Kirje joulupukille

Taisin tänään keksiä, mitä haluan joululahjaksi. Täytyy vinkata isän suuntaan, hänellä kun on yleensä taipumusta olla yhtä huono lahjojen keksijä kuin minäkin ja kysellä, mitä haluaisin.

Suuri musikaalikirja!

Tuo on kyllä ihan pakko saada, siinä on nuotteja unohtumattomimmista musikaalisävelmistä ja myös tietoa klassikkomusikaaleista. Wouldn't It Be Loverly My Fair Ladysta, All I Ask Of You Phantom of the Operasta, I Don't Know How To Love Him Jesus Christ Superstarista, Nousee päivä, laskee päivä Viulunsoittaja katolla-musikaalista, The Hills Are Alive The Sound of Musicista, Somewhere West Side Storysta, Mamma Mia ym. ym. ym. Sen jälkeen kun lopetin soittotunneilla käymisen on aina tasaisin väliajoin tehnyt mieli uusia nuottikirjoja, ettei ihan leipääntyisi samoihin vanhoihin nuotteihin. Ja nuo musikaalisävelmät on niiiiiiin mun juttu. Tulispa se joulupukki jo pian! ;)

Kaksi kertaa kiellon päälle

Tuli tuossa eilen mieleen, että pakkohan se Rajattoman "Rajaton sings Queen with Lahti Symphony Orchestra" -levy on käydä hakemassa vielä sieltä ihanasta halpojen levyjen kaupasta. Rajattoman vastaava Abba-levy oli saatava muistaakseni jo ilmestymisviikolla, ja on edelleen varmaan Top10:ssä parhaiden omistamieni levyjen listalla. Queenia en ole kuunnellut sen enempää koskaan, mutta Rajaton nyt voisi laulaa vaikka puhelinluettelon ja ostaisin varmaan senkin levyn. Joku päivä kun tässä oikein kilahdan naapurin lähes 24/7-teknojumputukseen, pistän vaikka tämän Bohemian Rhapsodyn soimaan ja nupit kaakkoon:

P.S. Aikamoisia rokkikukkoja nuo kaikki Rajattoman jäsenet, vaikkei ihan heti päällepäin uskoisi. Ja Hannulle ehdottomasti propsit irokeesistä, se on oikeastaan aika söpö... =)

Oikeasti piti vaan pistäytyä nopeasti hakemassa tuo kyseinen levy, mutta tarttuipa mukaan myös Anna Erikssonin Ihode. Kappaleet oli kaikki etukäteen tuttuja (ja siis hyviksi - loistaviksi - havaittuja), mutta omasta levyhyllystä se vielä puuttui. Toistan jälleen kerran itseäni, mutta antaisin aika paljon, jos osaisin noin hyvin laulujen tekstittämisen taidon kuin Anna.

Levyhyllyn täydennystä

Hankin taas hieman levyjä. Mitään muuta en voi puolustuksekseni sanoa, kuin että olivat sentään halpoja, eli kysehän on siinä tapauksessa puhtaasta rahan säästöstä. ;)

1) Scandinavian Music Group: Missä olet Laila?

Tiedetään, tiedetään - Palatkaa Pariisiin! -levykin on ilmestynyt jo ajat sitten, ja Näin minä vihellän matkallani -kokoelmalevykin viime viikolla, mutta täydentelen levyhyllyäni niiden osalta sitten joskus myöhemmin. Tuo Missä olet Laila? -levy on juuri niin leppoisaa ja mukavaa SMG:tä kuin etukäteen toivoinkin - ja laulujen tekstit aina niin ihanan persoonallisia. Vai keneltä muulta suomalaiselta bändiltä voi odottaa kappaletta nimeltä Naurava turskan kallo? Ihan varmasti seuraavalla kerralla, kun en ole saanut jotain hommaa tehdyksi, vetoan Jäämeren kiireisiin: "Kirjoitit kirjeeseen: miten sulla kulta menee? En vastannut, oli niin paljon Jäämeren kiireitä". :D Onhan se ollut tiedossa jo Ultra Bran ajoista lähtien, että Terhi Kokkonen on varsin nerokas.

