieltä tulossa yhtään hyviä kappaleita (on! Islanti ainakin, niin ja Iso-Britannia... en tiedä, jääkö se sitten siihen...), joten päätin keskittyä musiikkiin, jota täydellisempää ei tällä hetkellä olekaan. Tällä viikolla vihdoin vahvistettiin, että Merche on lähdössä ensimmäiselle kiertueelleen Etelä-Amerikkaan! Kaikkien niiden kappaleiden lisäksi mitkä olen tänneblogiin jo laittanut, suosikkikappaleideni listalla on lähestulkoon kaikki muutkin Merchen kappaleet. Itseasiassa olen kaivanut YouTubesta tai kuullut Last.fm:n kautta melkein kaikki neljän levyn laulut, ja rehellisesti sanottuna en ole löytänyt ensimmäistäkään, mistä en tykkäisi. Varmaan se, miksi niin paljon niistä tykkään, johtuu siitä, että ne avautuvat niin helposti, kertovat arkipäivän tilanteista ja jokainen on pieni oma tarinansa. Ja uskaltavat ottaa kantaa, kuten Yo debería. Puhumattakaan sävellyksistä, jotka ovat aika lähellä täydellisiä. Fiiliksestä ja päivästä riippuen kuuntelen balladeja, kuten Dos extraños tai Dígale, tai sitten vauhdikkaampia kuten Ya no me digas lo siento ja Necesito libertad (aimitenniin haluan uuden hatun?! :D) Ja jos Porqué ei ole maailman täydellisin pop-laulu, niin mikä sitten? Kysynpähän vaan. Kyllä täytyy olla musikaalisesti supernero, että kerta toisensa jälkeen osaa luoda noin täydellisiä lauluja. Ja todellakin, kaikki kappaleet on itsensä Mercedes Trujillo Callealtan käsialaa. (Paitsi Dígale, joka on alunperin David Bisbalin levyttämä. Jostain kumman syystä tykkään tuosta Merchen versiosta paljon enemmän! :D)
En kyllä yhtään tiedä miksi, mutta yksi koukuttavimmista kappaleista tällä hetkellä on Pegadito a mí.
Enkä vieläkään saa tarpeekseni tuosta Andalusian aksentista! Ja koko studio kaikuu, kun Merche laulaa ilman säestystä.
Haastattelun loput osat: Osa 2 & osa 3. Ai niin, ja tuo otsikon biisihän on Mil razones.
Tänään oli esiintymisjärjestysten arvonta semifinaaleihin ja Big 4 -maiden + isäntämaa Venäjän osalta myös finaaliin. Kärjistäen voisi sanoa, että parhaassa tapauksessa edes biisillä ei ole niin paljon väliä kuin starttinumerolla semissä/finaalissa - sangen kummallista, mutta niin se vaan menee. Niinäkin viime vuosina kun olen esimerkiksi Melodifestivalenia seurannut, voittokappale on esiintynyt joko ensimmäisenä tai viimeisenä. Varsinaiset viisut on sitten taas vähän eri juttu; lukemani mukaan alkupää on huono, koska viimeisimmät kappaleet jäävät parhaiten mieleen. Ruotsilla ei juuri parempi tuuri käynyt kuin viime vuonna. Pahamaineiselta kakkosstarttinumerolta se sentään onnistui välttymään, mutta joutui jälleen alkupäähän, ensimmäisen semin viidenneksi. Olin niin jo ehtinyt ajatella, että kappale varsinkin sen korkean loppusävelensä perusteella kuulostaisi hienolta jossain mahdollisimman loppupuolella. No, ehkä finaalissa sitten, jos sinne asti selviää... Ja, huvittavaa kyllä - jos Malena Erman pääsee edes semifinaaliinsa esiintymään, koska ainakin näillä näkymin keikkakalenterissa lukee kyseisen semifinaalipäivän kohdalla oopperaesitys Wienissä. Espanja sai valita oman esiintymisnumeronsa finaalissa, ja siellä on kyllä tilastot opiskeltu, koska valitsivat finaalin viimeisen esiintymispaikan eli 25:nnen. Niin paljon kuin muusta espanjalaisesta musiikista pidänkin, harmittaa, että finaali loppuu tuollaiseen (erästä asiantuntijaystävääni lainatakseni) "lätyskään" - olen onnistunut kyllästymään siihen edes kuuntelematta sitä. Ranska on finaalin kolmas kappale. Toivottavasti sen jälkeen tulee joku vauhdikkaampi, joka saa allekirjoittaneen taas heräämään!
