*sigh*

Ei mitään muuta sanottavaa :D Paitsi että näkisinpä tämän joskus livenä!

Musikaalisivistyksen täydentämistä

Meneillään olevassa digiboksin kovalevyn tyhjennysprojektissa pääsin tänään siihen vaiheeseen, että katsoin vihdoin Jesus Christ Superstarin, jota en koskaan ollut nähnyt. Toki niitä on musikaalifriikillä vielä useampiakin musikaaleja, mitkä täytyy ehdottomasti nähdä - tosin nyt lista on yhtä produktiota lyhempi. Johtuneeko 70-luvun toteutuksesta, puhkikuluneesta aiheesta vai mistä, mutta ihan kauhean paljon en JCS:sta tykännyt. Vähän samanlainen olo jäi kuin taannoin Hairin jälkeen, eli jotenkin sekava ja levoton. Jesus Christ Superstarin musiikkikaan ei etukäteen ollut tuttua - niin, paitsi tietysti I don't know how to love him, jonka tosin en edes muistanut kyseisestä musikaalista olevankaan. Ehdottomasti musikaalin paras laulu!


Huomenna tulee paikatuksi vihdoin toinen jättimäinen aukko musikaalisivistyksessäni, nimittäin The Phantom of the Operan kokoinen.

Huojuva talo

Tänään vaikka tällainen päivän biisi:


Pääsiäisenä katselin vasta hankkimaani Anna Erikssonin Live 2008 DVD:tä ja muistin taas, miksi niin monta kyseisen artistin levyäkin hyllystäni löytyy. Hienoja tekstejä ja koukuttavia melodioita, varsinkin nuo uusimmat Annan ja Sipe Santapukin tekemät laulut Ihode-levyltä. Annan tekemästä laulustahan on myös blogini nimi, tosin Jari Sillanpään levytyshän se on. Monen hyvän Anna Erikssonin oman laulun lisäksi DVD:llä oli myös muutama uusi tuttavuus, mm. itselleni aiemmin tuntematon Benny Andersson - Björn Ulvaeus -tuotantoa oleva When All Is Said And Done. The Phantom of The Operasta tutun ihanan All I Ask Of You -kappaleen löysin nyt pitkästä aikaa uudestaan, elokuva odottaakin digiboksilla katsomistaan.

Sinussa on jotain

Eilen pääsin vähän muistelemaan sitä aikaa, kun Suomenkin Euroviisukarsinnoissa oli vielä hyvää musiikkia. Annika Eklundista olen tykännyt paljon jo tangoprinsessa-ajoista lähtien (vuosi 2001), ja musiikki on edelleenkin mukavaa ja iloista (tosin tanssijan näkökulmasta vähän tasapaksua) pop-iskelmää. Mutta kun laulut muuten on loistavia, ei sitä joka artistilta tarvi tullakaan kaikkea mahdollista tanssilajia.

Vanhana Ultra Bra -fanina tämä Kerkko Koskisen sävellys Shanghain valot kyllä uppoaa allekirjoittaneeseen enemmän kuin hyvin:


Meninköhän muistaakseni fuskuna eilen, tosin toimisi loistavasti myös buggina...

Saman 2006 vuoden toinen viisukarsintakappale Sinussa on jotain on myös hyvä:


Lisäksi kuultiin tietysti monia muita suosikkilaulujani, kuten uusin sinkku Julia jäi henkiin, Särkyvää, Valoja ja varjoja, Sydän täynnä tyhjää, Ole hiljaa ja suutele mua, Rakkausseikkailu 2007... Ihme kyllä tuttujakin riitti mukavasti, joten varsinkin hiljaisemman alun jälkeen ilta oli taas kiva. Saattaapa olla, että 15.4. ilmestyvä uusi levy löytää tiensä ennemmin tai myöhemmin minunkin levyhyllyyni. Siitä ei taida olla pelkoa, että Annika Iskelmä-Finlandiaa tänä vuonna voittaisi, vaikka ehdolla onkin... Omasta mielestäni palkinto kuuluu ehdottomasti Finlandersille.

