Musiikkivuosi 2009

Joulukin jo oli ja meni ja pukki toi Suuren musikaalikirjan... :D Kun nyt tässä vuosi on kääntymässä uudeksi, niin tuntuu olevan tapana siellä sun täällä vetää yhteen kulunutta vuotta. Keksin tämän idean jo eilen illalla, enkä millään meinannut saada unta, kun suunnittelin näitä kivoja listojani! Eli tässä se tulee - Muñeca de Trapo'n musiikkivuosi 2009 pähkinänkuoressa. Tarkennuksena vielä, etten puhu tässä välttämättä vuonna 2009 julkaistuista levyistä tai kappaleista, vaan niistä joita tänä vuonna itse kuuntelin.

1. Vuoden uusi löytö: Merche

Helmikuussa kuulin ensimmäistä kertaa Eras tu'n ja se oli kyllä rakkautta ensikuulemalta. Kätevästi juuri edellisen vuoden lopulla ilmestynyt Discografia completa löysi tiensä Espanjasta levyhyllyyni, joten ei tarvinnut alkaa metsästellä eri levyjä eri paikoista. Tähän näytteeksi jouluaattona tv:stä tullut ohjelmapätkä, jossa Merche tulkitsee hiljattain menehtyneen Nino Bravon kappaleen Mi gran amor.



Myös kärkisijoilla: Leire Martínez, Girls Aloud

2. Vuoden paras hankkimani CD:
La Oreja de Van Gogh - A las cinco en el Astoria

Ei tälle tarvita kuin yksi perustelu: tasan ainut tämän vuoden aikana ostamani levy, jonka ensikuuntelulla meni kylmät väreet. Jokaisesta kappaleesta tykkään ihan hurjasti enkä kyllästy niihin sitten millään. Ei olisi etukäteen uskonut, mutta niin vaan kävi, että laulusolisti Amaian vaihtuessa Leireen bändi parani entisestään - ja paljon.

Myös kärkisijoilla: Merche - Necesito libertad, Cal y arena

3. Vuoden paras hankkimani suomenkielinen CD:
Jari Sillanpää - Albumi

Niin vaan kävi, että Jari Sillanpää vei tässä pisimmän korren, vaikka Arjakin julkaisi uutta materiaalia tänä vuonna. Albumi -CD:n (linkistä kuuntelemaan näytteet biiseistä) tasosta kertoo paljolti se, ettei sitä kuunnellessa tarvitse skipata yhtään kappaletta yli, mikä on hyvin harvinaista viime vuosina hankkimissani iskelmälevyissä. Lisäksi Taivas tietää-, Valvon- tai Jos hämmentyisin -laulujen tyyliset balladit koskettavat jokaisella kuuntelukerralla, ja Oon kuka oon -teksti nyt vaan yksinkertaisesti kertoo minusta.

Myös kärkisijoilla:
Anna Eriksson - Ihode
Anne Mattila - On siitä aikaa, kun radiota kuunneltiin

4. Vuoden paras konsertti:
Laura Pausini - Primavera in Anticipo

Ihan mielettömän karismaattinen live-esiintyjä ja sympaattiselta vaikuttava tähti, kuten konsertin jälkeisessä postauksessakin totesin. Jos kerta Tampere-talon salissa tunnelma oli katossa, mikä olisikaan ollut fiilis hallikonsertissa...

5. Vuoden paras kappale: La Oreja de Van Gogh - Jueves

Perustelut ja laulun video löytyvät täältä.

Myös kärkisijoilla:
Merche - Angeles, Le deseo (ja niin monet muut!)
Nolwenn Leroy - Endormie
Arja Koriseva - Entä huomenna
Jari Sillanpää - Valvon
Laura Pausini: Gente

Tuota listaa kun katselee, niin ihan mahdottoman mukava musiikkivuosi 2009 on takana! Mitähän se 2010 tuokaan tullessaan...