2) Rajaton: Maa

SMG:n ohella Rajaton on niitä bändejä, joiden kaikki levyt tulee hankittua jossain vaiheessa. Oikein harmittaa, etten muutamaan vuoteen ole ollut Rajattoman konsertissa, ne kun ovat yleensä aivan loistavia. Tällä pari vuotta sitten ilmestyneellä levyllä on mm. Eino Leinon, Katri Valan, Kirsi Kunnaksen ja P.Mustapään tekstejä lauluyhtyeen jäsenten sävellyksinä sekä ilmiömäinen Sibeliuksen Valse triste - tietysti puhtaana a cappella -versiona, niin kuin vain Rajaton sen osaa! Makupaloja: Ikävöi ihminen, Nouse lauluni ja Pakkanen. (Joista kaksi jälkimmäistä ei kyllä tee oikeutta lauluille huonon äänenlaadun takia, paremmat näytteet on nettisivujen musiikkisoittimessa.)

3) Sanna Nielsen: Stronger

Tämä kolahtaa varmaan vasta huomenna postiluukusta, mutta en malta olla hehkuttamatta sitä jo ennakkoon. Jäi sieltä Tukholmanreissulta sen verran kaivertamaan, kun se oli niin kallis siellä tavaratalossa, että tilasin kuin tilasinkin sen sitten netistä paljon halvemmalla. Skånen lahja Ruotsin schlager-genrelle, Sanna Nielsen. Sannan viime vuotista Melodifestivalen-biisiä Empty Room nyt vain ei voi kuulla liian monta kertaa, joten tässä se jälleen kerran:

Englanninkielisiä albumeita ostan suhteessa tosi vähän, mutta tämä kyllä kelpaa! =) Muita hyviä kappaleita levyltä: Magic ja Out of Reach.

Bonus - Musiikkiblogiinhan tämä leffaostoksenikin kuuluu mitä suurimmassa määrin:

Edith Piafin elämäntarina on koskettanut siitä lähtien, kun joskus teini-ikäisenä sain mummilta luettavaksi Simone Berteaut'n elämäkerran Piafista. "Jumalani, kuinka olen elänyt!" on vieläkin yksi vaikuttavimmista lukukokemuksistani ja leffa "Edith Piaf - Pariisin varpunen" yksi ehdottomista suosikeistani.

Päivän yllätys

Arjan uuden levyn kantta pääsee kurkkaamaan täällä. Oma reaktioni oli välitön OHO! On kyllä niin erilainen ja hieno, paljon modernimpi kuin mitä Arjalta on pitkään aikaan nähty. Ainoastaan kampausta olisin miettinyt uusiksi, mutta tuota tyyliä Arja nyt on viime aikoina paljonkin suosinut. Lupaa erittäin hyvää tulevaa levyä ajatellen, kun jo kuullut kappaleet (Yövieras, Elämä tekee tän, Minä taistelen ja neljäs, jonka nimi ei ole tiedossa, mutta jossa lauletaan monesti "Entä huomenna") ovat ihan loistavia, ja kansikin näyttää noin tyylikkäältä. Enää reilu kuukausi kärvistelyä, Minä taistelen -levyn julkaisupäivähän on ainakin näillä näkymin 18.11.

Tukholman tuliaisia

Viikonloppuna toteutui viimein se reissu, mistä olen haaveillut kaikki ne reilut kolme vuotta, kun olen ruotsinkielisestä musiikista tykännyt. Onneksi olen aiemminkin netin kautta pystynyt tilaamaan levyjä, niin ettei tälle Tukholman visiitille ollut kertynyt ihan mahdotonta ostoslistaa. Niin ihmeellistä kuin se onkin, palasin sieltä ainoastaan Molly Sandénin toukokuussa ilmestyneen debyyttilevyn Samma himmel kanssa. Etukäteen olin haaveillut Sanna Nielsenin englanninkielisestä Stronger -levystä, mutta sen saa näköjään netistä paljon paljon halvemmalla, ja jossakin määrin tykkään kyllä mieluummin kuunnella ruotsalaisten laulajien laulavan ruotsiksi. (Tokihan tuo Empty Room -hitin sisältävä levy on jossain vaiheessa hankittava, varmasti seuraavalla kerralla kun teen nettitilausta Ruotsin suuntaan...)

