Varoitan jo etukäteen, että nyt saattaa tulla vähän painokelvotonta tekstiä. &%#¤#!! Yritän ilmaista asiani edes jonkun verran siististi. Äärimmäisen suututuksen syyhän on tietysti se, että duo Anna Sahlene & Maria Haukaas Storeng eivät päässeet jatkoon tämän illan neljännessä Melodifestivalen-semissä. En ala, en ala ja vielä kerran en ala!!! Eivät ymmärrä hyvän päälle nuo naapurimaalaiset ja piste. On se kumma kun ei viisukolmonen vuodelta 2002 ja viime vuoden viitonen kelpaa Ruotsin edustajaksi. Omasta mielestäni Killing Me Tenderly oli ehdottomasti koko tämän vuoden Melodifestivalenin paras kappale. Finaaliin pääsivät kuitenkin Agnes (no sentään onneksi) ja Malena Ernman, Andraan Sarah Dawn Finer ja Star Pilots. Tässä oma paremmuusjärjestykseni kaikista tämän semin kappaleista:
Myönnän kyllä, että monesti valitsen omat suosikkini jo etukäteen artisteista ennen kappaleiden kuulemista, ja niin oli tietysti tälläkin kertaa, kun muistetaan kuinka paljon tykkäsin Maria Haukaas Storengista viime vuonna Euroviisuissa ja Anna Sahlenesta Så ska det låtassa. Mutta oli tuo niiden biisikin aivan mielettömän hyvä!! Minuun upposi, Bond-vaikutteineen kaikkineen. Mikä kertosäe, mikä modulaatio, mitkä esittäjät, mitkä äänet... Huokaus.
Agnesin kappale ansaitsi ehdottomasti finaalipaikan. Se on hyvä esimerkki tyypillisestä MF-kappaleesta, josta minä tykkään. Jotain Abba-viboja siitä tuli mieleen, en tosin tiedä miksi. Ehkä aavistuksen verran häiritsi, että se oli ensimmäinen kappale - olisi varmaan toiminut vielä paremmin shown loppupuolella tunnelman nostattajana. Toisen finalistin Malena Ernmanin kappaleessa oli se ongelma, että perinteisesti en ole ollut tuon oopperan ja diskopopin yhdistävän genren fani, joten siinä valossa kappale oli oikeastaan yllättävän hyvä. Fredrik Kempen syytäkö taas? Se kyllä ärsytti, ettei kertsin sanoista saanut mitään selvää. Sarah Dawn Finer olisi puolestani saanut marssia myös suoraan finaaliin, mutta ehkä ensi viikolla Andran kautta sitten. HIENO show hisseineen, tanssijoineen ja aurinkoineen, puhumattakaan ihanan mahtipontisesta ja puhtaasti lauletusta balladista. Olihan Sarahin I Remember Love kaksi vuotta sittenkin hieno balladi, mutta tässä oli vielä hienompi toteutus. Star Pilots edusti sitten valitettavasti sitä surkeiden lavaesitysten kategoriaa, en tykännyt niistä lentokoneenkorjaajahaalareista yhtään. Biisikin oli liian tusinadiskokamaa andra-paikan arvoiseksi, mutta minkäs teet.
Vielä yksi kappale, josta tykkäsin, oli Susanne Alfvengrenin Du är älskad där du går. Siinä ei yritetty kikkailla mitenkään, se oli kaunis ihan sellaisenaan. Karsiutumisesta en yllättynyt - mummeli oli ihan herttainen, mutta harvassa ovat ihmiset, jotka tätä kappaletta äänestäisivät. Jos tuo La voix oli tyypillinen Kempe-kappale, oli tämä hyvä esimerkki ihanasta Ingela "Pling" Forsman -laulusta, joita on niiiiiiiiiin monia (pelkästään tänä vuonna myös Shirleyn Med hjärtat fyllt av ljus ja Mollyn Så vill stjärnorna). Tämän semin inhokkiesiintyjäni paikasta kilpailevat tasaisesti Thorleifs ja Next 3. En vaan voi sille mitään, että luokittelen tuon Ruotsissa niin suositun dansband-genren täysin komiikan puolelle, ja sitä paitsi taidan olla hiukan väärää kohderyhmää tuolle Thorleifs-pappaenergialle. Biisi varmaan kyllä svengaisi lavoilla buggina tai jivenä, myönnetään. Next 3:n Esta noche oli joku ihme rap/reggaeton-sekoilu, eikä varmaan ehditty kuin eka säkeistön puoliväliin kun aloin jo odottaa sen loppumista. Olisivatkin pitäneet sen pelkkänä reggaetonina niin olisin saattanut tykätäkin.