"Même si la vie nous entraîne (ohwo), j'étais comme je suis Nolwenn"

Pitkästä aikaa jotain ranskankielistäkin musiikkia. Kiitos erään ystäväni, sain katsottavakseni Nolwenn Leroy'n Histoires naturelles tour -konsertti-DVD:n muutaman vuoden takaa. Pakko sanoa, että rupesi kyllä Bretagnen Saint-Renanista syntyisin oleva Nolwenn kilpailemaan Natasha St.Pier'in kanssa ranskankielisen suosikkiartistini paikasta ja vahvasti! Ihan MIE-LE-TÖN ääni!! Ensimmäistä kertaa rupesin perehtymään Nolwennin musiikkiin enemmän reilu vuosi sitten, ja ensi-ihastukseni kohde oli kappale Mon ange:



Konsertti-DVD:ltä nousi montakin suosikkikappaletta, mm. Nolwenn Ohwo!:


... ja ehdottomasti Endormie, jonka voisin kuunnella kehtolaulukseni ihan joka ilta:


Bonuksena vielä YouTubesta löytämäni pätkä jostain ranskalaisesta TV-ohjelmasta, jossa Nolwenn laulaa lempioopperastani, Georges Bizet'n Carmenista tutun Habaneran. Kuka muu pop-laulaja pystyy tuollaiseen suoritukseen, kysynpähän vaan...


Mikä parasta, Nolwenn Leroy'n uusi levy Le Cheshire cat & moi ilmestyy ensi maanantaina 7. joulukuuta. Ainakin yksi sinkku, Faut-il, faut-il pas? on jo ulkona. Jos olisi Ranskanmatka tiedossa niin sieltä hankkisin sen satavarmasti - yritän olla sortumatta tilaamaan sitä tänne koto-Suomeen. Saa nähdä, miten käy...

P.S. En suinkaan ole koukussa noihin Facebookin musiikkiaiheisiin testeihin... :D Aiheeseen sopiva tämä tulos (kuvaa klikkaamalla isommaksi):

Minä taistelen!

Niin se vaan on jo joulukuu, enkä ole edes alkanut kuunnella joulumusiikkia vielä. Muina vuosina se on alkanut jo vähintään pari viikkoa aiemmin... Ei vaan jotenkin ole joulufiilistä tuon ainaisen vesisateen takia.

Tämänkään postauksen aihe ei ole joulumusiikki, vaan Arja Korisevan uusi levy Minä taistelen, jonka nyt vihdoin sain pari viikkoa ilmestymisen jälkeen - kiitokset ihanalle siskolleni. Kerta se on ensimmäinenkin, etten hanki Arjan uutta levyä heti, kun se on mahdollista. Mitähän siitä nyt sanoisi... Kuuntelukertoja on takana vasta neljä, joten aika vahvasti ensivaikutelmasta vielä puhun. Vaikuttaa sellaiselta levyltä, joka aukeaa vasta muutaman lisäkuuntelun jälkeen. Arjan levyt on aina olleet erilaisia kuin se tyypillinen perusiskelmähuttu, mutta tällä levyllä ollaan ehkä lähempänä sitä luokitusta kuin ikinä. Veikkaisin sen johtuvan siitä, että paljon muidenkin iskelmäartistien kanssa yhteistyötä tehneet Ilkka Vainio ja Risto Asikainen ovat tämänkin levyn takana ensimmäistä kertaa Arjan levytyshistoriassa. (Tai sitten olen vaan lopullisesti kasvanut ulos siitä täpinäfanittamisen vaiheesta, eikä Arjankaan levyt ole enää Jotain Elämää Suurempaa - mikä on kyllä ehdottomasti positiivinen eikä negatiivinen juttu.)

Ihan ensimmäisen kuuntelukerran jälkeen vaikutelma oli tasapaksu, mutta mitä enemmän levyä kuuntelen, sitä enemmän alan tykätä biiseistä yksittäin. Ehdottomia suosikkeja ovat Entä huomenna, Elämä tekee tän, Pieni laulu ja Isän silmät. (Täältä kuuntelemaan lyhyet näytteet.) Heti top 4:n takana on mahtipontiset buggit En voi unohtaa (Teemu Harjukarin sävellys!) ja Minä taistelen (pääsisipä niitä tanssailemaan ensi kesänä...) ja muuten vaan hyvä Ei enää koske. Entä huomenna -kappaleeseen rakastuin jo juhlakonsertissa. Siinä toimii yksinkertaisesti kaikki - teksti, johon samaistun vahvasti, sävellys ja Arjan eläytyminen. Elämä tekee tän menee kivasti tanssijalan alle, toimi erittäin hyvin jo kesällä Valasrannassa. Pieni laulu on yksi niitä kappaleita levyllä, jossa on eniten Arjan näköinen teksti: "Hymyjä kun tasku pullottaa / jo ajatuskin siitä naurattaa". Isän silmät edustaa sitä balladiosastoa, mihin sijoittuvia Arjan vahvasti tulkitsemia kappaleita olen aiemmillakin levyillä rakastanut (Aina rakkaus tiensä etsii, Niin monta kertaa, Tää tunne meille jää...) ja joita tällekin olisi saanut tulla vielä lisää. Sen takia varmaan noista Entä huomenna ja Isän silmät -kappaleista niin paljon tykkäänkin, kun ne ovat sieltä rauhallisemmasta päästä. Yövieras ja Tanssi talossa mun ovat tällä hetkellä sellaisia ihan mukavia kappaleita, tosin ensimmäiseen meinaa jo kyllästyä ja toisen kertsissä häiritsee aavistuksen verran täysin sama melodiakulku kuin Eija Kantolan Puolet minua -kappaleessa.

