Lempparivideoita

Muutama sekalainen video tänään - yhteistä näille kaikille on se, että ovat ehdottomasti tämän hetken suosikkivideoitani, ja vaikka mukana on myös musiikkia, visuaalisuus on ehkä vieläkin tärkeämmässä osassa. :D Ensimmäiseksi ranskankielinen nauruhermojen kutkuttaja, joka uppoaa ihan täysin omaan kahviaddiktoituneeseen huumorintajuuni:



Toiseksi taas hiukkasen Cheryl Colea: Parachute. Tuossa videossa viehättää erityisesti biisin ja espanjalaisvaikutteisen kilpatanssityylisen koreografian ristiriita. Minä tykkään!! Sitä kyllä ihmettelen suuresti, että edes tykkään koko biisistä, koska yleensä tykästyn melodisempiin kappaleisiin, mutta poikkeuksia näköjään mahtuu mukaan.



Kolmanneksi vielä kaikkien aikojen paras taitoluistelukoreografia IKINÄ! Tallinnan EM-kisojen loppunäytöksestä, asialla Kiira Korpi ja musiikkina Beyoncén If I Were a Boy. Voisiko tuota enää rakastaa enempää...!!

La Orejan konsertti tiedossa!!

No nyt on kyllä niin hehkuttamisen arvoisia uutisia ettei mitään rajaa!! Intoilin viime vuoden puolella bändistä nimeltä La Oreja de Van Gogh ainakin täällä, täällä ja täällä. Vähänpä tiesin tuota maaliskuun 11.päivän merkintää kirjoittaessani, eli että tänä vuonna samaan aikaan olisin juuri nähnyt La Orejan livenä!!! Olin joka tapauksessa päättänyt mennä jossain vaiheessa kevättä Madridiin erästä ystävää moikkaamaan, ja tänään hän sitten informoi, että bändin ilmeisesti ainut tämän vuoden keikka on maaliskuussa juuri Madridissa (tai lähistöllä). Tuo on kyllä sellainen tilaisuus, ettei sitä yksinkertaisesti vaan voi jättää käyttämättä, vaikken tässä tällä hetkellä ihan miljonääri olekaan. Tuon reissun toteutumisen hyväksi keittelen kaurapuuroa vaikka koko loppuvuoden!!

En meinaa millään uskoa tätä todeksi, vaikka lennotkin jo varasin ja keikkaliputkin on hankittu, kiitos ystäväni. Vaikka ulkomailla olenkin paljon reissannut, niin en koskaan ole ollut missään suosikkibändini tai artistini konsertissa!

Tähän mahtavaan fiilikseen sopisi montakin La Orejan biisiä, mutta kyllä se Inmortal kuitenkin on se energisin ja hyväntuulisin. Ja iiihhhh noita Leiren saparoita!!

The Sound Of Girls Aloud - The Greatest Hits

Mulla on sitten yksi ihan mahtava ystävä! Tai no on montakin, mutta tämä yksi antoi mulle joululahjaksi - *drumroll* - ei enempää eikä vähempää kuin Girls Aloud -bändin Greatest Hits -kokoelman!! Olen juuri kyseisen ystävän fanituksen myötä ruvennut itsekin tykkäilemään bändistä, joten levy on viimeisen vuorokauden aikana soinut erittäin tiuhaan. Siitä vaan tulee niin hyvälle ja energiselle tuulelle! :D Tunnustetaanpa nyt täälläkin se hämärääkin hämärämpi Spice Girls -fanitusmenneisyyteni, tulee ihan vanhat ihanat fiilikset mieleen - toki tietenkin 2010-luvulle päivitettynä.