Taidankin tästä painua SVT:n sivuille katsomaan repeatilla ihanaa Killing Me Tenderly'ä... =) Ei kun laitankin sen tähän. Nyt niiden kappaleiden pitäisi saada jäädä YouTubeenkin kun kaikilla on vihdoin virallinen lupa tulla julkaistuksi.
Mikä tarkoittaa myös sitä, että nyt ne kaikki muutkin kappaleet on katsottavissa SVT:n sivuilla, joten nään vihdoin myös Mollyn esityksen!
P.S. Huippuhyvä jakso eilen Så ska det låtassa! Sonja Aldén ei edes sen suurempia hehkutteluja kaipaa, kun oli niin ihku ihan ilman hehkuttamistakin, mutta myös viime vuoden MF:lta tuttu Sibel oli hyvä. Ja Brolle tietysti (tuli vaan ikävä viime vuoden SSDL:n jaksoa, jossa hän oli Linda Bengtzingin kanssa...). Hetkittäin ajattelin jopa, että on se Markooliokin ihan sympaattinen... pelottavaa. Paras laulu oli varmaankin Brollen ja Sibelin duetto In The Ghetto.
Parisen viikkoa sitten löysin taas (Last.fm:n kautta, mistäs muualtakaan) uuden loistavan espanjalaisen artistin, nimittäin Merchen, joka kotikaupunkinsa Cádiz'in - ja ihanan andalusialaisen aksenttinsa! - takia tuo mieleen yhden tärkeän ystävän Espanjasta. En saa nyt tässä edes sanoiksi puettua sitä, miten paljon kadehdin tuollaisia ihmisiä kuten Merche, jotka säveltävätkin laulunsa itse ja kirjoittavat omat lyriikkansa... :p Ei tarvi kun muistella niitä omaa muutamaa pöytälaatikkotekstiäni, niin tietää miten hirveän vaikeaa sekin puuha on. Ja sitten kun vielä ulkonäkö, lauluääni ja tanssitaitokin on tuota luokkaa, niin suoraan sanottuna en ala... ;) Nuo lattarirytmit saa ainakin minut tanssimaan ihan väkisinkin, ja herkät balladit sopii hyvin hieman rauhallisemman olon fiilistelyyn. Merchen tähän mennessä suurin hitti Eras tú taisi olla se kappale, jonka takia hänestä kiinnostuin:
Täältä löytyy paljon kaikkea Merchestä YouTubessa, mutta laitan kuitenkin vielä tähän muutaman suosikkikappaleeni... jos osaan valita kaikista niistä hyvistä!
Abre tu mente
Como pude
Ensimmäisen levyn nimikappale Mi sueño
Ja vielä uusimmalta levyltä nimikappale Cal y arena
"Hiihto"loman takia olin viikon verran poissa koneelta, mikä tekikin ihan hyvää. Tosin nyt olen taas niin pihalla viisukuvioista, että kestää vähän aikaa päästä taas ajan tasalle. Ruotsin viime lauantain kolmannesta semistä kuulin perjantaina ennakkoon minuutin pätkät kaikista lauluista ja jälkikäteen olen nähnyt SVT:n sivuiltavain pudonneet kolme (jotka olivat niin järkyttävän huonoja / koomisia, etten ollut uskoa niitä MF-kappaleiksi ollenkaan). Eli pitempi ja yksityiskohtainen rapo jää sen semin osalta väliin, mutta eipä siitä muuta raportoitavaa olekaan, kuin yksi sana: Molly!!! Molly Sandén tuli, meni ja hurmasi ruotsalaiset (kun allekirjoittaneen oli hurmannut jo viime keväänä), mistä palkintona oli menolippu suoraan Globeniin. Mutta niin olin vähän aavistellutkin... =D Heja Molly! Kuten kappaleen nimikin kuuluu, Så vill stjärnorna. Viime vuoden balladimenestyjä oli Empty Room ja tänä vuonna se on ehdottomasti Mollyn biisi, kun Shirley Clampistakaan ei siihen ollut. Ilman Måns Zelmerlöwiä Molly olisi jopa todennäköinen voittaja. Toinen finalisti E.M.D. ei sen minuutin klipin perusteella jäänyt mitenkään mieleen, todennäköisesti suht turhaa teinityttöihin uppoavaa poikapoppia...? Lähes jokavuotisen MF-osallistujan BWO:n joutuminen Andraan oli pieni yllätys, olisin veikannut suoraa finaalipaikkaa. Enpä jäänyt tuon esityksen näkemistä kaipaamaan, kun en ole aiempinakaan vuosina voinut sietää kyseisen bändin stailausta ja lavaesiintymisiä.