Yhteensä 12 kappaleesta 9 pistin kategoriaan "tykkään", ja ainoastaan kolme (Elämän askeleet, Vapaus on valhe - joiden komppi on sanalla sanoen rasittava - ja Viiden tähden mies - en ihan hulluna tykkää sen tekstistä) kategoriaan "en tykkää". Tämä on kyllä selkeästi parempi kuin keskimäärin iskelmägenren levyissä, yleensä ehkä puolet kappaleista on hyviä ja muut sitten vähän vähemmän hyviä - mutta huonompi kuin viime aikoina ostamani Merchen ja La Oreja de Van Goghin huippuhyvät levyt, mitkä eivät tietenkään sijoitu iskelmägenreen, joten vertailu ei siinä mielessä ole kai ihan paikallaan. Ehkä vaan jotenkin analysoin tätä Arjan uutuutta ihan liikaa, parempi olisi nauttia vaan fiilispohjalta. Suurin osa uuden levyn kappaleista toimineekin paremmin tanssijalalla testattuna, ja kun en ole pitkään aikaan ollut tansseissa, niin ehkä analysoin tätä levyä enemmän kuuntelunäkökulmasta. Se on ehdottomasti plussaa tämän genren levylle, että suurin osa kappaleista on duurissa ja muutenkin positiivisia, Arjan näköisiä tekstejä (nimim. hän, joka ei oikein tykkää Anne Mattilan Rannalla kyynelten meren -kappaleesta: "...ja me itkimme vierekkäin / me kaksi rannalla kyynelten meren / sen eronneet löytää vain voi / aava on lohduton / surun tunteita tuuli soi"). Arjan ääni on jälleen saanut uutta vahvuutta - ja herkkyyttä - haastavien musikaaliroolien myötä; paikoitellen kuulostaa jopa siltä, että kappaleet ovat vähän liian yksinkertaisia hänen laulettavakseen.

Aika näyttää, kuinka kauan tuo levy pysyy aktiivisessa kuuntelussa. Ei tullut Arjan parasta levyä (joka edelleen on mielestäni Kuuntelitko sydäntäs), mutta paremmasta päästä kuitenkin.

So What!

Hupsista, taas on vierähtänyt muutama viikko siitä, kun viimeksi päivitin. Oikea elämä on kerrankin häirinnyt virtuaalielämääni, ja toisekseen nettiyhteyteni hidastui hiljattain niin paljon, etten edes pystynyt selailemaan YouTubea ja miettimään, mitä kivaa musiikkia tänne laittaisin. Nyt on kuitenkin uusi (langaton!) modeemi käytössä ja yhteys paljon nopeampi kuin ennen, joten jospa taas tähän bloggaamiseenkin sen myötä innostuisi enemmän.

Tänään on sitten kaksi aika megaluokan keikkaa Helsingissä. ;-) Ensinnäkin Arja Korisevan Minä taistelen -levyn julkistaminen Freda 51:ssä ja sitten Pink Hartwall Areenalla. Pink'iä en ole sen enempää kuunnellut kuin ne hittibiisit radiosta ja jonkun kerran nähnyt tv:stä, mutta tykkäilen! Vaikuttaa ainakin ihan mielettömän energiseltä lavaesiintyjältä. Elän toivossa saada jälkikäteen raporttia keikalle päässeeltä kaveriltani. Juuri esiintymisen ja tyylinsä puolesta Pink muistuttaakin paljon Linda Bengtzingiä (joka on palailemassa äitiyslomalta takaisin keikkaelämän pariin!) - tosin Linda taipuu enemmän schlager/popin suuntaan ja Pink on rokahtavampi. Taitaa olla myös niin, että ensin oli Pink, jolta Linda sitten tykkäsi ottaa vaikutteita. Laajentaakseni tämän blogin musiikkigenrejä laitankin tähän Pinkin So What -kappaleen, jonka veroista asennebiisiä ei ihan heti tule mieleen. Rock on!