Suosikkikappaleideni Top 3 näyttää tällä hetkellä tältä:


I'll Stand By You


Whole Lotta History


Biology

Tulipa laitettua nuo biisit tuohon Chemistry Tourin Live-DVD versioina - sain DVD:n taannoin katsottavaksi ystävältäni. Mitä tuohon muutakaan voi lisätä, kuin että on siinä tytöillä ulkonäköä! Mutta on ne biisitkin vaan niin pirun hyviä. :D

P.S. Niijja sitten me kaikki Cheryl Cole -fanit katsotaan heti noiden perään tämä. Klikkaus osoittautuu kyllä vaivan arvoiseksi! ;)

Tanssin hurmaa

Vihdoin ja viimein eilisiltana tuli taas (liian) pitkä tanssitaukokin rikottua. Oikein harmitti, ettei tule käytyä useammin - sen verran mukava ilta oli! Illan artistien Johanna Pakosen ja Tiina Pitkäsen ansiotahan se oli, että allekirjoittanutkin paikalle ilmestyi, eikä kyllä tarvinnut pettyä odotuksissa. Johannasta olen tykkäillyt tangokuningattaruudesta (v. 2002) lähtien, ja kyllä tekisi mieli tammikuun lopussa ilmestyvä uusi levy ostaa ihan jo pelkästään Jälkeen kaiken suuren -biisin takia. Se kuuluu niiden kappaleiden kategoriaan, joita on ihan pakko jäädä kuuntelemaan loppuun asti, kun sen radiosta kuulee. Aänestin sitä jopa viime vuoden parhaaksi iskelmäksi, vaikka Arjan Yövieraskin olisi ollut ehdolla. Muutamia kivoja covereitakin oli Johannalla ohjelmistossa, The Baseballs'in Umbrella-versio ja Norah Jonesin Come Away With Me.

Tiina Pitkästä en muistaakseni koskaan ole vielä nähnyt livenä, mutta tykkäsin!! Mielettömyys -kappale on myös ollut niitä, joihin olen ihastunut Iskelmää kuunnellessa, tosin siitä lienee jo muutama vuosi aikaa. Yksinäisin tyttö kaupungin -levyn biisinäytteitä pääsee kuuntelemaan täältä - livenä Mielettömyyden ja nimikappaleen lisäksi kuultiin ainakin Jos. Pakko olisi pysyä pois Anttilan levyalesta, mutta eilisen myötä siitä tuli entistä vaikeampaa! :P Tätä kirjoittaessa kuuntelen samalla noita biisinäytteitä, eikä sekään kyllä auta sitten yhtään, pyh... Miten onkaan voinut aiemmin mennä niin totaalisen ohi noin hyvä levy?!? Ja tämä seuraava sitten taas ihan kympillä liittyy mitenkään Tiina Pitkäsen musiikkiin, mutta kielifriikkinä on pakko ihmetellä, onko bändin nimessä Pequeno joku oikeakin logiikka takana? Pequeño'n (lausuttuna [pe'kenjo]) ymmärtäisin hyvinkin, sehän tarkoittaa espanjaksi pientä, mutta ilman tuota aaltoviivaa ei kyllä mene jakeluun. Muusikot kyllä vitsailivatkin jotain bändin nimestä ja se lausuttiin varmaan ainakin kolmella eri tavalla illan aikana.

Mikäs sen parempaa, kuin päästä vielä tanssimaankin noin hyvän musiikin tahtiin. Oli varsinainen lattari-ilta, useammatkin ihanat cha-chat ja sambaa tuli mentyä. Hidasta valssia ja cha-cha'ta yritin opettaa kaverillekin, mutta heh, varmaan parempi hänen saada oppinsa tanssikurssilta, jolle keskiviikkona mennään. Eilinen oli siitäkin kiva, että pari ihan uuttakin - ja loistavaa! - tanssittajaa tapasin, cha cha-miehen ja jenkkamiehen. Mutta se ei ollut yhtään kiva, että kunto meinasi loppua ihan täysin kesken. Joskus sitä vedettiin kolmetkin tanssit viikossa, eikä tuntunut missään!

Do You Realize?