Muistin virkistykseksi Molly Sandénin kylmät väreet aiheuttava tulkinta Gabriellas sång -laulusta Så ska det låtassa 1½ vuotta sitten:

Mikä parasta, tämä laulu on päässyt bonusraidaksi levylle. Mahtavaa!

Nyt kun olen kuullut tuon koko levyn, niin täytyy oikeastaan ihmetellä, että juuri Så vill stjärnorna valittiin viime kevään Melodifestivalen -kappaleeksi.

Kai se on makuasia, mutta mielestäni jollakin tavalla parempia ja kokonaisempia kappaleita ovat esimerkiksi Samma himmel, Stanna kvar, Skör som glas tai Säg att det är regn. Tai sitten se johtuu vaan siitä, että näissä mitä en ole aiemmin kuullut, on sitä ihanaa uutuudenviehätystä.

Gabriellas sång -laulun lisäksi levyltä löytyy toinenkin cover, Jeff Buckley/Leonard Cohen -alkuperäisesittäjien tutuksi tekemä Hallelujah:
Eipä voi oikein muuta sanoa, kuin että jotkut vaan ovat syntyneet laulajiksi!

Vaikka tässä nyt on vieläkin tullut kuunnelluksi pääasiassa espanjankielistä musiikkia, niin kyllä minä tuota ruotsalaista viisuhumppaanikin (tai ehkä Mollyn kohdalla viisuballadeja) vielä rakastan. =) Musiikin kuunteleminen eri kielillä fiiliksen mukaan on suuri osa siitä nautinnosta.

Arja Koriseva - 20 vuotta kuningattarena

* In case you are interested in reading an English version of this post regarding Arja Koriseva's concert "20 years as Tango Queen", please visit my friend John's blog. He wasn't able to make it this time to Arja's concert, but I was glad to send him some photos. He translated my story of the concert in English and put it up on his blog - it must have not been an easy job knowing how difficult Finnish can be, but his Finnish is close to perfect. A British gentleman who loves Finnish music, Arja Koriseva, tango, Finland... Pretty incredible, eh? *

Sunnuntainen Arja Korisevan 20 vuotta kuningattarena -juhlakonsertti herätti allekirjoittaneessa monenlaisia ajatuksia. Ensinnäkin on todettava se, että 20 vuotta on ihan järjettömän pitkä aika fanittaa yhtään ketään - enemmän kuin kaksi kolmannesta elämästäni. En ole enää se sama kymmenenvuotias pikkutyttö, joka moneen vuoteen ei edes kuunnellut muuta musiikkia kuin Arjaa - nykyisin kyllä ostan vieläkin levyt ja käyn musikaalit, tanssit ja konsertit, mutta enää ei ole samanlaista pakkoa nähdä jokaikinen produktio tai tv-ohjelma, arkistoida jokainen lehtileike tai istua konsertissa eturivissä. Onneksi. Levyjäkin kuuntelen kotona erittäin harvoin.