Kirje joulupukille

Taisin tänään keksiä, mitä haluan joululahjaksi. Täytyy vinkata isän suuntaan, hänellä kun on yleensä taipumusta olla yhtä huono lahjojen keksijä kuin minäkin ja kysellä, mitä haluaisin.

Suuri musikaalikirja!

Tuo on kyllä ihan pakko saada, siinä on nuotteja unohtumattomimmista musikaalisävelmistä ja myös tietoa klassikkomusikaaleista. Wouldn't It Be Loverly My Fair Ladysta, All I Ask Of You Phantom of the Operasta, I Don't Know How To Love Him Jesus Christ Superstarista, Nousee päivä, laskee päivä Viulunsoittaja katolla-musikaalista, The Hills Are Alive The Sound of Musicista, Somewhere West Side Storysta, Mamma Mia ym. ym. ym. Sen jälkeen kun lopetin soittotunneilla käymisen on aina tasaisin väliajoin tehnyt mieli uusia nuottikirjoja, ettei ihan leipääntyisi samoihin vanhoihin nuotteihin. Ja nuo musikaalisävelmät on niiiiiiin mun juttu. Tulispa se joulupukki jo pian! ;)

Kaksi kertaa kiellon päälle

Tuli tuossa eilen mieleen, että pakkohan se Rajattoman "Rajaton sings Queen with Lahti Symphony Orchestra" -levy on käydä hakemassa vielä sieltä ihanasta halpojen levyjen kaupasta. Rajattoman vastaava Abba-levy oli saatava muistaakseni jo ilmestymisviikolla, ja on edelleen varmaan Top10:ssä parhaiden omistamieni levyjen listalla. Queenia en ole kuunnellut sen enempää koskaan, mutta Rajaton nyt voisi laulaa vaikka puhelinluettelon ja ostaisin varmaan senkin levyn. Joku päivä kun tässä oikein kilahdan naapurin lähes 24/7-teknojumputukseen, pistän vaikka tämän Bohemian Rhapsodyn soimaan ja nupit kaakkoon:

P.S. Aikamoisia rokkikukkoja nuo kaikki Rajattoman jäsenet, vaikkei ihan heti päällepäin uskoisi. Ja Hannulle ehdottomasti propsit irokeesistä, se on oikeastaan aika söpö... =)

Oikeasti piti vaan pistäytyä nopeasti hakemassa tuo kyseinen levy, mutta tarttuipa mukaan myös Anna Erikssonin Ihode. Kappaleet oli kaikki etukäteen tuttuja (ja siis hyviksi - loistaviksi - havaittuja), mutta omasta levyhyllystä se vielä puuttui. Toistan jälleen kerran itseäni, mutta antaisin aika paljon, jos osaisin noin hyvin laulujen tekstittämisen taidon kuin Anna.

Levyhyllyn täydennystä

Hankin taas hieman levyjä. Mitään muuta en voi puolustuksekseni sanoa, kuin että olivat sentään halpoja, eli kysehän on siinä tapauksessa puhtaasta rahan säästöstä. ;)

1) Scandinavian Music Group: Missä olet Laila?

Tiedetään, tiedetään - Palatkaa Pariisiin! -levykin on ilmestynyt jo ajat sitten, ja Näin minä vihellän matkallani -kokoelmalevykin viime viikolla, mutta täydentelen levyhyllyäni niiden osalta sitten joskus myöhemmin. Tuo Missä olet Laila? -levy on juuri niin leppoisaa ja mukavaa SMG:tä kuin etukäteen toivoinkin - ja laulujen tekstit aina niin ihanan persoonallisia. Vai keneltä muulta suomalaiselta bändiltä voi odottaa kappaletta nimeltä Naurava turskan kallo? Ihan varmasti seuraavalla kerralla, kun en ole saanut jotain hommaa tehdyksi, vetoan Jäämeren kiireisiin: "Kirjoitit kirjeeseen: miten sulla kulta menee? En vastannut, oli niin paljon Jäämeren kiireitä". :D Onhan se ollut tiedossa jo Ultra Bran ajoista lähtien, että Terhi Kokkonen on varsin nerokas.