Mutkan kautta liittyy tämä seuraavakin juttu Melodifestivaleniin, nimittäin huomenna alkaa taas Så ska det låta! (Niin siis Ruotsin Bumtsibum-formaatista on kyse - taas näitä ohjelmia, että huvittaa itseänikin myöntää katsovani sitä - tietysti ainoastaan ne jaksot, kun on hyviä artisteja...) Ja ensimmäisessä jaksossa heti aivan ihana Sonja Aldén. Paljon muitakin hyviä on tulossa kevään aikana, mm. Jill Johnson, Måns Zelmerlöw, Molly Sandén, Sanna Nielsen ja Agnes Carlsson.
Espanjan viisukarsintojen toisen semin esityksiä - finaaliin päässeitä lukuunottamatta - en ole edes vielä katsonut, jotenkin vähän lopahti into sen surkean eka semin jälkeen. Tosin melkein kaikki toisen semin kappaleet kuulostivat ennakkokuuntelulla jopa hyviltä! Ehkä en edes uskalla ottaa selvää, onko ne onnistuttu pilaamaan live-esityksillä. Finaaliin pääsivät Soraya Arnelasin tanssibiisi La noche es para mí, Virginian balladi True love ja Jorge Gonzálezin lattari/reggaeton Si yo vengo a enamorarte. Lauantaina onkin sitten sekä kolmas semi että finaali.
Note to self: Älä enää ikinä hukkaa aikaasi katsomalla Espanjan euroviisukarsintojen esityksiä. (Hah, ihan kuin tuokaan lupaus pitäisi...) Jos kappaleita pelkästään kuuntelee, osa niistä säilyy ihan siedettävinä. Tämäkin olisi tosin pitänyt muistaa Espanjan viime vuoden finaalin perusteella... Etukäteissuosikkini La Red de San Luis & Gracias Madre Tierra oli edelleen hieno kappale, mutta aika köyhän miehen Il Divolta se lopulta näytti ja kuulosti. Yulia Valentaunin kappaleesta Uh la la päädyin ihme kyllä pitämään edes vähän (tosin jälleen lavashow poisluettuna), vaikkakin eniten siinä varmaan häiritsi se, etten yleensä voi sietää mitään noin monotonisia renkutuksia. Noelia Cano (Cruza los dedos, finaaliin) ärsytti paljon, Melody y los Vivancos (Amante de la luna, finaaliin) ärsytti vielä enemmän ja siinä se sitten olikin - ai niin, plus El patito, mikä kertoo kyllä kahdesta edellisestä aika paljon, että tätäkin inhosin vähemmän. Kolmas finalisti La La Love You (Dame un beso) ei sekään mikään ruudinkeksijä melodiansa ja sanojensa puolesta ole (no joo, milloin Euroviisut olisi...), mutta ainakin se hymyilytti eikä ärsyttänyt siinä määrin kuin nuo edelliset. Espanjan karsintojen on tietysti paha ruveta jonkun Melodifestivalenin kanssa kilpailemaan, mutta voisi sitä nyt edes vähän yrittää. Ensimmäiseksi palkkaisin niille paremmat stylistit, koreografit ja kieltäisin englanniksi laulamisen. Taisi olla illan positiivisin anti, että oli sentään Barcelonan semi kyseessä.