Tylsä päivä, kun kaikkea tällaistakin tänne höpisen.
Malena Ernman & La voix'han sen Melodifestivalenin sitten voitti ja edustaa Ruotsia toukokuussa Moskovassa. (Tarvittaessa kaikki lopputulokset löytyy täältä.) Sanotaanko, että olen ihan semityytyväinen tulokseen - sama juttu kuin Espanjan kanssa: tämäkin biisi kuului paremmuusjärjestykseni keskikastiin, joten harmittaa, etteivät suosikkini pärjänneet, mutta toisaalta olen helpottunut, koska olisi Ruotsi huonommankin voinut valita. Vanhaan malliin tuntuvat naapurimaassa olevan kovastikin luottavaisia kappaleen voittomahdollisuuksista Moskovassa, mutta itse en kyllä sentään ykköstilaan jaksa uskoa. Muista sijoituksista en mene puhumaan mitään. Jo toista vuotta peräkkäin muuten Ruotsia edustaa Fredrik Kempen tekemä laulu.
Tykkäsin: - kertosäkeen melodia (tosin sanoista on edelleen vaikea saada selvää) - tietynasteinen erilaisuus, ei kuitenkaan liian outo - laulajan puku - koreografia
En tykännyt: - genre - laulaja - säkeistön melodia - Yön kuningattaren aariaa muistuttava kohta Tämä oli allekirjoittaneen mielestä paremmuusjärjestys finaalissa:
Ja kukaanhan ei enää sitten muista sitä, että väitin Mollylla olevan jotain mahdollisuuksia pärjätä... Ei tykänneet juryt eivätkä katsojatkaan, surullista. Oli sitten varmaan liian tylsä kappale, mistä en ole kyllä yhtään samaa mieltä. Jäi peräti finaalin viimeiseksi :( Etukäteissuosikkeja ainakin Ruotsin median mukaan olivat Malenan lisäksi Caroline af Ugglas ja Måns Zelmerlöw, ja oikeasti jouduin viikon ajan pelkäämään, ettei tulisi skräll'ien skräll'iä ja Ugglas voittaisi. Tiukille se menikin, 2. sija ja ainoastaan 4000 ääntä (! n. 1 750 000:sta) eroa Malenaan. Tuollaisten friikkien menestymis- mahdollisuudet on juuri yksi niistä asioista, joita inhoan Euroviisuissa. E.M.D.:n 3. tilasta yllätyin, koska itselläni se oli kategoriassa "suht turhat", mutta varmaan taas pikkutyttöjen äänillä on ollut vaikutusta. Måns voitti alueraatien äänet, mutta Ruotsin menestymismahdollisuuksia viisuissa ajatellen täytyy kyllä olla ihan tyytyväinen, että kansa uskalsi äänestää jotain vähän erilaista. Hope & Glory (4.) on erittäin hyvä biisi, mutta aika tavallinen kuitenkin. Alcazar (5.) nyt on yksi niistä Melodifestivalenin instituutioista, jotka vaan pärjää biisistä riippumatta - keskikastia niin alueellisten juryjen kuin katsojienkin mielestä. Sarah Dawn Finer putosi yhtä ropinalla kuin Måns alueraatien toisen sijan jälkeen, harmi. Hieno biisi olisi ansainnut paremman kuin kuudennen sijan. H.E.A.T:in ällötykset (7.) pärjäsivät liian hyvin, tyhmää. Agnesin 8. ja Emilian 9. sijat oli melko odotettuja, kaikilla nyt vaan ei ole niin hyvä musiikkimaku kuin mulla =) Ja Sofian turhaakin turhempi Madonna-lookin kopiointi + kreikankielen oppitunti (valitettavan tyypillinen euroviisu muuten) sai ansaitsemansa viimeistä edellisen sijan. Eipä ole ollenkaan oma lehmä ojassa, kun Sofian kreikan kieli häiritsee huomattavasti paljon enemmän kuin voittajaviisun ranska... :D
Sivuhuom. Illan paras vitsi: Insertti Shirley Clampista uudella uralla kassantätinä laulamassa "En pizza ska ätas" (MF 2004: "Min kärlek ska brinnas") ja "Med kassen fyllt av mat" (MF 2009: "Med hjärtat fyllt av ljus"). Nauroin aivan vedet silmissä!! :D Olipa muuten itse Marija Šerifović paikalla lukemassa kv. juryn tuloksia... Molitva on ainakin 2000-luvun hienoin Euroviisut voittanut kappale. Ja vielä on sanottava sekin, että juontaja Petra Medekin on onnistunut voittamaan ruotsalaisten sympatiat puolelleen alun vastustuksesta huolimatta. Minä tykkäsin alusta lähtien! Toivottavasti juontaisi ensi vuonnakin.