Qui je suis?

Tänään on vähän tällainen olo. Tai on itseasiassa ollut koko kevään, mutta tämän päivän teemalauluksi se sopii erinomaisesti. Oho, pitkästä aikaa teki mieli kuunnella ranskankielistä musiikkia... Vanha kunnon Kyo - vieläköhän sitä kuunnellaan Ranskassa?

"Näin vanha swingi kutsuu meitä tanssimaan..."

Sain sitten piiiiiiiiitkän tauon jälkeen patistettuani itseni eilen tansseihin. Olin varautunut jäämään seinäruusuksi, koska varmaan taukoni aikana kaikki tututkin olisivat mut jo unohtaneet, mutta vielä mitä. Tanssia neljä tuntia lähes putkeen, ja tutut hakivat minkä ehtivät. Cha cha'ta on tullut tanssittua tässä kevään aikana ihan tunneillakin jokusen kerran, ja sen nyt tiesi etukäteenkin, että Eija Kantolan tansseissa hyviä - ei vaan loistavia - lattareita olisi tiedossa.

Muun muassa näiden kappaleiden takia eilinen oli loistoilta (alkuperäiskielisinä versioina...):

Cha cha Para toda la vida (Kylmä, kuuma ja kaunis, jonka osittain espanjaksi laulamisesta Eija Kantola saa ehdottomasti hatunnoston allekirjottaneelta :D)


Valssi Padam, padam (Edith Piaf, kukas muukaan! Tämä tosin kuultiin suomeksi)


Eikä tietysti Eija Kantolan uusimmalta levyltä löytyvä bugg Haaremin hunnut ole hassumpi sekään, tosin Argentiina on vielä parempi, muttei ollut YouTubessa. Samoin olen aina tykännyt The Pointer Sistersin kappaleesta Slowhand, jonka Eija Kantola on levyttänyt nimellä Kiiruhda hiljaa.

Ei epäilystäkään, totesin saman jo viime kesänä eikä se siitä ole mihinkään muuttunut, että kyseessä on Suomen tämän hetken paras tanssiartisti.

"Encuentro mil razones para amarla..."

Tämä blogi on nyt vaarassa muuttua Merchen faniblogiksi, mutta en vaan voi sille mitään. Tuli pienoinen uskonpuute tämän vuoden Euroviisujen kanssa, että onko sieltä tulossa yhtään hyviä kappaleita (on! Islanti ainakin, niin ja Iso-Britannia... en tiedä, jääkö se sitten siihen...), joten päätin keskittyä musiikkiin, jota täydellisempää ei tällä hetkellä olekaan. Tällä viikolla vihdoin vahvistettiin, että Merche on lähdössä ensimmäiselle kiertueelleen Etelä-Amerikkaan! Kaikkien niiden kappaleiden lisäksi mitkä olen tänne blogiin jo laittanut, suosikkikappaleideni listalla on lähestulkoon kaikki muutkin Merchen kappaleet. Itseasiassa olen kaivanut YouTubesta tai kuullut Last.fm:n kautta melkein kaikki neljän levyn laulut, ja rehellisesti sanottuna en ole löytänyt ensimmäistäkään, mistä en tykkäisi. Varmaan se, miksi niin paljon niistä tykkään, johtuu siitä, että ne avautuvat niin helposti, kertovat arkipäivän tilanteista ja jokainen on pieni oma tarinansa. Ja uskaltavat ottaa kantaa, kuten Yo debería. Puhumattakaan sävellyksistä, jotka ovat aika lähellä täydellisiä. Fiiliksestä ja päivästä riippuen kuuntelen balladeja, kuten Dos extraños tai Dígale, tai sitten vauhdikkaampia kuten Ya no me digas lo siento ja Necesito libertad (aimitenniin haluan uuden hatun?! :D) Ja jos Porqué ei ole maailman täydellisin pop-laulu, niin mikä sitten? Kysynpähän vaan. Kyllä täytyy olla musikaalisesti supernero, että kerta toisensa jälkeen osaa luoda noin täydellisiä lauluja. Ja todellakin, kaikki kappaleet on itsensä Mercedes Trujillo Callealtan käsialaa. (Paitsi Dígale, joka on alunperin David Bisbalin levyttämä. Jostain kumman syystä tykkään tuosta Merchen versiosta paljon enemmän! :D)