P.S. Se oli kyllä niin ihanan espanjalaista, että lähetys kestää tuntikausia, väliin höpistään kaikkea mahdollista turhaa eikä asiaan tunnuta pääsevän millään. Jos vielä olisi joutunut kärsimään livelähetyksessä todennäköisesti olleista vähintään vartin mainostauoista... Niitä ei ole kyllä yhtään Espanjasta ikävä. :p Onneksi katsoin vaan pätkät esityksistä, kului paljon vähemmän aikaa hukkaan =)
Joo. Ei kannata olla tänä vuonna allekirjoittaneen suosikki Melodifestivalenilla, koska silloin uhkaa jatkosta karsiutuminen melko varmasti. Sitten rupean kyllä oikeasti murjottamaan, jos Molly tai Anna Sahlene & Maria Haukaas Storeng juuttuvat alkueräänsä. Skräll ("kohu") -sanaa voitaneen käyttää tälläkin kertaa, kun H.E.A.T paineli suoraan Globeniin. Onneksi toisena sentään Måns Zelmerlöw, Andraan Amy Diamond ja Lili & Susie. Jos olisi saanut toivoa, niin näinhän se paremmuusjärjestys olisi ollut:
En kyllä vielä tähän päivään asti ymmärtänyt sitä joka puolelta tulvivaa Måns-hehkutusta, mutta kyllä se vaan niin on: Kempe teki taas ihan superhyvän kappaleen! Ruotsalaista viisuhumppaa parhaimmillaan. Rallattelen Hope & Glorya jo nyt ja pahaa pelkään, että myös koko ensi viikon... Ja pirun vaikea tuosta Månsistakaan on olla tykkäämättä (uskokaa pois, yrittänyt olen). Måns oli niin suloisen jännittynyt ennen tulosten julkistamista, mutta eihän tuosta nyt kahta sanaa ollut, finaalipaikka oli varma jo sillä hetkellä kun mies ilmoitti kisaan lähtevänsä. Vaikka Marie Serneholt oli hyvä viime viikolla, taisi unelmavävyainesta oleva poikaystävä pistää vielä piirun verran paremmaksi, ihme kyllä. Tosin jos Ruotsi haluaa lähteä toisena vuonna peräkkäin lähes identtisellä kappaleella tavoittelemaan sijoituksia 15 ja risat, niin tämän ne valitsevat. H.E.A.T:in kasariheavyrock-genre taas ei tunnetusti uppoa minuun pätkän vertaa - juuri kun Suomestakin päätettiin valita kevyempää niin tuota räminää kaipaan kyllä Ruotsista vielä vähemmän. Biisi sinällään oli kyllä ok, se on pakko myöntää.
Amy Diamondia fanittelisin varmasti paljon enemmän, jos olisin siinä 20 vuotta nuorempi, vaikka nytkin täytyy todeta, että jotakin sympaattista siinä tytössä kyllä on. It's My Life oli ihanan tarttuva rallatus ja hyvin ja ennen kaikkea energisesti Amy sen veti. Parempi kuin Thank You viime vuonna - ja sitten kun joskus isoksi kasvettuaan oppisi vielä laulamaan puhtaammin eikä niin paljon nenäänsä, niin tykkäisin vielä enemmän. Lili & Susie on kai (?) olleet jotain suurta 80-luvulla, ja sieltä oli valitettavasti biisikin suoraan. En voinut kuin nauraa melko tarkkaan koko laulun läpi.
Omasta mielestäni paras kappale Månsin jälkeen oli Jennifer Brownin Never Been Here Before, jolle ei siis minkään sortin jatkopaikkaa herunut. Olisi kyllä varmaan jäänyt Emilian You're My World'in jalkoihin finaalissa, siinä määrin varsinkin esitykset muistuttivat toisiaan. Aina tuonne näköjään mahtuu sekaan yksi country-kappalekin, ja tänä vuonna se oli Cookies 'n' Beansin What If. Kivan erilainen se oli jo genrensäkin takia - ainoastaan esityksen ihan liika dramaattisuus häiritsi. Markoolio + balladi -yhtälö ihmetytti varsinkin tämän takia (Linda! :D) ja kunnolla, mutta kyllähän se sitten vitsiviisuksi paljastui. Ei kyllä tuota(kaan) ruotsalaishuumoria tajuttaisi ulkomailla. (Eikä kerrota kenellekään, että sävellys ja taustat oli mielestäni oikeastaan aika hienot... :p) Lasse Lindhin biisi oli melko tarkkaan turha - ei onneksi sentään ihan niin turha kuin miehen viimevuotinen.