Elämän ihan melkein parhaita hetkiä on ne, kun löytää jonkun uuden laulun, josta tulee nopeasti tosi tärkeä. Se voi olla se onnekas hetki, kun pistät radion auki ja alkamassa olevaa biisiä on pakko jäädä kuuntelemaan, kun se vaan kuulostaa niin hyvältä. Tai sitten se, kun tylsyyden karkottamiseksi piipahdat YouTubessa, huomaat olevasi siellä vielä parin tunnin päästäkin, etkä edes muista mistä aloitit, mutta jotenkin vaan se Related videos -laatikosta löytämäsi 43. kappale sopii juuri siihen hetkeen ja fiilikseen. Tai silloin kun keskustelet tärkeän ystäväsi kanssa mesessä, puhutaan tunteista, välittämisestä ja ikävästä ja ystävä vinkkaa, että hei, kuuntele tämä kappale:


Ja minähän kuuntelin. Rakkautta ensi kuuntelulla!

Musiikkivuosi 2009

Joulukin jo oli ja meni ja pukki toi Suuren musikaalikirjan... :D Kun nyt tässä vuosi on kääntymässä uudeksi, niin tuntuu olevan tapana siellä sun täällä vetää yhteen kulunutta vuotta. Keksin tämän idean jo eilen illalla, enkä millään meinannut saada unta, kun suunnittelin näitä kivoja listojani! Eli tässä se tulee - Muñeca de Trapo'n musiikkivuosi 2009 pähkinänkuoressa. Tarkennuksena vielä, etten puhu tässä välttämättä vuonna 2009 julkaistuista levyistä tai kappaleista, vaan niistä joita tänä vuonna itse kuuntelin.

1. Vuoden uusi löytö: Merche

Helmikuussa kuulin ensimmäistä kertaa Eras tu'n ja se oli kyllä rakkautta ensikuulemalta. Kätevästi juuri edellisen vuoden lopulla ilmestynyt Discografia completa löysi tiensä Espanjasta levyhyllyyni, joten ei tarvinnut alkaa metsästellä eri levyjä eri paikoista. Tähän näytteeksi jouluaattona tv:stä tullut ohjelmapätkä, jossa Merche tulkitsee hiljattain menehtyneen Nino Bravon kappaleen Mi gran amor.



Myös kärkisijoilla: Leire Martínez, Girls Aloud

2. Vuoden paras hankkimani CD:
La Oreja de Van Gogh - A las cinco en el Astoria

Ei tälle tarvita kuin yksi perustelu: tasan ainut tämän vuoden aikana ostamani levy, jonka ensikuuntelulla meni kylmät väreet. Jokaisesta kappaleesta tykkään ihan hurjasti enkä kyllästy niihin sitten millään. Ei olisi etukäteen uskonut, mutta niin vaan kävi, että laulusolisti Amaian vaihtuessa Leireen bändi parani entisestään - ja paljon.

Myös kärkisijoilla: Merche - Necesito libertad, Cal y arena

3. Vuoden paras hankkimani suomenkielinen CD:
Jari Sillanpää - Albumi

Niin vaan kävi, että Jari Sillanpää vei tässä pisimmän korren, vaikka Arjakin julkaisi uutta materiaalia tänä vuonna. Albumi -CD:n (linkistä kuuntelemaan näytteet biiseistä) tasosta kertoo paljolti se, ettei sitä kuunnellessa tarvitse skipata yhtään kappaletta yli, mikä on hyvin harvinaista viime vuosina hankkimissani iskelmälevyissä. Lisäksi Taivas tietää-, Valvon- tai Jos hämmentyisin -laulujen tyyliset balladit koskettavat jokaisella kuuntelukerralla, ja Oon kuka oon -teksti nyt vaan yksinkertaisesti kertoo minusta.