En kyllä yhtään tiedä miksi, mutta yksi koukuttavimmista kappaleista tällä hetkellä on Pegadito a mí.

Enkä vieläkään saa tarpeekseni tuosta Andalusian aksentista! Ja koko studio kaikuu, kun Merche laulaa ilman säestystä.


Haastattelun loput osat: Osa 2 & osa 3. Ai niin, ja tuo otsikon biisihän on Mil razones.

Esiintymisjärjestysten arvonta

Tänään oli esiintymisjärjestysten arvonta semifinaaleihin ja Big 4 -maiden + isäntämaa Venäjän osalta myös finaaliin. Kärjistäen voisi sanoa, että parhaassa tapauksessa edes biisillä ei ole niin paljon väliä kuin starttinumerolla semissä/finaalissa - sangen kummallista, mutta niin se vaan menee. Niinäkin viime vuosina kun olen esimerkiksi Melodifestivalenia seurannut, voittokappale on esiintynyt joko ensimmäisenä tai viimeisenä. Varsinaiset viisut on sitten taas vähän eri juttu; lukemani mukaan alkupää on huono, koska viimeisimmät kappaleet jäävät parhaiten mieleen. Ruotsilla ei juuri parempi tuuri käynyt kuin viime vuonna. Pahamaineiselta kakkosstarttinumerolta se sentään onnistui välttymään, mutta joutui jälleen alkupäähän, ensimmäisen semin viidenneksi. Olin niin jo ehtinyt ajatella, että kappale varsinkin sen korkean loppusävelensä perusteella kuulostaisi hienolta jossain mahdollisimman loppupuolella. No, ehkä finaalissa sitten, jos sinne asti selviää... Ja, huvittavaa kyllä - jos Malena Erman pääsee edes semifinaaliinsa esiintymään, koska ainakin näillä näkymin keikkakalenterissa lukee kyseisen semifinaalipäivän kohdalla oopperaesitys Wienissä. Espanja sai valita oman esiintymisnumeronsa finaalissa, ja siellä on kyllä tilastot opiskeltu, koska valitsivat finaalin viimeisen esiintymispaikan eli 25:nnen. Niin paljon kuin muusta espanjalaisesta musiikista pidänkin, harmittaa, että finaali loppuu tuollaiseen (erästä asiantuntijaystävääni lainatakseni) "lätyskään" - olen onnistunut kyllästymään siihen edes kuuntelematta sitä. Ranska on finaalin kolmas kappale. Toivottavasti sen jälkeen tulee joku vauhdikkaampi, joka saa allekirjoittaneen taas heräämään!

Tylsä päivä, kun kaikkea tällaistakin tänne höpisen.

Ruotsi 2009: Malena Ernman - La voix

Malena Ernman & La voix'han sen Melodifestivalenin sitten voitti ja edustaa Ruotsia toukokuussa Moskovassa. (Tarvittaessa kaikki lopputulokset löytyy täältä.) Sanotaanko, että olen ihan semityytyväinen tulokseen - sama juttu kuin Espanjan kanssa: tämäkin biisi kuului paremmuusjärjestykseni keskikastiin, joten harmittaa, etteivät suosikkini pärjänneet, mutta toisaalta olen helpottunut, koska olisi Ruotsi huonommankin voinut valita. Vanhaan malliin tuntuvat naapurimaassa olevan kovastikin luottavaisia kappaleen voittomahdollisuuksista Moskovassa, mutta itse en kyllä sentään ykköstilaan jaksa uskoa. Muista sijoituksista en mene puhumaan mitään. Jo toista vuotta peräkkäin muuten Ruotsia edustaa Fredrik Kempen tekemä laulu.