Tähän lopuksi vielä se oma suosikkikappaleeni - vaikka nuo viisi ensimmäistä listallani olivatkin tänä vuonna suht tasavahvoja. Måns ja Hope & Glory tällä kertaa akustisena versiona, melkein jo alan ajatella sen olevan alkuperäistäkin parempi!
Tämän päivän päivämäärään liittyen on ehdottomasti laitettava tänne La Oreja de Van GoghinJueves ("Torstai"):
Laulunsanojen konteksti on siis päivälleen viisi vuotta sitten tapahtuneet Madridin terrori-iskut. Kuten solisti Leire Martínez tuossa alussa sanoo, se on laulu tapahtumista, joista he eivät olisi halunneet kirjoittaa. Olin itse silloin vaihdossa Ranskassa, ja kyllä tapahtunutta muutaman kerran tuli mietittyä sen jälkeen Pariisin metrossakin. Mutta toisaalta, ei sitä voi pullossakaan elää - se tapahtuu, mikä on tapahtuakseen. Tämä on yksi niitä kappaleita, minkä takia rakastan musiikkia: se koskettaa ja herättää tunteita, lohduttaa ja antaa uskomattoman paljon voimia. Olen ihan varma, että jos on olemassa joku lista maailmankaikkeuden merkittävimmistä lauluista, tämän täytyy olla sillä.
Laitan tähän vielä oman vapaan käännökseni (alkuperäiset sanat täällä), jotta kielitaidon puute ei ole este kappaleen ainutlaatuisuuden ymmärtämiselle. Käännöksen ei ole tarkoituskaan olla täydellinen vaan sen pointtina on antaa käsitys siitä, mistä laulussa puhutaan:
Jos olisin kauniimpi ja vähän fiksumpi,
jos olisin erityinen ja lehdestä tuttu
Olisin tarpeeksi arvokas tulemaan vaunun läpi
ja kysymään kuka olet
Istut vastapäätä etkä edes arvaa,
että laitoin takiasi kauneimman mekkoni
Ja nähdessäni haukotuksesi heijastuvan lasista
kyyneleet tulvivat silmiini
Äkkiä katsot minua, katson sinua ja huokaiset
Suljen silmäni ja käännät katseesi pois
Tuskin hengitän, tunnen itseni pieneksi
ja alan vapista
Niin menevät ohi päivät maanantaista perjantaihin
kuin pääskyset Bécquer'in runossa
Asemalta asemalle, sinä ja minä vastapäätä
hiljaisuus tulee ja menee
Äkkiä katsot minua...
Yhtäkkiä huuleni heräävät
ääntävät nimesi änkyttäen
Ajattelet varmaan "onpa hullu tyttö"
ja tekee mieleni kuolla
Mutta aika pysähtyy, lähestyt sanoen
"En edes tunne sinua vielä ja jo oli ikävä,
Joka aamu valitsen tämän junan
enkä vaihdotonta yhteyttä"
Olemme tulossa perille, elämäni on muuttunut
Erityinen päivä tämä maaliskuun 11.
