Espanja: 1. semifinaali

Note to self: Älä enää ikinä hukkaa aikaasi katsomalla Espanjan euroviisukarsintojen esityksiä. (Hah, ihan kuin tuokaan lupaus pitäisi...) Jos kappaleita pelkästään kuuntelee, osa niistä säilyy ihan siedettävinä. Tämäkin olisi tosin pitänyt muistaa Espanjan viime vuoden finaalin perusteella... Etukäteissuosikkini La Red de San Luis & Gracias Madre Tierra oli edelleen hieno kappale, mutta aika köyhän miehen Il Divolta se lopulta näytti ja kuulosti. Yulia Valentaunin kappaleesta Uh la la päädyin ihme kyllä pitämään edes vähän (tosin jälleen lavashow poisluettuna), vaikkakin eniten siinä varmaan häiritsi se, etten yleensä voi sietää mitään noin monotonisia renkutuksia. Noelia Cano (Cruza los dedos, finaaliin) ärsytti paljon, Melody y los Vivancos (Amante de la luna, finaaliin) ärsytti vielä enemmän ja siinä se sitten olikin - ai niin, plus El patito, mikä kertoo kyllä kahdesta edellisestä aika paljon, että tätäkin inhosin vähemmän. Kolmas finalisti La La Love You (Dame un beso) ei sekään mikään ruudinkeksijä melodiansa ja sanojensa puolesta ole (no joo, milloin Euroviisut olisi...), mutta ainakin se hymyilytti eikä ärsyttänyt siinä määrin kuin nuo edelliset. Espanjan karsintojen on tietysti paha ruveta jonkun Melodifestivalenin kanssa kilpailemaan, mutta voisi sitä nyt edes vähän yrittää. Ensimmäiseksi palkkaisin niille paremmat stylistit, koreografit ja kieltäisin englanniksi laulamisen. Taisi olla illan positiivisin anti, että oli sentään Barcelonan semi kyseessä.

Luojan kiitos siinä maassa osataan tehdä niiiiiiiiin paljon parempaakin musiikkia!

P.S. Se oli kyllä niin ihanan espanjalaista, että lähetys kestää tuntikausia, väliin höpistään kaikkea mahdollista turhaa eikä asiaan tunnuta pääsevän millään. Jos vielä olisi joutunut kärsimään livelähetyksessä todennäköisesti olleista vähintään vartin mainostauoista... Niitä ei ole kyllä yhtään Espanjasta ikävä. :p Onneksi katsoin vaan pätkät esityksistä, kului paljon vähemmän aikaa hukkaan =)