Tykkäsin:
- kertosäkeen melodia (tosin sanoista on edelleen vaikea saada selvää)
- tietynasteinen erilaisuus, ei kuitenkaan liian outo
- laulajan puku
- koreografia

En tykännyt:
- genre
- laulaja
- säkeistön melodia
- Yön kuningattaren aariaa muistuttava kohta

Tämä oli allekirjoittaneen mielestä paremmuusjärjestys finaalissa:

1. Måns Zelmerlöw: Hope & Glory
2. Sarah Dawn Finer: Moving On
3. Molly Sandén: Så vill stjärnorna
4. Agnes: Love, Love, Love
5. Emilia: You're My World

6. Malena Ernman: La voix
7. E.M.D.: Baby, Goodbye
8. Alcazar: Stay The Night

Kaukana takana:
9. Sofia: Alla
10. H.E.A.T: 1000 Miles
11. Caroline af Ugglas: Snälla snälla

Ja kukaanhan ei enää sitten muista sitä, että väitin Mollylla olevan jotain mahdollisuuksia pärjätä... Ei tykänneet juryt eivätkä katsojatkaan, surullista. Oli sitten varmaan liian tylsä kappale, mistä en ole kyllä yhtään samaa mieltä. Jäi peräti finaalin viimeiseksi :( Etukäteissuosikkeja ainakin Ruotsin median mukaan olivat Malenan lisäksi Caroline af Ugglas ja Måns Zelmerlöw, ja oikeasti jouduin viikon ajan pelkäämään, ettei tulisi skräll'ien skräll'iä ja Ugglas voittaisi. Tiukille se menikin, 2. sija ja ainoastaan 4000 ääntä (! n. 1 750 000:sta) eroa Malenaan. Tuollaisten friikkien menestymis- mahdollisuudet on juuri yksi niistä asioista, joita inhoan Euroviisuissa. E.M.D.:n 3. tilasta yllätyin, koska itselläni se oli kategoriassa "suht turhat", mutta varmaan taas pikkutyttöjen äänillä on ollut vaikutusta. Måns voitti alueraatien äänet, mutta Ruotsin menestymismahdollisuuksia viisuissa ajatellen täytyy kyllä olla ihan tyytyväinen, että kansa uskalsi äänestää jotain vähän erilaista. Hope & Glory (4.) on erittäin hyvä biisi, mutta aika tavallinen kuitenkin. Alcazar (5.) nyt on yksi niistä Melodifestivalenin instituutioista, jotka vaan pärjää biisistä riippumatta - keskikastia niin alueellisten juryjen kuin katsojienkin mielestä. Sarah Dawn Finer putosi yhtä ropinalla kuin Måns alueraatien toisen sijan jälkeen, harmi. Hieno biisi olisi ansainnut paremman kuin kuudennen sijan. H.E.A.T:in ällötykset (7.) pärjäsivät liian hyvin, tyhmää. Agnesin 8. ja Emilian 9. sijat oli melko odotettuja, kaikilla nyt vaan ei ole niin hyvä musiikkimaku kuin mulla =) Ja Sofian turhaakin turhempi Madonna-lookin kopiointi + kreikankielen oppitunti (valitettavan tyypillinen euroviisu muuten) sai ansaitsemansa viimeistä edellisen sijan. Eipä ole ollenkaan oma lehmä ojassa, kun Sofian kreikan kieli häiritsee huomattavasti paljon enemmän kuin voittajaviisun ranska... :D

Sivuhuom. Illan paras vitsi: Insertti Shirley Clampista uudella uralla kassantätinä laulamassa "En pizza ska ätas" (MF 2004: "Min kärlek ska brinnas") ja "Med kassen fyllt av mat" (MF 2009: "Med hjärtat fyllt av ljus"). Nauroin aivan vedet silmissä!! :D Olipa muuten itse Marija Šerifović paikalla lukemassa kv. juryn tuloksia... Molitva on ainakin 2000-luvun hienoin Euroviisut voittanut kappale. Ja vielä on sanottava sekin, että juontaja Petra Medekin on onnistunut voittamaan ruotsalaisten sympatiat puolelleen alun vastustuksesta huolimatta. Minä tykkäsin alusta lähtien! Toivottavasti juontaisi ensi vuonnakin.