Myös kärkisijoilla:
Anna Eriksson - Ihode
Anne Mattila - On siitä aikaa, kun radiota kuunneltiin

4. Vuoden paras konsertti:
Laura Pausini - Primavera in Anticipo

Ihan mielettömän karismaattinen live-esiintyjä ja sympaattiselta vaikuttava tähti, kuten konsertin jälkeisessä postauksessakin totesin. Jos kerta Tampere-talon salissa tunnelma oli katossa, mikä olisikaan ollut fiilis hallikonsertissa...

5. Vuoden paras kappale: La Oreja de Van Gogh - Jueves

Perustelut ja laulun video löytyvät täältä.

Myös kärkisijoilla:
Merche - Angeles, Le deseo (ja niin monet muut!)
Nolwenn Leroy - Endormie
Arja Koriseva - Entä huomenna
Jari Sillanpää - Valvon
Laura Pausini: Gente

Tuota listaa kun katselee, niin ihan mahdottoman mukava musiikkivuosi 2009 on takana! Mitähän se 2010 tuokaan tullessaan...

"Même si la vie nous entraîne (ohwo), j'étais comme je suis Nolwenn"

Pitkästä aikaa jotain ranskankielistäkin musiikkia. Kiitos erään ystäväni, sain katsottavakseni Nolwenn Leroy'n Histoires naturelles tour -konsertti-DVD:n muutaman vuoden takaa. Pakko sanoa, että rupesi kyllä Bretagnen Saint-Renanista syntyisin oleva Nolwenn kilpailemaan Natasha St.Pier'in kanssa ranskankielisen suosikkiartistini paikasta ja vahvasti! Ihan MIE-LE-TÖN ääni!! Ensimmäistä kertaa rupesin perehtymään Nolwennin musiikkiin enemmän reilu vuosi sitten, ja ensi-ihastukseni kohde oli kappale Mon ange:



Konsertti-DVD:ltä nousi montakin suosikkikappaletta, mm. Nolwenn Ohwo!:


... ja ehdottomasti Endormie, jonka voisin kuunnella kehtolaulukseni ihan joka ilta:


Bonuksena vielä YouTubesta löytämäni pätkä jostain ranskalaisesta TV-ohjelmasta, jossa Nolwenn laulaa lempioopperastani, Georges Bizet'n Carmenista tutun Habaneran. Kuka muu pop-laulaja pystyy tuollaiseen suoritukseen, kysynpähän vaan...


Mikä parasta, Nolwenn Leroy'n uusi levy Le Cheshire cat & moi ilmestyy ensi maanantaina 7. joulukuuta. Ainakin yksi sinkku, Faut-il, faut-il pas? on jo ulkona. Jos olisi Ranskanmatka tiedossa niin sieltä hankkisin sen satavarmasti - yritän olla sortumatta tilaamaan sitä tänne koto-Suomeen. Saa nähdä, miten käy...

P.S. En suinkaan ole koukussa noihin Facebookin musiikkiaiheisiin testeihin... :D Aiheeseen sopiva tämä tulos (kuvaa klikkaamalla isommaksi):

Minä taistelen!

Niin se vaan on jo joulukuu, enkä ole edes alkanut kuunnella joulumusiikkia vielä. Muina vuosina se on alkanut jo vähintään pari viikkoa aiemmin... Ei vaan jotenkin ole joulufiilistä tuon ainaisen vesisateen takia.

Tämänkään postauksen aihe ei ole joulumusiikki, vaan Arja Korisevan uusi levy Minä taistelen, jonka nyt vihdoin sain pari viikkoa ilmestymisen jälkeen - kiitokset ihanalle siskolleni. Kerta se on ensimmäinenkin, etten hanki Arjan uutta levyä heti, kun se on mahdollista. Mitähän siitä nyt sanoisi... Kuuntelukertoja on takana vasta neljä, joten aika vahvasti ensivaikutelmasta vielä puhun. Vaikuttaa sellaiselta levyltä, joka aukeaa vasta muutaman lisäkuuntelun jälkeen. Arjan levyt on aina olleet erilaisia kuin se tyypillinen perusiskelmähuttu, mutta tällä levyllä ollaan ehkä lähempänä sitä luokitusta kuin ikinä. Veikkaisin sen johtuvan siitä, että paljon muidenkin iskelmäartistien kanssa yhteistyötä tehneet Ilkka Vainio ja Risto Asikainen ovat tämänkin levyn takana ensimmäistä kertaa Arjan levytyshistoriassa. (Tai sitten olen vaan lopullisesti kasvanut ulos siitä täpinäfanittamisen vaiheesta, eikä Arjankaan levyt ole enää Jotain Elämää Suurempaa - mikä on kyllä ehdottomasti positiivinen eikä negatiivinen juttu.)

