Tämä blogi on nyt vaarassa muuttua Merchen faniblogiksi, mutta en vaan voi sille mitään. Tuli pienoinen uskonpuute tämän vuoden Euroviisujen kanssa, että onko sieltä tulossa yhtään hyviä kappaleita (on! Islanti ainakin, niin ja Iso-Britannia... en tiedä, jääkö se sitten siihen...), joten päätin keskittyä musiikkiin, jota täydellisempää ei tällä hetkellä olekaan. Tällä viikolla vihdoin vahvistettiin, että Merche on lähdössä ensimmäiselle kiertueelleen Etelä-Amerikkaan! Kaikkien niiden kappaleiden lisäksi mitkä olen tänne blogiin jo laittanut, suosikkikappaleideni listalla on lähestulkoon kaikki muutkin Merchen kappaleet. Itseasiassa olen kaivanut YouTubesta tai kuullut Last.fm:n kautta melkein kaikki neljän levyn laulut, ja rehellisesti sanottuna en ole löytänyt ensimmäistäkään, mistä en tykkäisi. Varmaan se, miksi niin paljon niistä tykkään, johtuu siitä, että ne avautuvat niin helposti, kertovat arkipäivän tilanteista ja jokainen on pieni oma tarinansa. Ja uskaltavat ottaa kantaa, kuten Yo debería. Puhumattakaan sävellyksistä, jotka ovat aika lähellä täydellisiä. Fiiliksestä ja päivästä riippuen kuuntelen balladeja, kuten Dos extraños tai Dígale, tai sitten vauhdikkaampia kuten Ya no me digas lo siento ja Necesito libertad (aimitenniin haluan uuden hatun?! :D) Ja jos Porqué ei ole maailman täydellisin pop-laulu, niin mikä sitten? Kysynpähän vaan. Kyllä täytyy olla musikaalisesti supernero, että kerta toisensa jälkeen osaa luoda noin täydellisiä lauluja. Ja todellakin, kaikki kappaleet on itsensä Mercedes Trujillo Callealtan käsialaa. (Paitsi Dígale, joka on alunperin David Bisbalin levyttämä. Jostain kumman syystä tykkään tuosta Merchen versiosta paljon enemmän! :D)
En kyllä yhtään tiedä miksi, mutta yksi koukuttavimmista kappaleista tällä hetkellä on Pegadito a mí.
Enkä vieläkään saa tarpeekseni tuosta Andalusian aksentista! Ja koko studio kaikuu, kun Merche laulaa ilman säestystä.
Haastattelun loput osat: Osa 2 & osa 3. Ai niin, ja tuo otsikon biisihän on Mil razones.
Tervetuloseremonia uusille ranskalaisille
7 vuotta sitten
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kerro nyt ihmeessä, mitä mietit!