Sitten viime lauantain ruotsalaiset ehtivät haukkua pystyyn sekä uuden systeemin (liian monimutkainen) että juontaja Petra Meden (koska ei ole Kristian Luuk). Minä ainakin tajusin sen systeemin, joten ei se nyt ihan hirveän monimutkainen voi olla... Ainoastaan se on tyhmää, että kansainvälisen juryn valinta voi olla jompi kumpi niistäkin, jotka ovat päässeet jo Andraan. Tässä tapauksessa niille tulee siis kaksinkertaiset mahdollisuudet päästä finaaliin, joko Andrasta tai juryn valitsemana. Eikö juryn suosikki voisi olla sellainen, joka muuten ei olisi päässyt jatkoon ollenkaan? Toki sekin tietysti riippuu siitä kuka tulee valituksi juryn suosikiksi: Viime viikon Caroline af Ugglasille en tosiaankaan olisi halunnut yhtään ylimääräisiä finaalimahdollisuuksia, mutta tämän viikon Amy Diamondille kyllä. Ja Petra Medehän on vaiks kuin hyvä! Minä tykkään.
Kummallista kyllä - vaikka Melodifestivalen onkin alkanut, olen silti tässä lähiaikoina kuunnellut enimmäkseen espanjalaista musiikkia. Enkä edes Espanjan viisukarsintojen artisteja vaan omia hyviksi havaittuja suosikkejani. Tulin siihen tulokseen, että omistan ihan liian vähän espanjankielistä musiikkia levyinä, mutta onneksi netti auttaa tähänkin pulmaan. La Oreja de Van Gogh on varmaan eniten pinnalla, kun tykästyin oikein kunnolla tuohon "uuteen" (johan se viime kesänä vaihtui) solistiin Leire Martineziin. Amaia Monterosta luopuminen aiheutti ensin vähän kakistelua, niinkuin uudistukset yleensä, mutta nyt en kyllä Leireä vaihtaisi toiseen mistään hinnasta. (Inmortal on ihan loistava kappale myöskin, tämän seuraavan ohella.)
El último vals
Toinen suosikki on tietysti Amaral, kesää odotellessa:
Días de verano
Kolmantena Espanjassa vietetyn kesän muistelua, mm. tätä laulua tuli silloin kuunneltua:
Seuraava bändi kuuluu tälle listalle ihan ilman muuta, ihana Raquel del Rosario ja El Sueño de Morfeo:
Okupa de tu corazón
Enkä voi välttää laittamasta tähän vielä jotain vähän erikoista. Bizarre tekee näköjään joistakin kappaleistaan myös katalaaninkielisiä versioita! Missäs se mun katalaanin oppikirja olikaan, että pääsen ottamaan selkoa tuostakin tekstistä... - Jos helpommalla haluaisi päästä, niin kuuntelisi vastaavan espanjankielisen version, Escúchate, mutta hauskempaa tämä näin on. =)
No escoltes mai
Tästä tuli näköjään bändilista, mutta onhan niitä Espanjassa hyviä sooloartistejakin. Ehkä jossain vaiheessa voisin kerätä niitä tännekin.
Täytyi tietysti perehtyä Espanjan viisukarsintojen kappaleisiin, kun niitä on voinut kuunnella netissä jo pitkään ja lauantaina on ensimmäinen semifinaali. (Tänne ja sieltä "Información sobre todos los candidatos" tai "Cuál es tu canción favorita?") Pelkän kappaleen kuuleminen on tietysti ihan eri asia kuin esityksen näkeminen, mutta kuuntelun perusteella ensimmäisen semin suosikikseni nousee La Red De San Luis: Gracias madre tierra. Hiukan noloa näin julkisesti myöntää pitävänsä tuollaisesta lähinnä Il Divolta kuulostavasta jutusta, mutta kyllä allekirjoittaneestakin romantikkoa löytyy, vaikkei välillä uskoisi. :p Carlos Ferrer Eain El Patito on taas sarjassamme "mikä ihme juttu tää oikein on?!?", en tiedä nauraako vai itkeä. Kappaleen nimi (ankanpoikanen) kertonee jo kaiken. Operación Triunfosta tuttu Noelia Cano (jota ei pidä sekoittaa puertoricolaiseen Noelia-nimellä esiintyvään laulajaan, Noelia Lorenzo Mongeen) vaikuttaa sellaiselta artistilta, josta voisin tykätäkin, ja kappale Cruza los dedos on toistaiseksi tämän semin parhaasta päästä, mutta varmaan sellainen, johon helposti kyllästyy. Itseasiassa taisin kyllästyä siihen jo... :D Ja onko pakko vaihtaa siinä kertsissä englantiin, kun ääntäminen ontuu ja pahasti... Vicente Casalin Tú me complementas menee kategoriaan ihan kiva ja helppo kuunneltava, tosin humppakertseineen vaikuttaa liian vanhanaikaiselta viisuareenalle. Lattarirytmeistä tykkään yleensä paljon, mutta tämän erän Melody y los vivancos ja Gran Baobab ei jostain syystä oikein nappaa - jälkimmäinen sentään vähän enemmän kuin ensimmäinen. Atalista, La la love you'ta ja Normativa Vigenteä en voi juurikaan sietää. Yulia Valentayn on tehnyt siitä omituisen kappaleen, etten osaa päättää mitä mieltä siitä olen: onko se kivan erikoinen vai rasittava? Kolmatta semiä ja Mirelaa odotellessa, ilmeisesti.