2) Rajaton: Maa

SMG:n ohella Rajaton on niitä bändejä, joiden kaikki levyt tulee hankittua jossain vaiheessa. Oikein harmittaa, etten muutamaan vuoteen ole ollut Rajattoman konsertissa, ne kun ovat yleensä aivan loistavia. Tällä pari vuotta sitten ilmestyneellä levyllä on mm. Eino Leinon, Katri Valan, Kirsi Kunnaksen ja P.Mustapään tekstejä lauluyhtyeen jäsenten sävellyksinä sekä ilmiömäinen Sibeliuksen Valse triste - tietysti puhtaana a cappella -versiona, niin kuin vain Rajaton sen osaa! Makupaloja: Ikävöi ihminen, Nouse lauluni ja Pakkanen. (Joista kaksi jälkimmäistä ei kyllä tee oikeutta lauluille huonon äänenlaadun takia, paremmat näytteet on nettisivujen musiikkisoittimessa.)

3) Sanna Nielsen: Stronger

Tämä kolahtaa varmaan vasta huomenna postiluukusta, mutta en malta olla hehkuttamatta sitä jo ennakkoon. Jäi sieltä Tukholmanreissulta sen verran kaivertamaan, kun se oli niin kallis siellä tavaratalossa, että tilasin kuin tilasinkin sen sitten netistä paljon halvemmalla. Skånen lahja Ruotsin schlager-genrelle, Sanna Nielsen. Sannan viime vuotista Melodifestivalen-biisiä Empty Room nyt vain ei voi kuulla liian monta kertaa, joten tässä se jälleen kerran:

Englanninkielisiä albumeita ostan suhteessa tosi vähän, mutta tämä kyllä kelpaa! =) Muita hyviä kappaleita levyltä: Magic ja Out of Reach.

Bonus - Musiikkiblogiinhan tämä leffaostoksenikin kuuluu mitä suurimmassa määrin:

Edith Piafin elämäntarina on koskettanut siitä lähtien, kun joskus teini-ikäisenä sain mummilta luettavaksi Simone Berteaut'n elämäkerran Piafista. "Jumalani, kuinka olen elänyt!" on vieläkin yksi vaikuttavimmista lukukokemuksistani ja leffa "Edith Piaf - Pariisin varpunen" yksi ehdottomista suosikeistani.

Päivän yllätys

Arjan uuden levyn kantta pääsee kurkkaamaan täällä. Oma reaktioni oli välitön OHO! On kyllä niin erilainen ja hieno, paljon modernimpi kuin mitä Arjalta on pitkään aikaan nähty. Ainoastaan kampausta olisin miettinyt uusiksi, mutta tuota tyyliä Arja nyt on viime aikoina paljonkin suosinut. Lupaa erittäin hyvää tulevaa levyä ajatellen, kun jo kuullut kappaleet (Yövieras, Elämä tekee tän, Minä taistelen ja neljäs, jonka nimi ei ole tiedossa, mutta jossa lauletaan monesti "Entä huomenna") ovat ihan loistavia, ja kansikin näyttää noin tyylikkäältä. Enää reilu kuukausi kärvistelyä, Minä taistelen -levyn julkaisupäivähän on ainakin näillä näkymin 18.11.

Tukholman tuliaisia

Viikonloppuna toteutui viimein se reissu, mistä olen haaveillut kaikki ne reilut kolme vuotta, kun olen ruotsinkielisestä musiikista tykännyt. Onneksi olen aiemminkin netin kautta pystynyt tilaamaan levyjä, niin ettei tälle Tukholman visiitille ollut kertynyt ihan mahdotonta ostoslistaa. Niin ihmeellistä kuin se onkin, palasin sieltä ainoastaan Molly Sandénin toukokuussa ilmestyneen debyyttilevyn Samma himmel kanssa. Etukäteen olin haaveillut Sanna Nielsenin englanninkielisestä Stronger -levystä, mutta sen saa näköjään netistä paljon paljon halvemmalla, ja jossakin määrin tykkään kyllä mieluummin kuunnella ruotsalaisten laulajien laulavan ruotsiksi. (Tokihan tuo Empty Room -hitin sisältävä levy on jossain vaiheessa hankittava, varmasti seuraavalla kerralla kun teen nettitilausta Ruotsin suuntaan...)