Tartut käteeni, saavumme tunneliin,
joka sammuttaa valot
Löydän kasvosi tunnustelemalla käsilläni
Kerään rohkeuteni ja suutelen huuliasi
Sanot rakastavasi minua ja lahjoitan sinulle
sydämeni viimeisen henkäyksen.
P.S. Kyllä minä sitten muuten tykkään tuosta Leire Martínez'ista. Ja paljon! =)
Vaihteeksi ihan täydellinen sivupolku aikaisemmista aiheista... Ehdin taas vihdoin mukaan tv:ssä tällä hetkellä menevään Anna ystävämme -sarjaan, kun pari ensimmäistä jaksoa meni ohi syystä, että en lukenut lehtiä tarpeeksi ajoissa... :p Toki vahinko ei ollut suuren suuri, koska DVD:tkin löytyy hyllystä. Mutta ei sitä vaan voi olla katsomatta, maailmankaikkeuden ihanin tv-sarja ikinä. Vaikea koota yhteen, mikä kaikki siinä oikein viehättää, paitsi lyhyesti sanottuna kaikki! :D Pääpari Megan Follows & Jonathan Crombie, mainiot Colleen Dewhurst Marillana, Richard Farnsworth Matthew'na ja Patricia Hamilton Rachel Lyndenä, aivan mielettömät maisemat, Kanada-nostalgia ja lapsuuden parhaiden kirjojen (jotka tulen lukemaan vielä monta kertaa uudestaankin) tapahtumiin palaaminen... Tänään noita jaksoja katsoessani tajusin myös, että suuri osa sitä katsomiselämystä on musiikki. Ehdottomasti ykkösenä listallani parhaista tv-sarjojen tunnusmusiikeista!
Vähän olisi tehnyt tänään mieli tanssimaan, mutta ajattelin sitten kuitenkin taas säästää parikymppiä ja jäädä kotiin Melodifestivalenin pariin. Sarah Dawn Finer pääsi onneksi finaaliin, toisena Caroline af Ugglas ja kansainvälisen juryn valintana SofianAlla. SDF tulee olemaan yksi suosikeistani ensi viikollakin - tuollaiset voimaballadit on ihan mun musiikkia. Caroline af Ugglasin kohdalla menin jääkaapille tänään ja varmasti ensi viikollakin. Enpä kommentoi mitään muuta, ettei tarvitse alkaa sensuroimaan tekstiään... Sofia oli aika odotettu juryvalinta, ja vaikka muuten olenkin kiinnostunut eri kielistä, en kyllä nähnyt mitään pointtia kreikankieliselle laululle Ruotsin karsinnoissa. Tai sitten ehkä vaan ärsyttää, kun en ymmärrä sanoja =) Ja ennen kaikkea ärsyttää, kun Amy Diamond ei päässyt jatkoon duelleista eikä juryn avulla, kappale kun oli andran iloisimpia.
BWO:sta on sanottava sen verran, että tämä You're Not Alone on kyllä paras niistä neljästä kappaleesta, millä ovat osallistuneet Melodifestivalenille, mutta johtunee varmaan siitä, että se on balladivoittoinen ja muut ovat olleet up-tempoja. Mutta oikeasti, en ole vielä nähnyt enkä varmaan koskaan tule näkemään yhtään bändin esitystä, mikä ei ärsyttäisi aivan suunnattomasti. Ehkä sillä vaatetuksella halutaan tavoitella erikoisuutta, mutta en tajua. Enkä kyllä haluakaan tajuta. Ja nään painajaisia Alexander Bardista... Suomalaislähtöiset sisarukset Lili ja Susie Päivärinta huvittivat yhä edelleen - varmaan kyllä itse ihan uskoivat kappaleeseensa (ja moni muukin), mutta mulle se kävi melkein vitsiviisusta. Muut olivatkin niin turhia, ettei niistä ole mitään kommentoitavaa.