Muistinpa juuri, että on jäänyt tuon nimeni, Muñeca de trapon, tarina täällä kertomatta. Sehän on siis alunperin yhden suosikkibändini, La Oreja de Van Goghin, kappaleen nimi ja tarkoittaa räsynykkea. Sanalla sanoen HIENO sävellys, ja vaikka teksti onkin aika surullinen, joiltakin osin samaistun siihen - ainakin silloin, kun on sellainen olo. =) Jos ketään espanjankielentaitoista kiinnostaa, sanat löytyvät täältä. Alunperin se on julkaistu Guapa-levyllä eli siis Amaia Monteron solistiaikana, mutta laitanpa tähän bändin uuden laulajan Leire Martinezin version:
Lisäsin muuten myös tuohon sivupalkkiin musiikkisoittimen ja automaattisesti päivittyvän listan uusimmista Last.fm -sivustolla kuuntelemistani biiseistä. Ihan kaikista soittimen kappaleista en väitä pitäväni, koska kyseisen sivuston ideahan on lykätä kuunteluun satunnaisia kappaleita, kunhan ensin olen valinnut jonkun nimen, jonka tyyppistä musiikkia haluan kuunnella. (Esimerkiksi jos olen valinnut La Oreja de Van Goghin, se alkaa soittaa myös Efecto Mariposaa, Amaralia, El Sueño de Morfeota, La Quinta Estacionia jne., eli samantyyppisiä espanjalaisia bändejä.) Tuo musiikkisoitin sitten soittaa niitä lauluja, joita olen siellä sivustolla kuunnellut, ja kyllä se kuitenkin aika hyvin omaa musiikkimakuani vastaa. Lisäksi lähinnä omaksi ilokseni ja kaikkea kivaa askarrellakseni lisäsin tuon mahdollisuuden, että "Lauluni tänään, tässä ja nyt" näkyy myös videona. Ah niin turhaa, mutta ah niin hauskaa väkertelyä - ja Blogger on niin helppo käyttää, että tämmöinen muuten koneiden suhteen aika uusavutonkin osaa.
Tätä on odotettu: Melodifestivalen 2009:n ensimmäistä semifinaalia!! Olin niin innoissani, kun se alkoi taas, mutta lopputulos ärsyttää kyllä ja kunnolla! En muista, milloin olisin näin paljon joutunut pettymään ruotsalaisten äänestyskäyttäytymiseen. Globenin finaaliin menivät Emilia: You're My World ja Alcazar: Stay the Night, Andra chanseniin Scotts: Jag tror på oss ja Caroline af Ugglas: Snälla snälla. Missä Shirley Clamp?!? Missä Marie Serneholt?!? (Ja mikähän logiikka siinäkin on, että SVT:n Melodifestivalen-sivuilla voi katsoa uudestaan ainoastaan pudonneet kappaleet eikä jatkoon päässeitä? Linkkaisin YouTubeen, mutta sieltäkin SVT vaatii niitä poistamaan sitä mukaa kun sinne ilmestyvät...) Tässä kappaleet omasta mielestäni parhaimmasta huonoimpaan:
Tuosta Shirleyn biisistä, Med hjärtat fyllt av ljus, on sanottava, ettei se kyllä ihan För att du finns'in tai Empty Room'in tasoinen ole, vaikkakin ensimmäinen siitä (lähinnä samantyyppisen toteutuksen takia) kyllä tuli kovasti mieleen. Ja ihan kuin Shirleyn ääni ei olisi ihan riittänyt siihen... Mutta tykkäsin siitä silti, enkä ymmärrä, miksei se päässyt pidemmälle. Marie Serneholtin Disconnect Me'ssa oli ainakin mun tanssijalkaan menevä rytmi, vaikkakin säkeistö kyllä lupasi vähän enemmän kuin mitä keskinkertainen kertsi sitten tarjosi. Mutta mistä ihmeestä tuo Marie on niin tuttu, tai keneen hänet sekoitan, en vaan saa päähäni... A-Teensistähän hän on lähtöisin, mutta enpä kyllä sitäkään bändiä ole niin paljoa kuunnellut että tuntisin laulajat ulkonäöltä. Kolmas kappale, mistä oikeasti tykkäsin, oli onneksi finaaliin mennyt Emilian You're My World. Kymmenen vuoden takainen Big Big World oli lähinnä rasittava renkutus, onneksi tämä sentään ihan eri luokkaa.
