Melodifestivalen 2009: 1.semi, Göteborg

Tätä on odotettu: Melodifestivalen 2009:n ensimmäistä semifinaalia!! Olin niin innoissani, kun se alkoi taas, mutta lopputulos ärsyttää kyllä ja kunnolla! En muista, milloin olisin näin paljon joutunut pettymään ruotsalaisten äänestyskäyttäytymiseen. Globenin finaaliin menivät Emilia: You're My World ja Alcazar: Stay the Night, Andra chanseniin Scotts: Jag tror på oss ja Caroline af Ugglas: Snälla snälla. Missä Shirley Clamp?!? Missä Marie Serneholt?!? (Ja mikähän logiikka siinäkin on, että SVT:n Melodifestivalen-sivuilla voi katsoa uudestaan ainoastaan pudonneet kappaleet eikä jatkoon päässeitä? Linkkaisin YouTubeen, mutta sieltäkin SVT vaatii niitä poistamaan sitä mukaa kun sinne ilmestyvät...) Tässä kappaleet omasta mielestäni parhaimmasta huonoimpaan:

1. Emilia: You're My World
2. Marie Serneholt: Disconnect Me
3. Shirley Clamp: Med hjärtat fyllt av ljus
4. Jonathan Fagerlund: Welcome To My Life
5. Alcazar: Stay the Night
6. Nina Söderquist: Tick Tock
7. Scotts: Jag tror på oss
8. Caroline af Ugglas: Snälla snälla

Tuosta Shirleyn biisistä, Med hjärtat fyllt av ljus, on sanottava, ettei se kyllä ihan För att du finns'in tai Empty Room'in tasoinen ole, vaikkakin ensimmäinen siitä (lähinnä samantyyppisen toteutuksen takia) kyllä tuli kovasti mieleen. Ja ihan kuin Shirleyn ääni ei olisi ihan riittänyt siihen... Mutta tykkäsin siitä silti, enkä ymmärrä, miksei se päässyt pidemmälle. Marie Serneholtin Disconnect Me'ssa oli ainakin mun tanssijalkaan menevä rytmi, vaikkakin säkeistö kyllä lupasi vähän enemmän kuin mitä keskinkertainen kertsi sitten tarjosi. Mutta mistä ihmeestä tuo Marie on niin tuttu, tai keneen hänet sekoitan, en vaan saa päähäni... A-Teensistähän hän on lähtöisin, mutta enpä kyllä sitäkään bändiä ole niin paljoa kuunnellut että tuntisin laulajat ulkonäöltä. Kolmas kappale, mistä oikeasti tykkäsin, oli onneksi finaaliin mennyt Emilian You're My World. Kymmenen vuoden takainen Big Big World oli lähinnä rasittava renkutus, onneksi tämä sentään ihan eri luokkaa.

Alcazaria luulin ennakkokaavailuissa suosikikseni, mutta osoittautui pettymykseksi. Varmaan niillä neonpunaisilla ja turkooseilla vaatteilla oli jotain tekemistä asian kanssa (#&%¤), ja biisikin oli vähän liian itseään toistava. Varmasti kyllä on yksi voittajasuosikeista, sitä en epäile yhtään. Scottsin Jag tror på oss'han oli demovaiheessa Linda Bengtzingin esittämä, mutta ei tämä toteutus ainakaan yhtään Lindalle sopivalta kappaleelta kuulostanut. (Ja parempi toki Lindan nyt ottaa vaan rauhallisesti ja odotella uutta tulokasta kuin tuhlata voimiaan stressaavassa MF-rumbassa...) Jotenkin tekopirteä, ja aika paljon jotain päälle liimattua positiivisuutta, tai siltä ainakin vaikutti. Samantyyppisestä Jonathan Fagerlundin kappaleesta Welcome To My Life tykkäsin enemmän, vaikutti paljon aidommalta. Nina Söderquistin Tick Tock -kappaleessa oli kivaa räväkkyyttä, mutta lavashow ja lähinnä artistin nahkapuku ei todellakaan toiminut. Caroline af Ugglasista en mieluiten kirjoittaisi yhtään mitään, on ollut suuri inhokkini jo vuodesta 2007. Tällä kertaa biisi oli sentään edes siedettävän tapainen, mutta en kyllä vieläkään ymmärrä, miten tuolla lauluäänellä (variskin osaa raakkua paremmin) ja ulkonäöllä telkkariin pääsee. Ja oli kyllä järkytys, että tämän artistin biisi oli myös se kansainvälisen juryn valinta... Ennen sen julkistamista olin ihan varma, että siinä vähintään olisi Shirleyn takaportti päästä uudestaan karsimaan finaaliin.

Vaikkei lopputulos ollutkaan toivottu, niin huippukivaa kuitenkin, että show on taas käynnissä. Hassu ja omituisia höpöttelevä juontaja Kristian Luuk oli vaihtunut ehkä vähän perinteisempään Petra Medeen, josta myös tykkäsin - kymmenine mekkoineen. Alussa hihittelin itsekseni viime vuoden edustajalle Charlotte Perrellille, josta oli filmattu insertti, jossa hän muka ei halunnut luopua Sångfågel-palkinnosta ja kommentoi kotisohvalla muka katkerana viime vuoden Euroviisu-flopistaan "Kan man inte kolla på något nytt liksom?!". Ja musikaaliteema, vaikka olikin täyttä huumoria, oli ihana! (Inserttilinkistä näkee sitäkin.) En edes halua muistella eräänkin nimeltä mainitsemattoman maan viikontakaista finaalia hunkseineen ja muine rimanalituksineen... Ensi viikon Skellefteån semissä ei tosin ole ketään suosikkejani, mutta kyllä niistä kolmannesta ja neljännestä semistä vielä hyvä tulee.