Viikon päästä finaalissa on sitten neljä suosikkiani: Molly Sandén, Måns Zelmerlöw, Sarah Dawn Finer ja Agnes. Ai niin, ja tykkään kyllä myös siitä Emilian kappaleesta, mutta sillä tuskin on mitään mahdollisuuksia voittoon. Voisin veikata, että kovin taistelu käydään Mollyn ja Månsin välillä, tosin Malena Ernman voi hyvinkin olla musta hevonen. Enkä kyllä ole edes varma, haluanko Mollyn voittoa... Kakkossija ja vuoden isoin hitti Ruotsissa, niinkuin Sanna Nielsen & Empty Room viime vuonna kuulostaisi paremmalta. Voittakoon Måns tai SDF, tosin Andran kautta ei ole kyllä ennenkään koko kisaa Ruotsissa voitettu.
Tänään juttelin Kanarian saarilta kotoisin olevan espanjalaisen kaverini kanssa. Rakkain puheenaiheemme on tietystikin musiikki, ja natiivikaverit on erittäin hyviä olemassa, kun täytyy selvittää joidenkin tärkeiden laulunsanojen merkitystä, joka ei oman kielitaidon ja sanakirjan avulla aukene... =) Plus että kun ne osaavat suositella espanjalaista musiikkia soittavia nettiradioita: Cadena Dial ja Cadena 100. Hän vinkkasi myös saarilta kotoisin olevasta laulajasta nimeltä Saray Ramírez. Operación Triunfo'n kauttahan Espanjassa tosi monet artistit on aloittaneet (Chenoa, David Bisbal, David Bustamante, Ainhoa, Edurne, jopa tämän vuoden viisuedustaja Soraya Arnelas...), kuten Ramírez'kin. Hieno tunnelma tässä No-kappaleessa:
Hauska sattuma oli se, että samalta laulajalta löytyi myös tämä kappale:
Hieno tuo espanjankielinenkin on, vaikka jostain kumman syystä tykkään kovasti myös siitä suomenkielisestä versiosta. Yksi ihanimpia kappaleita ikinä. (Toki niitähän riittää...)
Täytyy kyllä sanoa, etten ole ollenkaan innoissani lauantain Melodifestivalenin Andra Chansenista. (Systeemihän menee siis näin.) Olen valinnut tasan kaksi kappaletta, jotka haluaisin jatkoon, ja muita en jaksaisi sitten yhtään. Finaalipaikkojahan on toki tarjolla juuri tuo kaksi, ja Sarah Dawn Finerin jatkoonpääsystä olenkin aika luottavainen, tai sanotaanko, että olisin, jos vastassa ei olisi BWO:ta tai Lili & Susieta. :p Toinen neljän rypäs on vielä kamalampi - itse kelpuuttaisin finaaliin ainoastaan Amy Diamondin (jos unohdetaan artistin lauluääni ja nautitaan hämäävän tarttuvasta biisistä, noloa...), kun kaikki muut (Caroline af Ugglas, Star Pilots, Rigo & the Topaz Sound Feat. Red Fox - eivät nämä viimeisetkään sitten helpompaa nimeä itselleen voineet keksiä... ) olivat semiensä suuria inhokkejani. Todennäköisesti jos skräll'it jatkuvat, en saa kumpaakaan suosikkiani finaaliin, vaan juuri jotkut ärsyttävimmät. SDF:lla ja Amyllä on onneksi mahdollisuus päästä finaaliin myös kv.juryn valintana, kun joka semissä valittiin sellaiseksi yksi ja nyt joku näistä neljästä pääsee kahden varsinaisen Andra-voittajan lisäksi 11. kappaleena finaaliin.