Alcazaria luulin ennakkokaavailuissa suosikikseni, mutta osoittautui pettymykseksi. Varmaan niillä neonpunaisilla ja turkooseilla vaatteilla oli jotain tekemistä asian kanssa (#&%¤), ja biisikin oli vähän liian itseään toistava. Varmasti kyllä on yksi voittajasuosikeista, sitä en epäile yhtään. Scottsin Jag tror på oss'han oli demovaiheessa Linda Bengtzingin esittämä, mutta ei tämä toteutus ainakaan yhtään Lindalle sopivalta kappaleelta kuulostanut. (Ja parempi toki Lindan nyt ottaa vaan rauhallisesti ja odotella uutta tulokasta kuin tuhlata voimiaan stressaavassa MF-rumbassa...) Jotenkin tekopirteä, ja aika paljon jotain päälle liimattua positiivisuutta, tai siltä ainakin vaikutti. Samantyyppisestä Jonathan Fagerlundin kappaleesta Welcome To My Life tykkäsin enemmän, vaikutti paljon aidommalta. Nina Söderquistin Tick Tock -kappaleessa oli kivaa räväkkyyttä, mutta lavashow ja lähinnä artistin nahkapuku ei todellakaan toiminut. Caroline af Ugglasista en mieluiten kirjoittaisi yhtään mitään, on ollut suuri inhokkini jo vuodesta 2007. Tällä kertaa biisi oli sentään edes siedettävän tapainen, mutta en kyllä vieläkään ymmärrä, miten tuolla lauluäänellä (variskin osaa raakkua paremmin) ja ulkonäöllä telkkariin pääsee. Ja oli kyllä järkytys, että tämän artistin biisi oli myös se kansainvälisen juryn valinta... Ennen sen julkistamista olin ihan varma, että siinä vähintään olisi Shirleyn takaportti päästä uudestaan karsimaan finaaliin.
Vaikkei lopputulos ollutkaan toivottu, niin huippukivaa kuitenkin, että show on taas käynnissä. Hassu ja omituisia höpöttelevä juontaja Kristian Luuk oli vaihtunut ehkä vähän perinteisempään Petra Medeen, josta myös tykkäsin - kymmenine mekkoineen. Alussa hihittelin itsekseni viime vuoden edustajalle Charlotte Perrellille, josta oli filmattu insertti, jossa hän muka ei halunnut luopua Sångfågel-palkinnosta ja kommentoi kotisohvalla muka katkerana viime vuoden Euroviisu-flopistaan "Kan man inte kolla på något nytt liksom?!". Ja musikaaliteema, vaikka olikin täyttä huumoria, oli ihana! (Inserttilinkistä näkee sitäkin.) En edes halua muistella eräänkin nimeltä mainitsemattoman maan viikontakaista finaalia hunkseineen ja muine rimanalituksineen... Ensi viikon Skellefteån semissä ei tosin ole ketään suosikkejani, mutta kyllä niistä kolmannesta ja neljännestä semistä vielä hyvä tulee.
WOW! Pretty neat, eh? No, not just pretty neat but a-w-e-s-o-m-e!!!! THIS is me, the new header picture tells pretty much everything about me that there is to tell. Well, almost. ;) The pictures are from a couple of very special places to me, Paris (The Eiffel Tower) & Barcelona (Parc Güell). And the third one is from Greece, Mykonos - it's really cute too but since I don't speak any Greek I don't have a real connection to the place. Hard to explain, I hope you get what I mean. I'm so lucky to have such a talented friend far away on the other side of the world, thank you so much Melissa! A friend that I haven't seen in ten years, but luckily enough we have internet.