Ihan ensimmäisen kuuntelukerran jälkeen vaikutelma oli tasapaksu, mutta mitä enemmän levyä kuuntelen, sitä enemmän alan tykätä biiseistä yksittäin. Ehdottomia suosikkeja ovat Entä huomenna, Elämä tekee tän, Pieni laulu ja Isän silmät. (Täältä kuuntelemaan lyhyet näytteet.) Heti top 4:n takana on mahtipontiset buggit En voi unohtaa (Teemu Harjukarin sävellys!) ja Minä taistelen (pääsisipä niitä tanssailemaan ensi kesänä...) ja muuten vaan hyvä Ei enää koske. Entä huomenna -kappaleeseen rakastuin jo juhlakonsertissa. Siinä toimii yksinkertaisesti kaikki - teksti, johon samaistun vahvasti, sävellys ja Arjan eläytyminen. Elämä tekee tän menee kivasti tanssijalan alle, toimi erittäin hyvin jo kesällä Valasrannassa. Pieni laulu on yksi niitä kappaleita levyllä, jossa on eniten Arjan näköinen teksti: "Hymyjä kun tasku pullottaa / jo ajatuskin siitä naurattaa". Isän silmät edustaa sitä balladiosastoa, mihin sijoittuvia Arjan vahvasti tulkitsemia kappaleita olen aiemmillakin levyillä rakastanut (Aina rakkaus tiensä etsii, Niin monta kertaa, Tää tunne meille jää...) ja joita tällekin olisi saanut tulla vielä lisää. Sen takia varmaan noista Entä huomenna ja Isän silmät -kappaleista niin paljon tykkäänkin, kun ne ovat sieltä rauhallisemmasta päästä. Yövieras ja Tanssi talossa mun ovat tällä hetkellä sellaisia ihan mukavia kappaleita, tosin ensimmäiseen meinaa jo kyllästyä ja toisen kertsissä häiritsee aavistuksen verran täysin sama melodiakulku kuin Eija Kantolan Puolet minua -kappaleessa.

Yhteensä 12 kappaleesta 9 pistin kategoriaan "tykkään", ja ainoastaan kolme (Elämän askeleet, Vapaus on valhe - joiden komppi on sanalla sanoen rasittava - ja Viiden tähden mies - en ihan hulluna tykkää sen tekstistä) kategoriaan "en tykkää". Tämä on kyllä selkeästi parempi kuin keskimäärin iskelmägenren levyissä, yleensä ehkä puolet kappaleista on hyviä ja muut sitten vähän vähemmän hyviä - mutta huonompi kuin viime aikoina ostamani Merchen ja La Oreja de Van Goghin huippuhyvät levyt, mitkä eivät tietenkään sijoitu iskelmägenreen, joten vertailu ei siinä mielessä ole kai ihan paikallaan. Ehkä vaan jotenkin analysoin tätä Arjan uutuutta ihan liikaa, parempi olisi nauttia vaan fiilispohjalta. Suurin osa uuden levyn kappaleista toimineekin paremmin tanssijalalla testattuna, ja kun en ole pitkään aikaan ollut tansseissa, niin ehkä analysoin tätä levyä enemmän kuuntelunäkökulmasta. Se on ehdottomasti plussaa tämän genren levylle, että suurin osa kappaleista on duurissa ja muutenkin positiivisia, Arjan näköisiä tekstejä (nimim. hän, joka ei oikein tykkää Anne Mattilan Rannalla kyynelten meren -kappaleesta: "...ja me itkimme vierekkäin / me kaksi rannalla kyynelten meren / sen eronneet löytää vain voi / aava on lohduton / surun tunteita tuuli soi"). Arjan ääni on jälleen saanut uutta vahvuutta - ja herkkyyttä - haastavien musikaaliroolien myötä; paikoitellen kuulostaa jopa siltä, että kappaleet ovat vähän liian yksinkertaisia hänen laulettavakseen.