Tämä ei tietenkään poista sitä tosiasiaa, etteikö näihin 20 fanittamisen vuoteen olisi mahtunut paljon ikimuistoisia hetkiä. Tärkeitä ystäviä, koskettavia lauluja, kylmät väreet selkäpiissä nostattavia vahvoja tulkintoja. Ja ennen kaikkea itse Toivakan valloittava pippurisilmä, jonka pahimmille keikkakommelluksille naureskelen yhä uudestaan. Arja on selvinnyt tanssikeikasta ilman sähköjä Kapakanmäellä, kiipeillyt puihin Sound of Musicin Mariana vaikka nuorin lapsi teki jo tuloaan, rääkynyt My Fair Ladyn Elizana, meinannut lukemattomia kertoja kompastua johtoihin pienellä esiintymislavalla ja kuulemma saanut kärpäsenkin suuhunsa kesken laulun. Tässä vain muutamia esimerkkejä niistä nauruista, jotka olen saanut. Mutta ei se ole vain se nauru - itseäni koskettaa paljon enemmän Arjan rauhallisempi puoli, joka nousee pintaan esimerkiksi konserteissa ja kirkkokonserteissa. Se nöyryys ja kiitollisuus, millä Arja on suhtautunut yleisöönsä kaikki nämä vuodet - jos joku kaipaa erityistä syytä 20 vuoden tähteyteen, niin mielestäni siinä se on.

Minkälainen sitten oli tuo 20-vuotisjuhlakonsertti? Elämys, eihän siitä mihinkään pääse. Vieläkin voin ylpeänä sanoa, ettei Suomessa tällä hetkellä ole ketään artistia, jonka konserttiin menisin mieluummin kuin Arjan. En vaan tiedä ketään toista laulajaa, jolla olisi niin vahva ja puhtaan sointuva ääni, joka ihan aina antaisi 110% itsestään yleisölleen tulkinnoissaan ja sädehtisi. Konsertin kappalevalintoihin olisin toivonut lisää yllätyksellisyyttä - en tiedä, oliko tietoista vai tiedostamatonta, mutta tosi paljon samoja lauluja kuultiin kuin 10-vuotisjuhlakonsertissa. Yllätyksiä ei oikeastaan ollut kuin Olet kastetta maan ja Tää tunne meille jää, jonka senkin Arja etukäteishaastiksissa kertoi kuuluvan konsertin ohjelmaan. Tokihan esim. Tuulen värit, Kun ilta saapuu kaupunkiin, Muisto (Memory) ja Minun tieni (My Way) ovat niin upeita kappaleita ja Arjan tulkinnat niistä niin mielettömän hyviä, että oli yksinomaan hienoa, kun ne olivat tähänkin konserttiin päässeet mukaan. Hyvä veto oli aloittaa konsertti Enkelin Silmin -laululla - se sai yleisön heti mukaan ja oli kivaa vaihtelua siihen, että se on aina tullut siellä lopussa. Ensimmäinen puolikas oli kyllä noiden liiankin tuttujen kappaleiden (Rannalla, Kultaiset korvarenkaat, Kuningaskobra...) vuoksi tylsempi, mutta onneksi toisella puolikkaalla tätä ongelmaa ei enää ollut. Toinen puolikas alkoi neljällä (?) marraskuussa julkaistavan uuden levyn laululla, ja on kyllä sanottava, että HYVÄ levy on tulossa!! Kappaleiden nimistä en ole niin varma, mutta suosikkini sain jo selville. (Palaan asiaan varmasti sitten, kun levy on ilmestynyt.) Ja kun nyt tuli kehuttua tuota Arjan vakavampaa puolta, niin siitä olivat erinomaisia näytteitä esimerkiksi Kun minuun kosketat, Jotain jää ja Kun aika on. Uuden levyn kappaleiden lisäksi konsertin parasta antia oli musikaalipotpuri Laulavat Sadepisarat - My Fair Lady - Sound of Music - Herrasmieshuijarit - Piukat Paikat - eli kaikki nuo musikaalit, joissa Arja on tähän mennessä näytellyt. Itseäni ei olisi kyllä yhtään haitannut, jos nämä kappaleet olisi esitetty kokonaisinakin ja ekalta puolikkaalta jätetty pari "liian tuttua" laulua pois. Alkuperäiset roolivaatteet oli kyllä hauska lisä, ja valokuvia tuli räpsittyä. Tämän jälkeen vielä konsertin hieno loppuhuipentuma: Rakastunut nainen, Muisto ja encorena Minun tieni. Eihän meillä lopuksi ollut muuta vaihtoehtoa kuin raikuvat aplodit seisaaltaan ja Arja sai kipittää lavalle kumartamaan useammankin kerran.