Viikon parhaat naurut: Taisin lauantaina jotain urputtaakin, että Malena Ernmanin La Voix -kappaleen kertosäkeen sanoista ei saa mitään selvää, paitsi sen "la voix" -sanan sentään tajusin. Satuinpa sitten löytämään kertsin sanat netistä, ja nehän onkin kaikki ranskaa. :D *Melkein kipittämässä yliopistolle vaihtamaan pääainetta...* :p
Tuo, etten juuri innostu Andrasta, on selitettävissä yhdellä toisellakin syyllä. Kuten Last.fm:ssä viimeksi kuuntelemistani lauluista huomaa, ruotsalaista musiikkia siellä ei ole, vaan espanjalaista. Ajankohdan huomioiden erittäin hassua, mutta totta. En tiedä milloin, mutta joskus vielä hommaan Merchen Discografia completa'n. Neljä jo julkaistua levyä, jonkunlainen demobiisi-levy ja DVD samassa paketissa. =) Huvittavaa, miten suunnilleen samaan aikaan aina joka kevät bongaan jonkun uuden laulajan, joka nousee niiden ehdottomien lempiartistieni joukkoon. Kaksi vuotta sitten se oli Linda Bengtzing, viime vuonna Sonja Aldén ja nyt siis Merche. Le deseo'n ohella varmastikin TÄRKEIN kappale itselleni on tämä Ángeles:
Eipä ainakaan tuolla Sorayan kappaleella erotuta niin hyvin kuin Baila el chiki chiki'llä viime vuonna, nuo intron arabikoukutkin on nykyisin niin tusinatavaraa viisuissa. Kyllähän tuo päähän jää jumittamaan enemmän kuin tehokkaasti ja artististakin ihan tykkään (tietyistä osista koreografiassa en). Tämä oli mulle vähän tämmöinen kompromissivalinta, ei tullut sitä mikä eniten olisi ärsyttänyt, mutta ei kyllä parastakaan.
En osaa nyt noita Espanjan finaalin kappaleita ihan tarkkaan paremmuusjärjestykseen heitellä, joten päädyin seuraavanlaiseen luokitteluun (kaikki biisit kuulee ja näkee täällä):
Peukku ylös:
- Mirela: Nada es comparable a tí (en muuttaisi mitään! ...öhhh paitsi taustamiestanssijoiden vaatteet...) - Julia Bermejo: Ya no estás (aika samanlainen kuin Mirela mutta duurissa - kun tykkää yhdestä niin tykkää toisestakin) - Virginia: True love (aimitenniin olen balladituulella tänään?! jo kolmas kärkikahinoissa...) - Jorge González: Si yo vengo a enamorarte (reggaeton toimii :D)
Keskinkertaista huttua:
- Soraya: La noche es para mí (toistaiseksi toimii, mutta saatan kyllästyä suht nopeasti) - Salva Ortega: Lujuria (yksi Ricky Martin riittää, kiitos) - La La Love You: Dame un beso (Andorra 2007 oli kyllä tässä genressä parempi) - Gran Baobab: Despedida de soltero (kivan letkeä rytmi, mutta siihen se jääkin) - Isi: Ahora no (biisi huomattavasti parempi kuin toteutus)
Peukku alas:
- Melody y los vivancos: Amante de la luna (ärsyttävä laulaja) - Noelia: Cruza los dedos (stailaus!!) - Santa Fe: Samba house (vähän niinkuin Waldon biisin sambaversio, onneksi Waldolla on edes vähän parempi stailaus...)
Oli tuo nyt huomattavasti korkeatasoisempi finaali kuin mitä sen ensimmäisen semin esitysten perusteella uskalsin odottaa! Ja kymmenen pistettä Espanjalle netin hyödyntämisestä viisukarsinnoissa, oli niin kivaa kun pystyi täältä Euroopan toiselta laidaltakin pysymään perillä tapahtumista.
"Por eso esperaba con la carita empapada a que llegaras con rosas, mil rosas para mí, porque ya sabes que me encantan esas cosas que no importa si es muy tonto, soy así. Y aún me parece mentira que se escape mi vida imaginando que vuelves a pasarte por aquí donde los viernes cada tarde, como siempre la esperanza dice "quieta, hoy quizas sí..."
"Who can live without it? /
I ask in all honesty /
What would life be? /
Without a song or a dance what are we? /
So I say thank you for the music /
for giving it to me"
"Lainasin" nimeni yhden suosikkibändini, La Oreja de Van Goghin, samannimisestä kappaleesta - muñeca de trapo'han siis tarkoittaa räsynukkea. Biisin sanat Video