Muistin virkistykseksi Molly Sandénin kylmät väreet aiheuttava tulkinta Gabriellas sång -laulusta Så ska det låtassa 1½ vuotta sitten:

Mikä parasta, tämä laulu on päässyt bonusraidaksi levylle. Mahtavaa!

Nyt kun olen kuullut tuon koko levyn, niin täytyy oikeastaan ihmetellä, että juuri Så vill stjärnorna valittiin viime kevään Melodifestivalen -kappaleeksi.

Kai se on makuasia, mutta mielestäni jollakin tavalla parempia ja kokonaisempia kappaleita ovat esimerkiksi Samma himmel, Stanna kvar, Skör som glas tai Säg att det är regn. Tai sitten se johtuu vaan siitä, että näissä mitä en ole aiemmin kuullut, on sitä ihanaa uutuudenviehätystä.

Gabriellas sång -laulun lisäksi levyltä löytyy toinenkin cover, Jeff Buckley/Leonard Cohen -alkuperäisesittäjien tutuksi tekemä Hallelujah:
Eipä voi oikein muuta sanoa, kuin että jotkut vaan ovat syntyneet laulajiksi!

Vaikka tässä nyt on vieläkin tullut kuunnelluksi pääasiassa espanjankielistä musiikkia, niin kyllä minä tuota ruotsalaista viisuhumppaanikin (tai ehkä Mollyn kohdalla viisuballadeja) vielä rakastan. =) Musiikin kuunteleminen eri kielillä fiiliksen mukaan on suuri osa siitä nautinnosta.

Arja Koriseva - 20 vuotta kuningattarena

* In case you are interested in reading an English version of this post regarding Arja Koriseva's concert "20 years as Tango Queen", please visit my friend John's blog. He wasn't able to make it this time to Arja's concert, but I was glad to send him some photos. He translated my story of the concert in English and put it up on his blog - it must have not been an easy job knowing how difficult Finnish can be, but his Finnish is close to perfect. A British gentleman who loves Finnish music, Arja Koriseva, tango, Finland... Pretty incredible, eh? *

Sunnuntainen Arja Korisevan 20 vuotta kuningattarena -juhlakonsertti herätti allekirjoittaneessa monenlaisia ajatuksia. Ensinnäkin on todettava se, että 20 vuotta on ihan järjettömän pitkä aika fanittaa yhtään ketään - enemmän kuin kaksi kolmannesta elämästäni. En ole enää se sama kymmenenvuotias pikkutyttö, joka moneen vuoteen ei edes kuunnellut muuta musiikkia kuin Arjaa - nykyisin kyllä ostan vieläkin levyt ja käyn musikaalit, tanssit ja konsertit, mutta enää ei ole samanlaista pakkoa nähdä jokaikinen produktio tai tv-ohjelma, arkistoida jokainen lehtileike tai istua konsertissa eturivissä. Onneksi. Levyjäkin kuuntelen kotona erittäin harvoin.

Tämä ei tietenkään poista sitä tosiasiaa, etteikö näihin 20 fanittamisen vuoteen olisi mahtunut paljon ikimuistoisia hetkiä. Tärkeitä ystäviä, koskettavia lauluja, kylmät väreet selkäpiissä nostattavia vahvoja tulkintoja. Ja ennen kaikkea itse Toivakan valloittava pippurisilmä, jonka pahimmille keikkakommelluksille naureskelen yhä uudestaan. Arja on selvinnyt tanssikeikasta ilman sähköjä Kapakanmäellä, kiipeillyt puihin Sound of Musicin Mariana vaikka nuorin lapsi teki jo tuloaan, rääkynyt My Fair Ladyn Elizana, meinannut lukemattomia kertoja kompastua johtoihin pienellä esiintymislavalla ja kuulemma saanut kärpäsenkin suuhunsa kesken laulun. Tässä vain muutamia esimerkkejä niistä nauruista, jotka olen saanut. Mutta ei se ole vain se nauru - itseäni koskettaa paljon enemmän Arjan rauhallisempi puoli, joka nousee pintaan esimerkiksi konserteissa ja kirkkokonserteissa. Se nöyryys ja kiitollisuus, millä Arja on suhtautunut yleisöönsä kaikki nämä vuodet - jos joku kaipaa erityistä syytä 20 vuoden tähteyteen, niin mielestäni siinä se on.