Jos minulta kysytään Arjan kaikkien aikojen parasta kappaletta, on se ehdottomasti Aina rakkaus tiensä etsii. En ole kyllä kertaakaan kuullut sitä livenä Arjan esittämänä, mutta vuoden '95 Rakastunut nainen -levyltä se löytyy.

"Kovin arvaamatta särkyy
korttitalo, jonka teet
Tiedän nyt, sen jälkeen pelkoa
on turha tuntea
Kun ei menettää voi mitään
kaikki mahdollista on
monin verroin jos vain haluaa
ja uskaltaa, voi voittaa.

Aina jostain pinnan alta,
alta kaiken poltetun,
kipinän jo tuhkaan painuneen
voi löytää uudelleen
Aina rakkaus tiensä etsii,
ja se tyhjään sydämeen
enemmän saa taas mahtumaan
uutta onneaan."
(suom. san. Pirjo Nyman)

Kaikki muu voi mennä

Missään omistamassani musiikkisoittimessa ei kyllä soi vieläkään mikään muu kuin La Oreja de Van Gogh ja Merche, joten senkin takiakin on ollut vähän hiljaista tässä blogissa. Lauantaina olin kuitenkin taas tanssimassa, ja musiikki ainakin oli loistavaa, jos muuten olikin vähän tahmea ilta. Anne Mattilasta tykkäilin ennen niinkin paljon, että paria poikkeusta lukuunottamatta kaikki levyt löytyy hyllystä, mutta viime aikoina on ollut pakko saada (ostaa...) niin monia muita hyviä levyjä, että Annen tavalliset levyt - Carpenters-covereita sisältävää kokoelmaa On siitä aikaa, kun radiota kuunneltiin lukuunottamatta - eivät ole sille listalle mahtuneet. Tietysti jos voitan lotossa tai vaikka joulupukki tuo tuon uuden Kaikki muu voi mennä -levyn (linkistä kuuntelemaan näytteitä), en pistä pahakseni =) Sen verran hyvä on esimerkiksi radioissakin hyvin soinut Viilenee-kappale, sekä Kauan sitten luotasi pakenin, jonka kuulin ensimmäistä kertaa lauantaina ja jonka tekstiin tykästyin kovasti. Hauskana kuriositeettinä keikasta vielä sellainen tarina, että vierailevana rumpalina parissa kappaleessa soitti Annen pikkuveli Arttu, n. 10 v. Kun Anne sitten kysyi biisien jälkeen Artulta, kenen rumpaliksi tämä tahtoisi alkaa, oli vastaus kuulemma "Annelin". Anne itse ei tainnut oikein tykätä tästä vastauksesta, heh! ;-D

Mars mars kaikki Tubeen kuuntelemaan Hei postimiestä - äänessä kaikki neljä laulavaa siskosta: Anne, Anneli, Anniina ja Anitta.

Päivän kevennys

Facebook'han tietää kaiken... ;) (Klikkaamalla isommaksi.)

"Kun katsoo maailmaa enkelin silmin..."

