Melodifestivalen 2009: 2. semi, Skellefteå

Joo. Ei kannata olla tänä vuonna allekirjoittaneen suosikki Melodifestivalenilla, koska silloin uhkaa jatkosta karsiutuminen melko varmasti. Sitten rupean kyllä oikeasti murjottamaan, jos Molly tai Anna Sahlene & Maria Haukaas Storeng juuttuvat alkueräänsä. Skräll ("kohu") -sanaa voitaneen käyttää tälläkin kertaa, kun H.E.A.T paineli suoraan Globeniin. Onneksi toisena sentään Måns Zelmerlöw, Andraan Amy Diamond ja Lili & Susie. Jos olisi saanut toivoa, niin näinhän se paremmuusjärjestys olisi ollut:

1. Måns Zelmerlöw: Hope & Glory
2. Jennifer Brown: Never Been Here Before
3. Amy Diamond: It's My Life
4. Cookies 'n' Beans: What If
5. Markoolio: Kärlekssång från mig
6. Lili & Susie: Show Me Heaven
7. H.E.A.T: 1000 Miles
8. Lasse Lindh och bandet: Jag ska slåss i dina kvarter!

En kyllä vielä tähän päivään asti ymmärtänyt sitä joka puolelta tulvivaa Måns-hehkutusta, mutta kyllä se vaan niin on: Kempe teki taas ihan superhyvän kappaleen! Ruotsalaista viisuhumppaa parhaimmillaan. Rallattelen Hope & Glorya jo nyt ja pahaa pelkään, että myös koko ensi viikon... Ja pirun vaikea tuosta Månsistakaan on olla tykkäämättä (uskokaa pois, yrittänyt olen). Måns oli niin suloisen jännittynyt ennen tulosten julkistamista, mutta eihän tuosta nyt kahta sanaa ollut, finaalipaikka oli varma jo sillä hetkellä kun mies ilmoitti kisaan lähtevänsä. Vaikka Marie Serneholt oli hyvä viime viikolla, taisi unelmavävyainesta oleva poikaystävä pistää vielä piirun verran paremmaksi, ihme kyllä. Tosin jos Ruotsi haluaa lähteä toisena vuonna peräkkäin lähes identtisellä kappaleella tavoittelemaan sijoituksia 15 ja risat, niin tämän ne valitsevat. H.E.A.T:in kasariheavyrock-genre taas ei tunnetusti uppoa minuun pätkän vertaa - juuri kun Suomestakin päätettiin valita kevyempää niin tuota räminää kaipaan kyllä Ruotsista vielä vähemmän. Biisi sinällään oli kyllä ok, se on pakko myöntää.

Amy Diamondia fanittelisin varmasti paljon enemmän, jos olisin siinä 20 vuotta nuorempi, vaikka nytkin täytyy todeta, että jotakin sympaattista siinä tytössä kyllä on. It's My Life oli ihanan tarttuva rallatus ja hyvin ja ennen kaikkea energisesti Amy sen veti. Parempi kuin Thank You viime vuonna - ja sitten kun joskus isoksi kasvettuaan oppisi vielä laulamaan puhtaammin eikä niin paljon nenäänsä, niin tykkäisin vielä enemmän. Lili & Susie on kai (?) olleet jotain suurta 80-luvulla, ja sieltä oli valitettavasti biisikin suoraan. En voinut kuin nauraa melko tarkkaan koko laulun läpi.

Omasta mielestäni paras kappale Månsin jälkeen oli Jennifer Brownin Never Been Here Before, jolle ei siis minkään sortin jatkopaikkaa herunut. Olisi kyllä varmaan jäänyt Emilian You're My World'in jalkoihin finaalissa, siinä määrin varsinkin esitykset muistuttivat toisiaan. Aina tuonne näköjään mahtuu sekaan yksi country-kappalekin, ja tänä vuonna se oli Cookies 'n' Beansin What If. Kivan erilainen se oli jo genrensäkin takia - ainoastaan esityksen ihan liika dramaattisuus häiritsi. Markoolio + balladi -yhtälö ihmetytti varsinkin tämän takia (Linda! :D) ja kunnolla, mutta kyllähän se sitten vitsiviisuksi paljastui. Ei kyllä tuota(kaan) ruotsalaishuumoria tajuttaisi ulkomailla. (Eikä kerrota kenellekään, että sävellys ja taustat oli mielestäni oikeastaan aika hienot... :p) Lasse Lindhin biisi oli melko tarkkaan turha - ei onneksi sentään ihan niin turha kuin miehen viimevuotinen.

Sitten viime lauantain ruotsalaiset ehtivät haukkua pystyyn sekä uuden systeemin (liian monimutkainen) että juontaja Petra Meden (koska ei ole Kristian Luuk). Minä ainakin tajusin sen systeemin, joten ei se nyt ihan hirveän monimutkainen voi olla... Ainoastaan se on tyhmää, että kansainvälisen juryn valinta voi olla jompi kumpi niistäkin, jotka ovat päässeet jo Andraan. Tässä tapauksessa niille tulee siis kaksinkertaiset mahdollisuudet päästä finaaliin, joko Andrasta tai juryn valitsemana. Eikö juryn suosikki voisi olla sellainen, joka muuten ei olisi päässyt jatkoon ollenkaan? Toki sekin tietysti riippuu siitä kuka tulee valituksi juryn suosikiksi: Viime viikon Caroline af Ugglasille en tosiaankaan olisi halunnut yhtään ylimääräisiä finaalimahdollisuuksia, mutta tämän viikon Amy Diamondille kyllä. Ja Petra Medehän on vaiks kuin hyvä! Minä tykkään.