Tänään oli esiintymisjärjestysten arvonta semifinaaleihin ja Big 4 -maiden + isäntämaa Venäjän osalta myös finaaliin. Kärjistäen voisi sanoa, että parhaassa tapauksessa edes biisillä ei ole niin paljon väliä kuin starttinumerolla semissä/finaalissa - sangen kummallista, mutta niin se vaan menee. Niinäkin viime vuosina kun olen esimerkiksi Melodifestivalenia seurannut, voittokappale on esiintynyt joko ensimmäisenä tai viimeisenä. Varsinaiset viisut on sitten taas vähän eri juttu; lukemani mukaan alkupää on huono, koska viimeisimmät kappaleet jäävät parhaiten mieleen. Ruotsilla ei juuri parempi tuuri käynyt kuin viime vuonna. Pahamaineiselta kakkosstarttinumerolta se sentään onnistui välttymään, mutta joutui jälleen alkupäähän, ensimmäisen semin viidenneksi. Olin niin jo ehtinyt ajatella, että kappale varsinkin sen korkean loppusävelensä perusteella kuulostaisi hienolta jossain mahdollisimman loppupuolella. No, ehkä finaalissa sitten, jos sinne asti selviää... Ja, huvittavaa kyllä - jos Malena Erman pääsee edes semifinaaliinsa esiintymään, koska ainakin näillä näkymin keikkakalenterissa lukee kyseisen semifinaalipäivän kohdalla oopperaesitys Wienissä. Espanja sai valita oman esiintymisnumeronsa finaalissa, ja siellä on kyllä tilastot opiskeltu, koska valitsivat finaalin viimeisen esiintymispaikan eli 25:nnen. Niin paljon kuin muusta espanjalaisesta musiikista pidänkin, harmittaa, että finaali loppuu tuollaiseen (erästä asiantuntijaystävääni lainatakseni) "lätyskään" - olen onnistunut kyllästymään siihen edes kuuntelematta sitä. Ranska on finaalin kolmas kappale. Toivottavasti sen jälkeen tulee joku vauhdikkaampi, joka saa allekirjoittaneen taas heräämään!
Tylsä päivä, kun kaikkea tällaistakin tänne höpisen.
Tervetuloseremonia uusille ranskalaisille
7 vuotta sitten
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kerro nyt ihmeessä, mitä mietit!