Viikko sitten vietin lauantai-iltaa pitkästä aikaa (sitten viime kesän) tansseissa, joiden solistina oli Arja Koriseva. Jos tätä joku sellainen lukee, joka ei asiaa vielä tiedä, kerrottakoon, että kyseessähän on siis ylivoimaisesti suurin esikuvani kautta aikojen - joskin nykyisellään taidan jo vähän olla kasvanut siitä fanittamisesta ulos. Vieläkin on kyllä kiva käydä moikkaamassa Arjaa silloin kun hän sopivasti lähistölle tulee esiintymään, ja konsertit, tanssit, musikaalit, kaikki kelpaa. Musikaalia varten voi toisinaan reissata pitemmällekin :D Kirjanpidon mukaan melkein 70 käymästäni keikasta yli puolet on olleet tanssikeikkoja, joten ei kyllä mikään ihme, että muutamat kappaleet tursuu jo ulos korvistakin. Mutta, kahdenkymmenenkin fanitusvuoden jälkeen on todettava, että kyllä niitä hyviäkin biisejä seteistä löytyy! Valasrannassa kuultiin sellaisiakin vanhoja klassikoita kuin Rakkauden vanki, Kun minuun kosketat (tietenkin, kun illan toisena artistina oli alkuperäinen duettokumppani Ari Klem) ja Enkelin silmin (aina vaan tuo yhtä hyvän fiiliksen). Marraskuussa saadaan pitkästä aikaa levyllinen ihan uutta Arjan musiikkia, joten maistiaisina tulevasta kuultiin Yövieras ja Elämä teki mulle tän. Sanoja en niin paljon kuunnellut, mutta melodioista ja rytmeistä tykkäilin kovasti! Ja parastahan Arjan keikoissa on aina se, että taatusti tietää artistin vetävän täysillä ja antavan kaikkensa.

Eipä muuta kuin kuun loppua ja 20-vuotisjuhlakonserttia odotellessa! Tällainen kylmät väreet ainakin allekirjoittaneelle aiheuttanut esitys kuultiin 10 vuotta sitten juhlakonsertissa:


Ehdottomasti Arjan parhaita tulkintoja kautta aikojen! Kiitokset myös videon lataajalle.

Merche: Discografía completa

Lisää tuuletuksia! Kyllä se on sitten kiva vihdoin omistaa Merchen Discografía completa! (Kuva täällä.) Jo kaksi päivää se on soinut repeatilla tietokoneessa, stereoissa tai puhelimessa eikä loppua näy (...no jos ihan rehellisiä ollaan, niin tietysti vähän La Orejaa väliin...). Ihan muutamaa Merchen ensimmäisen Mi sueño -levyn kappaletta lukuunottamatta tunsin kaikki laulut jo hyvin etukäteen, joten tiesin, että rahoille tulee vastinetta ja paljon. Kaikkien neljän julkaistun levyn lisäksi paketti sisältää siis harvinaisempia demoja sisältävän CD:n sekä DVD:n, jossa on musiikkivideoita ja muutama haastattelupätkä sekä valokuvia. Esimerkiksi tämä ihana Cal y arena'n akustinen versio siltä löytyy (alkaa kohdasta 3:40):



Ja tämän olen maininnut ennenkin, mutta yhtä coveria lukuunottamatta kaikki laulut ovat siis Merchen itsensä tekemiä. Tähänkin blogiin olen jo niin paljon Merchen lauluja laittanut, ettei äkkiseltään tule mieleen yhtään tiettyä, jonka vielä haluaisin laittaa, paitsi tuo David Bisbalin Dígale-alkuperäiskappaleesta tehty versio.



Melkein sanoisin, että koko loppuvuonna ei kyllä tarvitse enää uusia levyjä ostaa, mutta siinäkin on pari muttaa: 1) Lokakuun Tukholman reissu (sen nyt tietää, mitä tapahtuu kun allekirjoittanut pääsee ruotsinkielistä pop-musiikkia myyvään kauppaan...) ja 2) Arjan lokakuussa ilmestyvä uusi levy.

P.S. En ollut uskoa korviani, kun La Oreja de Van Goghin levy, juuri tuo viime viikolla saamani A las cinco en el Astoria, soi tänään Stockalla ilmeisesti Barcelona-teemakampanjan kunniaksi. Olin kuunnellut levyä juuri ennen kotoa lähtöä ja olin jo ihan varma, että biisit soivat niin kovaa omassa päässäni, mutta kyllä ne kuitenkin siellä tavaratalon käytävillä kaikuivat. Saako sitä levyä muka Suomestakin?!?