Tähän lopuksi vielä se oma suosikkikappaleeni - vaikka nuo viisi ensimmäistä listallani olivatkin tänä vuonna suht tasavahvoja. Måns ja Hope & Glory tällä kertaa akustisena versiona, melkein jo alan ajatella sen olevan alkuperäistäkin parempi!

11. maaliskuuta

Tämän päivän päivämäärään liittyen on ehdottomasti laitettava tänne La Oreja de Van Goghin Jueves ("Torstai"):



Laulunsanojen konteksti on siis päivälleen viisi vuotta sitten tapahtuneet Madridin terrori-iskut. Kuten solisti Leire Martínez tuossa alussa sanoo, se on laulu tapahtumista, joista he eivät olisi halunneet kirjoittaa. Olin itse silloin vaihdossa Ranskassa, ja kyllä tapahtunutta muutaman kerran tuli mietittyä sen jälkeen Pariisin metrossakin. Mutta toisaalta, ei sitä voi pullossakaan elää - se tapahtuu, mikä on tapahtuakseen. Tämä on yksi niitä kappaleita, minkä takia rakastan musiikkia: se koskettaa ja herättää tunteita, lohduttaa ja antaa uskomattoman paljon voimia. Olen ihan varma, että jos on olemassa joku lista maailmankaikkeuden merkittävimmistä lauluista, tämän täytyy olla sillä.

Laitan tähän vielä oman vapaan käännökseni (alkuperäiset sanat täällä), jotta kielitaidon puute ei ole este kappaleen ainutlaatuisuuden ymmärtämiselle. Käännöksen ei ole tarkoituskaan olla täydellinen vaan sen pointtina on antaa käsitys siitä, mistä laulussa puhutaan:

Jos olisin kauniimpi ja vähän fiksumpi,
jos olisin erityinen ja lehdestä tuttu
Olisin tarpeeksi arvokas tulemaan vaunun läpi
ja kysymään kuka olet

Istut vastapäätä etkä edes arvaa,
että laitoin takiasi kauneimman mekkoni
Ja nähdessäni haukotuksesi heijastuvan lasista
kyyneleet tulvivat silmiini

Äkkiä katsot minua, katson sinua ja huokaiset
Suljen silmäni ja käännät katseesi pois
Tuskin hengitän, tunnen itseni pieneksi
ja alan vapista

Niin menevät ohi päivät maanantaista perjantaihin
kuin pääskyset Bécquer'in runossa
Asemalta asemalle, sinä ja minä vastapäätä
hiljaisuus tulee ja menee

Äkkiä katsot minua...

Yhtäkkiä huuleni heräävät
ääntävät nimesi änkyttäen
Ajattelet varmaan "onpa hullu tyttö"
ja tekee mieleni kuolla

Mutta aika pysähtyy, lähestyt sanoen
"En edes tunne sinua vielä ja jo oli ikävä,
Joka aamu valitsen tämän junan
enkä vaihdotonta yhteyttä"

Olemme tulossa perille, elämäni on muuttunut
Erityinen päivä tämä maaliskuun 11.
Tartut käteeni, saavumme tunneliin,
joka sammuttaa valot

Löydän kasvosi tunnustelemalla käsilläni
Kerään rohkeuteni ja suutelen huuliasi
Sanot rakastavasi minua ja lahjoitan sinulle
sydämeni viimeisen henkäyksen.

P.S. Kyllä minä sitten muuten tykkään tuosta Leire Martínez'ista. Ja paljon! =)