Ja sama vielä kotimaisella, jos joku ei jaksa tuota englanninkielistä lukea... Tältä tämä nyt sitten näyttää, uusi ja HIENO ulkoasuni! Otsikon kuva on kyllä niiiiiiin itseni näköinen. Kuvat olen ottanut kahdesta kaupungista, joilla on aina paikka sydämessäni: Pariisi (Eiffel) ja Barcelona (Parc Güell). Kolmas kuva - erittäin söpö sekin - on Kreikan Mykonoksen saarelta, mutta täytyisi opetella ensin kreikkaa, ennen kuin kiintyisin siihen paikkaan niin paljon kuin noihin kahteen kaupunkiin. Ja iso kiitoshan tästä uudesta otsikkokuvasta kuuluu kanadalaiselle ystävälleni Melissalle, jota en edes ole nähnyt kymmeneen vuoteen. Onneksi yhteyttä voi pitää internetin välityksellä.
Patricia Kaasin biisiksi on nyt sitten varmistunut S'il fallait le faire (linkistä kuuntelemaan ja katselemaan). Onhan sitä tädillä ääntä, mutta kun en innostu niin en. Kyllä tämä tietysti aina kaikki pahimmat vitsiviisut pesee, mutta ei varmaan miksikään suureksi suosikikseni nouse. Siltikin kyllä toivon Ranskalle menestystä. =)
Espanjan kolmen semifinaalin ja finaalin rumba pyörähtävät käyntiin viikon päästä lauantaina. Hauska nähdä, mitä espanjalaiset valitsevat Rodolfo Chikilicuatren jälkeen (joka muuten on varmaan historian ainoa vitsiviisu, mikä on saanut mut nauramaan)... Kaikkia biisejä en ole vielä ehtinyt kuunnella, mutta tähänastinen suosikkini Mirela ja kappale Nada es comparable a ti näyttäisi olevan vasta kolmannessa semissä 28. helmikuuta.
Kaksi yötä Melodifestivalenin starttiin! Jos joltain on mennyt ohi... ;) Shirley Clampin balladilta odotan paljon, ja Marie Serneholtia fanittelen sitä enemmän, mitä lähemmäksi lauantai tulee.
Melodifestivalenin alkuun on vielä viikko, mutta puoliksi sattuman kautta tulin muistaneeksi yhden aiempien vuosien suosikeistani, nimittäin Jill Johnsonin. Tästähän, eli Ruotsin euroviisukarsintojen voitosta ura alkoi vuonna 1998... On muuten mielettömän hieno biisi:
Kärleken är
Tuosta perinteisestä MF-balladista huolimatta Jill on ennenkaikkea countrylaulaja, mikä tyylilaji kyllä sopii hänelle enemmän kuin hyvin =) Tässä on uusimman levyn uusin sinkku, josta tykkäilen kovastikin, Top of the World:
Enkä voi olla laittamatta tähän vielä vanhaa hienoa cover-klassikkoa, kun siitäkin löytyi näin hieno versio:
Desperado (Sivuhuom. Tuo Skånen aksentti on kyllä jotain niin söpöä...! =D) Milloinkahan seuraavan kerran saadaan nähdä Jill Johnson piristämässä Melodifestivalenia jollain vauhdikkaalla country-kappaleella? Juontamassahan hän oli 2005, mutta edellisestä kilpailukerrasta on jo kuusi vuotta aikaa:
"Por eso esperaba con la carita empapada a que llegaras con rosas, mil rosas para mí, porque ya sabes que me encantan esas cosas que no importa si es muy tonto, soy así. Y aún me parece mentira que se escape mi vida imaginando que vuelves a pasarte por aquí donde los viernes cada tarde, como siempre la esperanza dice "quieta, hoy quizas sí..."
"Who can live without it? /
I ask in all honesty /
What would life be? /
Without a song or a dance what are we? /
So I say thank you for the music /
for giving it to me"
"Lainasin" nimeni yhden suosikkibändini, La Oreja de Van Goghin, samannimisestä kappaleesta - muñeca de trapo'han siis tarkoittaa räsynukkea. Biisin sanat Video