Aika näyttää, kuinka kauan tuo levy pysyy aktiivisessa kuuntelussa. Ei tullut Arjan parasta levyä (joka edelleen on mielestäni Kuuntelitko sydäntäs), mutta paremmasta päästä kuitenkin.

So What!

Hupsista, taas on vierähtänyt muutama viikko siitä, kun viimeksi päivitin. Oikea elämä on kerrankin häirinnyt virtuaalielämääni, ja toisekseen nettiyhteyteni hidastui hiljattain niin paljon, etten edes pystynyt selailemaan YouTubea ja miettimään, mitä kivaa musiikkia tänne laittaisin. Nyt on kuitenkin uusi (langaton!) modeemi käytössä ja yhteys paljon nopeampi kuin ennen, joten jospa taas tähän bloggaamiseenkin sen myötä innostuisi enemmän.

Tänään on sitten kaksi aika megaluokan keikkaa Helsingissä. ;-) Ensinnäkin Arja Korisevan Minä taistelen -levyn julkistaminen Freda 51:ssä ja sitten Pink Hartwall Areenalla. Pink'iä en ole sen enempää kuunnellut kuin ne hittibiisit radiosta ja jonkun kerran nähnyt tv:stä, mutta tykkäilen! Vaikuttaa ainakin ihan mielettömän energiseltä lavaesiintyjältä. Elän toivossa saada jälkikäteen raporttia keikalle päässeeltä kaveriltani. Juuri esiintymisen ja tyylinsä puolesta Pink muistuttaakin paljon Linda Bengtzingiä (joka on palailemassa äitiyslomalta takaisin keikkaelämän pariin!) - tosin Linda taipuu enemmän schlager/popin suuntaan ja Pink on rokahtavampi. Taitaa olla myös niin, että ensin oli Pink, jolta Linda sitten tykkäsi ottaa vaikutteita. Laajentaakseni tämän blogin musiikkigenrejä laitankin tähän Pinkin So What -kappaleen, jonka veroista asennebiisiä ei ihan heti tule mieleen. Rock on!

Kirje joulupukille

Taisin tänään keksiä, mitä haluan joululahjaksi. Täytyy vinkata isän suuntaan, hänellä kun on yleensä taipumusta olla yhtä huono lahjojen keksijä kuin minäkin ja kysellä, mitä haluaisin.

Suuri musikaalikirja!

Tuo on kyllä ihan pakko saada, siinä on nuotteja unohtumattomimmista musikaalisävelmistä ja myös tietoa klassikkomusikaaleista. Wouldn't It Be Loverly My Fair Ladysta, All I Ask Of You Phantom of the Operasta, I Don't Know How To Love Him Jesus Christ Superstarista, Nousee päivä, laskee päivä Viulunsoittaja katolla-musikaalista, The Hills Are Alive The Sound of Musicista, Somewhere West Side Storysta, Mamma Mia ym. ym. ym. Sen jälkeen kun lopetin soittotunneilla käymisen on aina tasaisin väliajoin tehnyt mieli uusia nuottikirjoja, ettei ihan leipääntyisi samoihin vanhoihin nuotteihin. Ja nuo musikaalisävelmät on niiiiiiin mun juttu. Tulispa se joulupukki jo pian! ;)