Minkälainen sitten oli tuo 20-vuotisjuhlakonsertti? Elämys, eihän siitä mihinkään pääse. Vieläkin voin ylpeänä sanoa, ettei Suomessa tällä hetkellä ole ketään artistia, jonka konserttiin menisin mieluummin kuin Arjan. En vaan tiedä ketään toista laulajaa, jolla olisi niin vahva ja puhtaan sointuva ääni, joka ihan aina antaisi 110% itsestään yleisölleen tulkinnoissaan ja sädehtisi. Konsertin kappalevalintoihin olisin toivonut lisää yllätyksellisyyttä - en tiedä, oliko tietoista vai tiedostamatonta, mutta tosi paljon samoja lauluja kuultiin kuin 10-vuotisjuhlakonsertissa. Yllätyksiä ei oikeastaan ollut kuin Olet kastetta maan ja Tää tunne meille jää, jonka senkin Arja etukäteishaastiksissa kertoi kuuluvan konsertin ohjelmaan. Tokihan esim. Tuulen värit, Kun ilta saapuu kaupunkiin, Muisto (Memory) ja Minun tieni (My Way) ovat niin upeita kappaleita ja Arjan tulkinnat niistä niin mielettömän hyviä, että oli yksinomaan hienoa, kun ne olivat tähänkin konserttiin päässeet mukaan. Hyvä veto oli aloittaa konsertti Enkelin Silmin -laululla - se sai yleisön heti mukaan ja oli kivaa vaihtelua siihen, että se on aina tullut siellä lopussa. Ensimmäinen puolikas oli kyllä noiden liiankin tuttujen kappaleiden (Rannalla, Kultaiset korvarenkaat, Kuningaskobra...) vuoksi tylsempi, mutta onneksi toisella puolikkaalla tätä ongelmaa ei enää ollut. Toinen puolikas alkoi neljällä (?) marraskuussa julkaistavan uuden levyn laululla, ja on kyllä sanottava, että HYVÄ levy on tulossa!! Kappaleiden nimistä en ole niin varma, mutta suosikkini sain jo selville. (Palaan asiaan varmasti sitten, kun levy on ilmestynyt.) Ja kun nyt tuli kehuttua tuota Arjan vakavampaa puolta, niin siitä olivat erinomaisia näytteitä esimerkiksi Kun minuun kosketat, Jotain jää ja Kun aika on. Uuden levyn kappaleiden lisäksi konsertin parasta antia oli musikaalipotpuri Laulavat Sadepisarat - My Fair Lady - Sound of Music - Herrasmieshuijarit - Piukat Paikat - eli kaikki nuo musikaalit, joissa Arja on tähän mennessä näytellyt. Itseäni ei olisi kyllä yhtään haitannut, jos nämä kappaleet olisi esitetty kokonaisinakin ja ekalta puolikkaalta jätetty pari "liian tuttua" laulua pois. Alkuperäiset roolivaatteet oli kyllä hauska lisä, ja valokuvia tuli räpsittyä. Tämän jälkeen vielä konsertin hieno loppuhuipentuma: Rakastunut nainen, Muisto ja encorena Minun tieni. Eihän meillä lopuksi ollut muuta vaihtoehtoa kuin raikuvat aplodit seisaaltaan ja Arja sai kipittää lavalle kumartamaan useammankin kerran.

Jos minulta kysytään Arjan kaikkien aikojen parasta kappaletta, on se ehdottomasti Aina rakkaus tiensä etsii. En ole kyllä kertaakaan kuullut sitä livenä Arjan esittämänä, mutta vuoden '95 Rakastunut nainen -levyltä se löytyy.

"Kovin arvaamatta särkyy
korttitalo, jonka teet
Tiedän nyt, sen jälkeen pelkoa
on turha tuntea
Kun ei menettää voi mitään
kaikki mahdollista on
monin verroin jos vain haluaa
ja uskaltaa, voi voittaa.

Aina jostain pinnan alta,
alta kaiken poltetun,
kipinän jo tuhkaan painuneen
voi löytää uudelleen
Aina rakkaus tiensä etsii,
ja se tyhjään sydämeen
enemmän saa taas mahtumaan
uutta onneaan."
(suom. san. Pirjo Nyman)